Tiivistelmä
Senioriosaaja-hanke monipuolistaa ammattikorkeakoulujen aluekehitystyötä ja tarjoaa vaihtoehtoisia toimintamahdollisuuksia kolmanteen ikään ehtineille kansalaisille. Hankkeen yhtenä toimintamuotona on vapaaehtoistyön koordinaattoreiden ja ryhmänvetäjien kouluttaminen. Tarkoituksena on monipuolistaa seniori-ikäisten vapaaehtoistoiminnan osaamis- ja toimintavalmiuksia. Seniori osaaja-hankkeeseen sisältyy koulutusta, tutkimusta ja myöhemmässä vaiheessa ammattikorkeakoulun opiskelijoiden ja senioriosaajien yhteisprojekteja.

1 Johdanto

Tämän artikkelin tarkoituksena on esitellä Senioriosaaja-hanketta, jonka yhtenä toimintamuotona on vapaaehtoistyön koordinaattoreiden ja ryhmänvetäjien kouluttaminen. Koulutuksen lisäksi Senioriosaaja-hankkeeseen sisältyy tutkimusta ja myöhemmässä vaiheessa erilaisia vapaaehtoistyön toimintamuotoja.

Senioriosaaja-hankkeen tavoitteena on olla yksi vaihtoehto kolmanteen ikään ehtineille kansalaisille. Kolmas ikä sijoittuu useimmiten eläkkeelle jäämisen ajankohtaan, jolloin monilla kyseiseen ikään ehtineillä on mahdollisuus toteuttaa henkilökohtaiset toiveensa ja tavoitteensa.(Ks. Laslett 1989.) Kolmatta ikää voidaan pitää pikemminkin elämäntilanteeseen liittyvänä vaiheena tai käännekohtana kuin kronologiseen ikään perustuvana määrittelynä. Kolmannessa iässä korostuu tavoitteellinen toimijuus ja sitä kautta muotoutuva elämänhallinta. Osa ihmisistä pyrkii rakentamaan elämäänsä työelämästä tutun mallin mukaisesti osallistumalla esimerkiksi koulutukseen tai vapaaehtoistyöhön (Muhonen & Ojala 2004). Muun muassa tähän haasteeseen Senioriosaaja-hanke pyrkii vastamaan.

Kolmannen ikävaiheen ihmisillä on runsaasti elämän ja työelämän kokemusta ja osaamista. Sitä on mahdollisuus hyödyntää vapaaehtoistoiminnassa. Ikääntyvien järjestöosallistuminen onkin Suomessa EU:n huipputasoa. Runsas puolet yli 60-vuotiaista osallistuu järjestön tai seurakunnan toimintaan (Vaarama ym. 1999). Noin 28 % 65-74 -vuotiaista miehistä ja naisista sekä 24 % 75-vuotiaista miehistä ja 15 % naisista on ilmoittanut osallistuvansa vapaaehtoistoimintaan. He toimivat eläkeläisjärjestöissä, uskonnollisissa yhdistyksissä ja seurakunnissa sekä sosiaali- ja terveysjärjestöissä. (Koskinen 2004.)

Suurten ikäluokkien (1945-1950) edustajilla, potentiaalisina vapaaehtoistoimijoina, on runsaasti osaamista. He ovat hyvin edustettuina yhteiskunnan eri ryhmissä (Koskinen 2004). Heistä 29 %:lla on korkea-asteen koulutus, 39 %:lla keskiasteen koulutus ja 32 %:lla perusasteen koulutus (Koskinen 2004, ks. myös Tiisanoja 2002). Jo olemassa olevan osaamisen lisäksi tarvitaan vapaaehtoistoiminnan erityisosaamista. Ikääntyvien ja mahdollisesti myös vapaaehtoistoimintaan osallistuvien määrän lisääntyessä vapaaehtoistoiminnan koordinoimisen, ohjaamisen ja johtamisen tarve lisääntyvät.

Eläkkeelle jäämisen jälkeen ikääntyvien työyhteisökontaktit vähenevät. Tilalle tarvitaan muita voimavaroja tuottavia ryhmiä. Ryhmään kuulumista voidaankin pitää voimavaroja tuottavana sosiaalisena pääomana. Vapaaehtoistyön ryhmät ja Senioriosaaja-ryhmät voivat toimia tällaisina ryhminä. Henkilöillä voidaan sanoa olevan niin kauan sosiaalista pääomaan kuin heillä on sosiaalisia suhteita (Heikkinen 2000). Sosiaalinen pääoma tuotetaan vuorovaikutuksessa, joka perustuu luottamukseen ja vastavuoroisuuteen.


