Abstrakti

Artikkelissa tarkastellaan Oulun seudun ammattikorkeakoulun opettajille tehtyä kyselytutkimusta (N=163). Kyselyn avulla selvitettiin opettajien ajatuksia työstään ja heidän pedagogisen ajattelun taustalla olevia näkemyksiä. Tulosten mukaan kaiken kaikkiaan ammattikorkeakouluopettajat asennoituvat työhönsä myönteisesti. Opettajien oppimiskäsitykset myötäilivät konstruktivistista ajattelutapaa. Oppijaan suhtaudutaan hyvin myönteisesti, ohjaavasti ja tukevasti. Opettajien käyttämät opetusmenetelmät ovat ”konservatiivisempia” kuin heidän käsityksensä oppimisesta antaisivat olettaa. Erityisesti verkko-opetukseen suhtaudutaan varauksella. Opettajat näkevät tutkimus- ja kehittämistyön tärkeäksi, mutta siihen ei ole varattu riittävästi aikaa. Opettajat eivät näe itseään aluekehittäjinä. Työelämälähtöisyyttä opetuksessa korostetaan, mutta opettajien omat työelämäkontaktit eivät ole kovin tiiviit. Ammattikorkeakouluopettajat ovat yhteisöllisiä ja arvostavat kollegojaan. He ovat myös innokkaita kehittämään itseään. Taustamuuttujista selkeimmin erottelee koulutusala. Myös sukupuoli ja opettajakokemuksen pituus toimivat usein erottelevina tekijöinä.

Asiasanat: ammattikorkeakoulu, opettajuus, opettajan työ, pedagoginen ajattelu, korkeakoulu


1. Johdanto

Vuoden 2003 ammattikorkeakoululaki on merkinnyt opettajan työn kannalta toimenkuvan laajenemista. Ammattikorkeakouluopettajan tehtävään kuuluu opetustyön lisäksi tutkimus- ja kehittämis- sekä aluekehitystyö. Opettajien työ muuttuu myös yhä enemmän opettajien väliseksi yhteistyöksi sekä työelämäyhteyksien rakentamiseksi ja kehittämiseksi (Laakkonen 2003). Verkko-oppiminen ja verkottuminen ovat haasteita erityisesti pidempään opetustyötä tehneille. Haasteita ovatkin luoneet monet tekijät: pedagogisten ratkaisujen muuttuminen, tietotekniikan nopea kehittyminen, kansainvälistyminen, odotukset työelämäyhteyksien vahvistamisesta ja esimerkiksi erilaiset suunnittelu- ja kehittämistehtävät. (Auvinen 2005.)

Tässä artikkelissa tarkastellaan Oulun seudun ammattikorkeakoulun opettajille tehtyä kyselytutkimusta. Tutkimuksella pyrittiin saamaan mahdollisimman monipuolinen kuva ammattikorkeakouluopettajan työstä ja heidän pedagogisen ajattelunsa taustalla olevista näkemyksistä. Tällaista ammattikorkeakouluopettajan työn kokonaisvaltaista tutkimusta on maassamme tehty vähän. Kartoitustyyppisellä tutkimuksella on paikkansa kokonaiskuvan luomisessa. Kun opettajat puntaroivat työtään monesta näkökulmasta yhtä aikaa, voidaan olettaa, että sieltä nousevat esille ne alueet, jotka kaipaavat kipeimmin kehittämistä.

Käsillä oleva tutkimus kohdistuu pedagogiseen osaamiseen, kehittämis- ja tutkimusosaamiseen ja työyhteisöosaamiseen. Seuraavassa tarkastellaan näitä osa-alueita tarkemmin kirjallisuuden pohjalta.


2. Ammattikorkeakouluopettajan pedagogisen ajattelun lähtökohtia

Pedagogisesti ajatteleva opettaja kykenee tiedostamaan ja arvioimaan oman opetuksensa perusteita ja arvolähtökohtia (Kansanen 2004). Pedagoginen ajattelu ymmärretään opettajan ajattelun ja toiminnan vuorovaikutuksen tuloksena syntyneeksi kokonaisuudeksi, joka muodostuu opettajan käsityksistä, uskomuksista ja arvoista suhteessa opiskelijan oppimisprosessin edistämiseen. Yhteys toiminnan ja ajattelun välillä ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. (Haring 2003, 13.) Tässä tutkimuksessa kiinnostus kohdistuu opettajan pedagogisen ajattelun taustalla oleviin näkemyksiin ja uskomuksiin, jotka liittyvät ammattikorkeakouluopettajan työhön ja sen muutoksiin. Ammattikorkeakoulun opettajuuden muutoksia voi tarkastella oppimis-, ihmis- tai tiedonkäsitys kysymysten kautta. Niihin liittyvät muutospaineet ohjaavat uudenlaiseen tapaan tarkastella työelämän ja koulutuksen rajapintoja ja opettajan roolin muutosta. (Kotila 2003, 272.) Ammattikorkeakoulupedagogiikassa konstruktivismiin tukeutuvat näkemykset oppimisesta ovat olleet niin voimakkaasti esillä, että on hyvin perusteltua lähteä tarkastelemaan opettajien pedagogisen ajattelun kumpuamista niistä käsin (vrt. Tynjälä, Heikkinen & Huttunen 2005). Niin sanotut uudet oppimis/ihmiskäsitykset ovat merkinneet siirtymistä opettajajohtoisesta tiedon jakamisesta aktiivisen, itseohjautuvan oppijan ohjaamiseen. Hyvin painokkaasti on tuotu esille opettajan työn muuttuminen itseohjautuvan oppijan ohjaamiseksi.

Konstruktivismin eri suuntauksia (kognitiivinen konstruktivismi, sosiokonstruktivismi ja pragmatismi) opettajan/ohjaajan pedagogisten ratkaisujen taustalla ovat tarkastelleet Tynjälä, Heikkinen & Huttunen (2005). Opettajan toiminnassa konstruktivismi merkitsee muun muassa oppijan aktiivisuuteen, itseohjautuvuuteen ja toisaalta yhteisöllisyyteen perustuvien opetus/ohjausmenetelmien käyttöä. Opettaja ohjaa ja tukee oppijoiden omaa tiedonmuodostusta, oppimaan oppimisen taitoja ja itsearviointia. Opettaja on myös oppimisympäristöjen rakentaja. Ideaalitapauksessa oppijoiden itsenäisyyden lisääntyessä opettaja voi siirtyä yhä enemmän taustatueksi oppijoille.


3. Tutkimus- ja kehittämistyö sekä aluekehitystehtävä

Ammattikorkeakoululainsäädännössä ammattikorkeakoulujen tehtäväksi määritelty aluekehitystehtävä on periaate, jonka mukaan yliopistojen tulee hoitaa tehtäviään, tutkimusta ja opetusta vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa. (Mutka & Tynjälä, 2004.) Käytännön opetustyössä kysymys on vuorovaikutuksesta lähialueeseen, yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa, tutkimus- ja kehittämistyön toteuttamista erilaisissa hankkeissa ja projekteissa. Opettajien odotetaan toimivan aktiivisesti mukana niin aluekehittäjinä kuin tutkimus- ja kehitystyöhön osallistujina. (Vesterinen 2005, 43.)

Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminta on työelämän tarpeista lähtevää tutkimusta, joka sisältää myös ammattikorkeakoulun omaan opetukseen ja toimintaan liittyvää tutkimusta ja kehitystyötä (Vesterinen 2005, 43; Rissanen 2003; Frilander-Paavilainen 2005). Työelämän kehittämistehtävät sisältyvät monen ammattikorkeakoulu- opettajan työkenttään, esimerkiksi erilaisina projektitehtävinä sekä yritysten ja muiden työelämän organisaatioiden henkilöstökoulutuksena tai konsultointitehtävinä. Lisäksi korostetaan verkostoasiantuntijuutta, jonka keskeisiä elementtejä ovat kyky toimia erilaisissa ympäristöissä, solmia verkostosuhteita, kommunikoida erilaisten sidosryhmien kanssa, kehitellä ideoita yhteistyössä muiden kanssa ja muuntaa niitä erilaisiin ympäristöihin ja erilaisille yhteistyökumppaneille soveltuviksi toteutuksiksi. Nämä taidot eivät ole vain yksilöiden ominaisuuksia vaan pikemminkin ne voidaan nähdä kollektiivisiksi ominaisuuksiksi, jossa yksilöiden vahvuudet täydentävät toisiaan. Tämän vuoksi oppilaitosten henkilöstön keskinäinen yhteistyö on avainasemassa myös ulkoista yhteistyötä kehitettäessä. (Mutka & Tynjälä, 2004.) Voidaan sanoa, että ammattikorkeakoulun opettajan työnkuva on laaja ja sitä näyttää jopa uhkaavan opettajan perustehtävän opetus- ja kasvatustyön unohtuminen (Auvinen 2004, 354). Erityisenä haasteena lähitulevaisuudessa onkin ammattikorkeakouluopettajien työnkuvien selkiyttäminen.


4. Yhteisöllisyys ammattikorkeakouluopettajan työssä

Oppilaitos on oppiva organisaatio ja näin yhteisöllisyyden nostaminen ammattikorkeakouluopettajan työn lähtökohdaksi on perusteltua. Opettajan tulisi kyetä uudistumaan, keskustelemaan ja ratkomaan työhön ja opetukseen liittyviä ongelmia yhdessä yhteisön kanssa. Opettajatiimien yhteisöllisestä työnsä kehittämisestä on saatu hyviä tuloksia (vrt. Butler, Lausercher, Jarvis-Selinger & Beckingham 2004; Mäntylä 2003). Mäntylän (2003) tutkimuksen mukaan tiimitoiminta kehitti jäseniensä itsetuntemusta ja ammatillista osaamista. Yksilön asiantuntemus lisääntyi yhteistoiminnassa edellytyksellä, että yhteiselle pohdinnalle ja arvioinnille oli järjestetty riittävästi aikaa. Lisääntyvä yhteistoiminta takasi puolestaan oman työn jatkuvan tutkimisen ja kehittämisen. (Mäntylä 2003, 43.) Ammatillisilla opettajilla on tarve kehittää omaa osaamistaan ja he tiedostavat muutoksen välttämättömyyden (Polo 2004). Muutosten hallinnassa ja niistä selviytymisessä metakognitiiviset taidot ovat olennaisia, niiden avulla tiedostetaan omaa toimintaa ja sen säätelyä (vrt. Auvinen 2004; Polo 2004).


5. Kyselytutkimus ammattikorkeakouluopettajien työstä ja pedagogisesta ajattelusta

Kyselytutkimuksella pyrittiin saamaan mahdollisimman monipuolinen kuva ammattikorkeakouluopettajien pedagogisen ajattelun taustalla olevista näkemyksistä ja ajatuksia työtään kohtaan (Lehtelä & Viitala 2005). Tutkimusongelmat on muotoiltu vastaamaan kysymyksiin a) Miten opettajat näkevät opetustyön ja sen taustalla olevat käsitykset niin tiedosta, oppimisesta, opetusmenetelmistä, ohjauksesta kuin arvioinnistakin? b) Miten opettajat näkevät tutkimus- ja kehittämistyön sekä yhteydet työelämään osana työtään ammattikorkeakouluopettajina? c) Miten opettajat mieltävät itsensä osana työyhteisöä ja miten he suhtautuvat itsensä kehittämiseen? Esitettyjä ongelmia tarkastellaan sukupuolen, koulutusalan, tehtävän, tutkinnon, opettajakokemuksen ja muodollisen pätevyyden suhteen.