2 Senioriosaaja-hankkeen lähtökohdat

Laurea-ammattikorkeakoulun ja Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveystoimen vapaaehtoistoiminnan tukiyksikön toteuttama senioriosaaja-hanke ja siihen sisältyvä koulutus sai idean Saksassa toteutetusta SeniorTrainer-hankkeesta. Saksassa SeniorTrainer-hanke toteutettiin Saksan valtion kustantamana 3-vuotisena kehittämishankkeena. Saksan hankkeen tarkoituksena oli hyödyntää ikääntyvien osaamista ja lisätä ikääntyvien ihmisten tunnustettavuutta yhteiskunnallisena pääomana ja voimavarana. Hanke, joka toteutettiin Saksan 16 liittovaltioissa (Bundesländer), sisälsi koulutusta, tutkimusta ja erilaisia projekteja. Hankkeen tuloksena kehitettiin valtakunnallinen SeniorTrainer–opetusohjelma. (Braun ym. 2004, Burmeister ym. 2005, Burmeister 2006.)

Suomessa toteutetun hankkeen tarkoituksena on monipuolistaa seniori-ikäisten vapaaehtoistoiminnan osaamis- ja toimintavalmiuksia. Senioriosaaja-hankkeeseen sisältyy koulutusta ja tutkimusta. Myöhemmässä vaiheessa hankkeessa toteutetaan senioriosaajien ja ammattikorkeakoulun opiskelijoiden yhteisiä projekteja. Senioriosaajakoulutuksen toiminta-ajatuksena on koulutukseen osallistuvien osaamisen hyödyntäminen aktiivisina toimijoina seniori-iässä. Koulutuksen tavoitteena on elämän aikana hankitun osaamisen analysoiminen ja sen hyödyntäminen sekä oman että muiden henkilöiden hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja edistämiseksi.


3 Senioriosaajakoulutus

Opetussuunnitelma

Senioriosaajakoulutuksen opetussuunnitelma muotoiltiin Saksan opetussuunnitelman pohjalta. Koulutuksessa rakennetaan senioriosaajakoulukseen osallistuvien ja opettajien kanssa yhteistoiminnassa vapaaehtoistoiminnan koordinoijan ja ryhmänvetäjän roolia. Koulutusohjelma koostuu kahdeksasta moduulista, joista yhteen sisältyy harjoittelu vapaaehtoisjärjestöissä tai/ja tutustuminen eri vapaaehtoistoiminnan muotoihin. Opetusmoduulien sisällöt olivat seuraavanlaiset: 1) Orientoituminen senioriosaaja-koulutukseen ja toimintaan, 2) Senioriosaaja-koulutuksen esimerkki Saksasta ”ikäihmiset asiantuntijoina” 3) Omat elämäntarinat ja tulevaisuuden haaveet senioriosaajina 4) Suomalainen vapaaehtoistoiminta, esimerkkejä senioriosaajista vapaaehtoistoiminnassa, 5) Ryhmän jäsenenä ja ryhmän ohjaajana toimiminen; Valmistautuminen harjoitteluun, 6) Harjoittelu, 7) Harjoittelukokemusten arvioiminen, Oma tulevaisuus senioriosaajana ja 8) Päätös- ja arviointiseminaari - oma hyvinvointi senioriosaajana.

Seniori-osaajakoulutusta on toteutettu yhden kerran. Opetusmenetelminä koulutuksessa käytettiin luento-opetusta, ryhmätöitä, reflektiivisiä keskusteluja ja erilaisia harjoitustehtäviä. Ryhmätyöskentely ja reflektiiviset keskustelut koettiin senioriosaamista eteenpäin vieviksi opetusmenetelmiksi. Ryhmä toimi ikään kuin toisiaan voimaannuttavana yksikkönä, jossa sosiaalista pääomaa kartutettiin. Siitosen (1999) mukaan tässä prosessissa erityisesti tieto, usko omiin kykyihin ja itseluottamus voi ilmetä reflektiisenä keskusteluna ja myös omana sisäisenä puheena. Voimaantuneet senioriosaajat ovat löytäneet oman äänensä. Vomaantuminen muuttaa tapaa, jolla senioriosaajat suhtautuvat toimintaansa ja sen hahmottamiseen (ks. Robinson 1994, Siitonen 1999.)