5.1 Tutkimusjoukko

Sähköiseen kyselyyn vastasi 163 Oulun seudun ammattikorkeakouluopettajaa. Kysely lähetettiin kaikille, noin 400:lle Oulun seudun ammattikorkeakoulun opettajalle. Tutkimus toteutettiin tammikuussa 2005. Tutkimusjoukko koostui 97 naisopettajasta (60 %) ja 66 miesopettajasta (40 %). Suurin edustus tutkimusjoukossa on ikäryhmällä 41-55 vuotiaat. Alle 30-vuotiaita joukossa on vain 8 % kun taas yli 50 vuotiaita joukossa on melkein kolmannes (28%). Lehtorit muodostavat suurimman ryhmän (42%). Toiseksi eniten on päätoimisia tuntiopettajia (30%). Yliopettajien osuus on noin neljännes. Sivutoimisia tuntiopettajia joukossa oli 3. Noin kolmanneksella opettajana toimivista opettajista ei ole pedagogista pätevyyttä. Päteviä on puolestaan 71%. Kahdeksalla opettajalla ei riitä tutkinto pätevyyteen. Seitsemältä opettajalta puuttuu sekä riittävä tutkinto että pedagoginen pätevyys. Selkeästi suurimman ryhmän muodostavat opettajat, joilla on korkeakoulututkinto. Heitä on joukossa reilusti yli puolet (67,5%). Tohtoreita on kymmenisen prosenttia ja lisensiaatteja jonkin verran enemmän.

Koulutusaloista selkeästi suurin ryhmä tulee tekniikan ja liikenteen koulutusalalta (Taulukko 1). Seuraavaksi suurimmat ryhmät ovat yhteiskuntatieteen, liiketalouden ja hallinnon alalta sekä sosiaali- ja terveysalalta.

Taulukko 1. Tutkimusjoukon jakautuminen koulutusalan mukaan

Koulutusala	F	%
Humanistinen ja kasvatusala	6	3,7
Kulttuuriala	15	9.2
Yhteiskuntatieteen, liiketoiminnan ja hallinnon ala	30	18,4
Luonnontieteiden ala	19	11,7
Tekniikan ja liikenteen ala	49	30,1
Luonnonvara- ja ympäristöala	12	7,4
Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala	30	18,4
Muu	2	1,2
Total	163	100,0

5.2 Opettajakysely

Kyselyn väittämien avulla kartoitettiin ammattikorkeakouluopettajien näkemyksiä työstään ja heidän pedagogisen ajattelun taustalla olevia näkemyksiä. Likert-tyyppisessä asteikossa vaihtoehdot olivat 1= täysin eri mieltä, 2= eri mieltä, 3= en osaa sanoa, 4=samaa mieltä, 5=täysin samaa mieltä. Kysely tehtiin sähköisenä ja se toteutettiin 2005. Kysely sisälsi 82 väittämää ja 11 taustatietoja kartoittavaa kysymystä sekä lopussa yhden avoimen kysymyksen, johon opettajat saattoivat kirjoittaa vapaasti ammattikorkeakoulun opettajuuteen liittyvistä asioista.


6. Tutkimuksen tulokset

Aineistoa on kuvattu frekvenssi- ja prosenttijakaumien avulla. Eri osa-alueista muodostettiin summamuuttujia. Summamuuttujien keskiarvojen vertailussa ryhmäkeskiarvojen erojen tilastollinen testaus tehtiin t-testin ja yksisuuntaisen varianssianalyysin (ANOVA) avulla. Tietojen käsittely tehtiin SPSS tilasto-ohjelmalla.

Asenneväittämistä muodostettiin seuraavat summamuuttujat: tietokäsitys, oppimiskäsitys, ohjauksellisuus opettajan työssä, arviointi, opetusmenetelmät, näkemys oppijasta, tutkimus- ja kehittämistyö, työelämäyhteys, työyhteisö ja oman työn kehittäminen. Alfa arvot olivat varsin korkeita, joka tarkoittaa, että väittämistä muodostetut mittarit (tietokäsitys, oppimiskäsitys jne.) mittasivat luotettavasti kyseisiä alueita.

Ongelma 1. Miten opettajat näkevät opetustyön ja sen taustalla olevat käsitykset tiedosta, oppimisesta, opetusmenetelmistä, ohjauksesta, oppijan roolista ja arvioinnista?

Tiedonkäsityksessään ammattikorkeakouluopettajat ovat suhteellisen perinteisiä (Taulukko 2). Opettajat luottavat oppikirjojen tietoon ja katsovat, että opiskelijat omaksuvat heidän opettamansa tiedon. Tuloksen mukaan opettajat kuitenkin suhtautuvat kriittisesti uuteen tietoon. Taustamuuttujilla ei ollut yhteyttä tiedonkäsityksiin. Oppimiskäsitykset kaiken kaikkiaan olivat konstruktivismia heijastavia ja oppijakeskeisyyttä sekä oppijan aktiivisuutta korostavia. Opettajat hyödyntävät opiskelijoiden aktiivisuuteen ja tekemällä oppimiseen perustuvia menetelmiä sekä ryhmätöitä. Opetukseen sisältyy paljon opiskelijoiden itsenäistä työskentelyä. Koulutusaloista konstruktivistisimmat näkemykset olivat sosiaali- ja terveysalalla, sitten kulttuurialalla ja kolmanneksi humanistisella- ja kasvatusalalla. Toista ääripäätä edustivat luonnonvara- ja ympäristöala ja yhteiskuntatieteen liiketalouden ja hallinnon koulutusalat. Naisten ja yli 10 vuotta opettajina toimineiden oppimiskäsitykset olivat konstruktivistisimmat.


Taulukko 2. Ammattikorkeakouluopettajien tiedon käsityksestä, oppimisesta, opetusmenetelmistä, oppijan roolista, ohjauksesta ja arvioinnista ja niiden yhteydestä taustamuuttujiin.

	Yhteys taustamuuttujiin	F	sig.
Tietokäsitykset	Ei yhteyksiä taustamuuttujiin
Oppimiskäsitykset	Sukupuoli Koulutusala Opettajakokemus	2.03 4.65 2.68	.04 .000 .02
Opetusmenetelmät	Opettajan tehtävänimike	2.93	.035
Ohjausnäkemykset	Sukupuoli Koulutusala Opettajakokemus	7.12 3.81 2.67	.008 .001 .02
Oppijan rooli	Sukupuoli Koulutusala	11.78 5.62	.001 .000
Arviointinäkemykset	Sukupuoli Koulutusala	11.78 5.62	001 .000

Varauksellisin asennoituminen on verkko-opetukseen ja sen tehokkuuteen. Tuntiopettajat hyödynsivät konstruktivismiin perustuvia opetusmenetelmiä enemmän kuin yliopettajat ja lehtorit. Opettajat olivat omaksuneet ohjaajan roolin suhteessa opiskelijoiden ja ja he luottivat opiskelijoiden itseohjautuvuuteen. Sukupuoli erottelee ohjausasenteita. Naiset näkevät opettajan työn enemmän ohjauksellisena kuin miehet. Koulutusaloista sosiaali- ja terveysalalla ja kulttuurialalla asenteet ovat ohjauksellisempia kuin luonnonvara- ja ympäristöalalla sekä yhteiskuntatieteen liiketoiminnan ja hallinnon alalla. Pitkä opettajakokemus merkitsi ohjauksellisempaa asennetta opettajan työhön.