Senioriosaajien koulutuksessa korostuu kokemuksellisuus, omakohtaisuus ja kumppanuus. Opiskelijoiden työkokemus, ammatillinen osaaminen, elämänkokemus ja vapaaehtoistoiminnan kokemus ja koulutusmotivaatio ovat senioriosaajaksi kouluttautumisen lähtökohtina. Oppiminen on yhteistoimintaa, jossa jokainen välittää omaa kokemustaan. Tällöin opiskelijoiden kokemukset välittyvät koko senioriosaajaryhmän oppimisen eduksi. (esim. Kumpulainen 2002). Opettajat toimivat lähinnä instruktioiden ja impulssien antajina.


Osallistujat

Ensimmäiseen senioriosaajakoulutusryhmään osallistui 7 naista ja 3 miestä. Osallistujien ikä vaihteli 56 vuodesta 68 vuoteen. Osallistujat olivat varsinaisella tai varhaiseläkkeellä. Heistä lähes kaikilla oli kokemusta vapaaehtoistoiminnasta. Osallistujat olivat ammattitaustaltaan opettajia, hoitotyöntekijöitä, sihteereitä tai muita hallintohenkilöitä. Heidän koulutukseen hakeutumisen motiivina oli halu löytää mielekästä tekemistä eläkkeelle siirtymisen jälkeen ja halu osallistua uudella tavalla lähimmäisten auttamiseen.

Seniorikoulutuksen opettajina toimivat Laurea-ammattikorkeakoulun opettajat, suunnittelija Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveystoimen vapaaehtoistoiminnan tukiyksiköstä, professori Burmeister Saksasta ja joukko vapaaehtoistyöntekijöitä. Senioriosaaja-hanke tarjosi oppimismahdollisuuksia myös ammattikorkeakoulun opiskelijoille. Opiskelijat osallistuivat Senioriosaajakoulutuksen suunnitteluun, koulutustilaisuuksiin ja avustajina Senioriosaaja-hankkeen tutkimusosuuteen. Jatkossa sosiaali- ja terveysalan opiskelijat tulevat toimimaan yhteisprojekteissa senioriosaajien kanssa. Myös uusia senioriosaajia koulutetaan.


4 Lopuksi

Ikääntymien on koko yhteiskuntaa koskettava ilmiö. Suurten ikäluokkien ikääntymisen myötä Suomen ikääntyvää väestöä on alettu yhä enemmän tarkastella mahdollisuutena ja voimavarana eikä ainoastaan kustannusten aiheuttajana. Ihmiset ovat työelämästä pois jäädessään entistä terveempiä. Kolmanteen ikään ehtineillä on vapaa-aikaa, ja heistä yhä useammat ovat halukkaita käyttämään osan ajastaan mielekkääseen ja suunniteltuun toimintaan ja saamaan sitä kautta elämänsisältöä. Eläkkeelle jäävillä työntekijöillä on myös runsaasti työuran aikana kertynyttä kokemusta ja osaamista. Yhteiskunnallisella ja valtakunnallisella tasolla ei ole kuitenkaan vielä perusteellisesti mietitty sitä, miten ikääntyvien voimavaroja ja roolia aktiivisina kansalaisina voitaisiin hyödyntää ja tukea. (esim. Koskinen 2004.)

Tähän haasteeseen Laurea-ammattikorkeakoulu ja Vantaan sosiaali- ja terveystoimen vapaaehtoistoiminnan tukiyksikkö ovat omalta osaltaan ryhtyneet vastaamaan. Ne ovat kouluttaneet senioriosaajia vapaaehtoistoiminnan koordinointi- ja ryhmänohjaustehtäviin. Vapaaehtoistoiminta onkin suomalaisille luonnollinen toimintamuoto eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Vaikka iäkkäitä vapaaehtoistyöntekijöitä on runsaasti, vapaaehtoistoiminnan koordinoiminen vaatii myös osaajia.

Senioriosaaja-hankkeen avulla on pyritty monipuolistamaan ammattikorkeakoulujen aluekehitystyötä. Hankkeessa vapaaehtoistoimijat, ammattikorkeakoulujen opettajat, opiskelijat ja kuntasektorin työntekijät toimivat koko alueen hyvinvoinnin edistämiseksi. Sen lisäksi, että Senioriosaaja-hankkeella on alueellista ja yhteiskunnallista merkitystä, sillä on yksilöä voimaannuttava merkitys. Senioriosaajakoulutukseen osallistuneiden ryhmässä syntyneet sosiaaliset siteet ja suhteet tuottavat sosiaalista pääomaa, joka puolestaan lisää sekä yksilön että yhteisön hyvinvointia.