Kaiken kaikkiaan opettajien näkemys oppijasta on hyvinkin myönteinen. He uskovat oppijan aktiivisuuteen ja haluun oppia ja ottaa haasteita vastaan opiskelussaan. Naiset pitävät opiskelijoita aktiivisempina kuin miehet. Koulutusala erottelee niin ikään opettajien näkemystä oppijasta ja hänen roolistaan opetuksen kohteena. Ihmistieteitä edustavilla koulutusaloilla opettajien näkemys oppijan roolista opetuksessa on konstruktivismia myötäilevä.

Opettajilla on selvästi pyrkimys vahvistaa arvioinnin avulla opiskelijoiden oppimismotivaatiota. Opettajat pyrkivät myös arvioimaan oppijan koko oppimisprosessia. Opiskelijoiden itsearviointia niin ikään pyritään vahvistamaan. Kuitenkin numeroarviointi näyttää olevan aika suosittua. Naiset näyttäisivät olevan opiskelijakeskeisempiä asenteissaan ja palautteeseen kuin miehet, he avat kirjallista ja suullista palautetta enemmän. Koulutusala on yhteydessä myös siihen, miten arviointi nähdään. Jälleen lähellä ihmistieteitä olevilla aloilla opettajien asennoituminen arviointiin on enemmän konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukainen.

Ongelma 2. Miten opettajat näkevät tutkimus- ja kehittämistyön sekä yhteydet työelämään osana työtään ammattikorkeakouluopettajina?

Tuloksia kokonaisuutena tarkasteltaessa ammattikorkeakouluopettajat pitävät tutkimus- ja kehittämistyötä tärkeänä (Taulukko 3). Tulos on Jokirannan & Rankin (2004) tutkimuksen kanssa yhtenevä. Opettajat ovat myös mielestään selvillä alansa viimeisimmästä tutkimuksesta. Opettajien mielestä esimies katsoi, että tutkimus- ja kehittämistyö kuuluu opettajan työnkuvaan ammattikorkeakoulussa. Sen sijaan opettajat itse eivät aivan yhtä selkeästi näe tutkimus- ja kehittämistyötä osana omaa työtään. Tulos on samansuuntainen Jokirannan ja Rankin (2004) tutkimustuloksen kanssa, jossa peräti 70% opettajista katsoi, että tutkimus ei kuulu heidän työnkuvaansa. Opettajat tuovat myös esille, että tutkimus- ja kehittämistyöhön ei ole varattu riittävästi aikaa.


Taulukko 3. Ammattikorkeakouluopettajien tutkimus- ja kehittämistyö ja työelämäyhteydet. Yhteydet taustamuuttujiin.

	Yhteys taustamuuttujiin	F	sig.
Tutkimus- ja kehittämisnäkemys	Koulutusala Tehtävänimike Opettajakokemus	3.18 2.04 3.67	.004 .04 .004
Yrittäjyys opetuksessa	Ei yhteyksiä taustamuuttujiin
Opettaja työelämä- ja aluevaikuttajana	Ei yhteyksiä taustamuuttujiin
Opettajien näkemys työelämästä	Koulutusala Opettajakokemus	7.67 3.30	.000 .007

Koulutusala erottelee ammattikorkeakouluopettajia suhteessa tutkimus- ja kehittämistyöhön. Sosiaali- ja terveysalan opettajat suhtautuvat tutkimus- ja kehittämistyöhön myönteisimmin. Luonnonvara-alalla sekä tekniikan ja liikenteen koulutusalalla suhtautuminen on selvästi varauksellisempi. Myös tehtävän (yliopettaja, lehtori, päätoiminen tuntiopettaja, sivutoiminen tuntiopettaja) mukaan näkemykset tutkimus- ja kehittämistyöstä poikkeavat. Yliopettajilla on selkeästi myönteisempi näkemys tutkimus- ja kehittämistyöstä osana omaa työtään kuin muilla opettajaryhmillä.

Opettajilla on pyrkimys opetuksessaan ja toiminnassaan ottaa huomioon työelämänäkökulma. Pyrkimyksenä on kasvattaa työelämään asiantuntijoita ja käytännön sovelluksen näkökulma on hyvin vahvasti esillä opetuksessa. Harjoittelun merkitys ymmärretään ja sitä pidetään tärkeänä. Opetuksessa pyritään ottamaan huomioon työelämän tilanteet ja ymmärtämään niitä. Sen sijaan opettajat eivät ole niin vakuuttuneita omista työelämäyhteyksistään. Yhteys työelämään ei ole kovin tiivistä, eikä alueen työelämän edustajien tuntemus ole kovin hyvää. Enemmän oltiin samaa kuin eri mieltä väitteen kanssa ”en juurikaan ole yhteydessä työharjoittelupaikkoihin”. Koulutusala erottelee asennetta työelämään. Sosiaali- ja terveysalalla, kulttuuri sekä luonnonvara- ja ympäristöalalla suhtautuminen työelämään on varsin myönteistä. Sen sijaan tekniikan ja liikenteen sekä luonnonvara-alalla työelämäasenteet ovat varauksellisempia.

Ongelma 3. Miten opettajat mieltävät itsensä osana työyhteisöä ja miten he suhtautuvat itsensä kehittämiseen?

Ammattikorkeakouluopettajat ovat hyvin yhteisöllisiä ja pitävät opettajakollegojaan suuressa arvossa (Taulukko 4). Yhteisöllisyys näyttäisi korostuvan erityisesti sosiaali- ja terveysalalla sekä humanistisella ja kasvatusalalla. Luonnonvara-alalla sekä tekniikan ja liikenteen alalla keskiarvot ovat matalimmat.


Taulukko 4. Ammattikorkeakouluopettaja yhteisön jäsenenä ja itsensä kehittäjänä. Yhteys taustamuuttujiin.

	Yhteys taustamuuttujiin	F	sig.
Opettajan yhteisöllisyys	Koulutusala	2.34	.027
Ammatillinen kehittäminen	Sukupuoli Koulutusala Opettajakokemus	3.54 2.00 4.02	.001 .05 .002

Ammattikorkeakouluopettajat suhtautuvat hyvin myönteisesti itsensä kehittämiseen ja he osallistuvat aktiivisesti täydennyskoulutukseen. Tulos on yhtenevä Polon (2004) tutkimustuloksen kanssa. Näyttäisi, että opettajan tiedot ovat ajantasaisia ja he ovat omaksuneet elinikäisen oppimisen idean. Naiset asennoituvat itsensä kehittämiseen miehiä myönteisemmin. Koulutusaloista sosiaali- ja terveysalalla sekä humanistisella- ja kasvatusalalla kehittämismyönteisyys on vahvinta. Tekniikan ja liikenteen sekä yhteiskuntatieteen ja liiketalouden koulutusalalla keskiarvot olivat matalimmat. Opettajakokemus on yhteydessä oman ammattitaidon kehittämiseen. Pidempi opettajakokemus merkitsi myönteisempää asennoitumista itsensä kehittämiseen.


6.1 Yhteenveto tuloksista

Oulun seudun ammattikorkeakouluopettajat suhtautuvat työhönsä myönteisesti. He ovat valmiita kehittämään itseään ja kokevat tutkimustietonsa olevan ajantasaista. Oppijaan suhtaudutaan hyvin positiivisesti ja hänen oppimistaan pyritään edistämään parhaalla mahdollisella tavalla. Tutkimus- ja kehittämistyöhön suhtautumisessa sinänsä ei ole ongelmaa. Kuitenkin tässä tutkimuksessa tulee esille paljon sellaista, joka yleisestikin on aiheuttanut keskustelua. Ammattikorkeakouluopettajat kyllä näkevät tutkimus- ja kehittämistyön tärkeäksi, mutta katsovat, että siihen ei ole varattu riittävästi aikaa. Ilmeisesti tutkimusta kyllä tehdään ja sitä arvostetaan. Se on jäänyt kuitenkin irralliseksi työelämästä, josta lähtevää sen kuitenkin tulisi olla.

Tietokäsityksen ”konservatiivisuus” kertonee jotakin kirjatiedon arvostuksesta. Oppikirjan tietoon luotetaan ja oppilaiden toivotaan omaksuvan tämän tiedon. Toisaalta myönteisenä piirteenä voi nähdä sen, että tietoon suhtaudutaan kriittisesti. Oppimiskäsitykset noudattelevat konstruktivistista näkemystä oppimisesta, mutta käytäntö puhuu myös toista. Käytetyt opetusmenetelmät ovat opettajakeskeisiä. Paljon hyödynnetään luennointia. Erityisesti verkko-opetukseen suhtaudutaan varauksella. Avoimessa kysymyksessä opettajat toivat esille muun muassa liian suuren ryhmäkoon, joka selvästi rajoittaa opetusmenetelmien kehittämistä opiskelijalähtöisemmiksi.

Ammattikorkeakouluopettajat ovat yhteisöllisiä ja arvostavat kollegojaan. He kehittävät itseään ja mieltävät itsensä elinikäisiksi oppijoiksi. Tarkastelluista taustamuuttujista koulutusala oli eniten erotteleva tekijä. Voidaan sanoa, että näkemykset ovat erilaisia eri aloilla. Erityisesti sosiaali- ja terveysala erottuu konstruktivistisilla näkemyksillään, samoin muut ihmistieteet; sosiaali- ja kasvatusala sekä kulttuurin ala. Konservatiivisimpia näkemyksiltään ovat tekniikan ja kaupan alojen opettajat.


7. Pohdinta

Tutkimuksen tulokset auttavat muodostamaan kokonaiskuvaa laajemminkin ammattikorkeakouluopettajien näkemyksistä työstään ja pedagogisen ajattelun taustalla olevista oppimis-, ohjaamis- ja tiedonkäsityksistä. Tuloksista voi päätellä, että ammattikorkeakouluopettajat eivät ole yhtenäinen joukko, vaan eroavat muun muassa koulutusalan mukaan. Näyttäisi siltä, että konstruktivistinen ajattelutapa soveltuu erityisesti ihmistieteitä lähellä oleville koulutusaloille, joissa tiedonmuodostus on sosiaalista. Näin ainakin käsitteellisellä tasolla uudenlaiset näkemykset ovat heillä syvällisempiä kuin luonnontieteen, tekniikan ja kaupan alojen opettajilla. Uudenlaisten näkemysten syveneminen vaatii myös aikaa. Tutkimustuloksissa se merkitsi selkeästi sitä, että pidemmän opettajakokemuksen omaavilla pedagogisen ajattelun taustalla olevat näkemykset ovat konstruktivistisemmat. Naisten näkemykset osoittautuivat erityisesti pedagogisen tausta-ajattelun suhteen konstruktivistisemmiksi kuin miesten. Tämä on luonnollisesti yhteydessä siihen, että ihmistieteitä edustavilla aloilla suurin osa opettajista on naisia. Myös itsensä kehittämiseen naiset suhtautuvat miehiä myönteisemmin. Yliopettajat olivat selkeästi myönteisimpia asenteissa tutkimus- ja kehittämistehtäviin. Heillä on usein tutkijan koulutus ja he ovat työssään vastuussa tutkimus- ja kehittämistoiminnasta oppilaitoksissaan.

Ammattikorkeakouluopettajan työn tämän hetken haastavimmiksi alueiksi tutkimuksen perusteella nousivat opetusmenetelmien, erityisesti verkko-opetuksen kehittäminen, edellytysten luominen opettajien tutkimus- ja kehittämistyölle sekä työelämäyhteistyön lisääminen ja kehittäminen. Ammattikorkeakouluopettajan työtä tulisi tarkastella myös huomioiden eri koulutusalojen eroavuudet.