Yhdessä kirjoittaminen on yleistä tutkimuksessa, oppimisessa ja työssä. Kahden tai useamman henkilön yhteistyössä kirjoittamista pidetään hyvänä tapana tuottaa laadukkaita tekstejä ja edistää osanottajien oppimista ja yhteistyötä (Jokinen & Juhila 2002). Yhdessä kirjoittaminen on kuitenkin vaativaa ja siinä voi ilmetä yhteistyöprosessin koordinointiin, tekstin laatuun, kirjoittajien välisiin valtasuhteisiin ja keskinäiseen yhteistyöhön liittyviä ongelmia (Jokinen & Juhila 2002, Colen & Petelin 2004, Palmeri 2004). Kirjoittamisen ennakkosuunnittelu onkin välttämätöntä, jotta yhdessä kirjoittaminen onnistuu.

Ammattikorkeakoulun ja työelämän tutkimus- ja kehityshankkeissa yhdessä kirjoittamiselle voi asettaa monia tavoitteita. Ahonen, Ora-Hyytiäinen ja Silvennoinen (2005) ovat esittäneet, että työelämän edustajien, opiskelijoiden ja ammattikorkeakoulun opettajien yhdessä kirjoittamisella voidaan edistää ammattikorkeakoulun aluekehitysvaikutusten aikaansaamista. Lisäksi yhdessä kirjoittaminen tarjoaa osapuolille uusia oppimismahdollisuuksia ja opettajalle myös tilaisuuden perehtyä työelämään. Yhdessä kirjoittaminen voi Ahosen ym. mukaan toimia yhtenä ratkaisumallina opetuksen, tutkimuksen ja aluekehityksen integroitumiseksi ammattikorkeakouluopettajan työssä.

Kirjoittamisen käytännöt tutkimuksessa, oppimisessa ja työssä poikkeavat toisistaan. Voidaan puhua erilaisista kirjoittamiskulttuureista. Siksi ammattikorkeakoulun ja työelämän tutkimus- ja kehityshankkeissa, joissa toimivat opettajat, opiskelijat ja työelämän edustajat, onkin erityisen haasteellista kirjoittaa yhdessä. Työssä kirjoittamisella on välineellinen tehtävä jonkin toiminnan suorittamiseksi. Esimerkiksi hoitotyössä hoitosuunnitelma kirjoitetaan, jotta se ohjaisi potilaan päivittäistä hoitoa, sen dokumentointia ja arviointia. Koulussa kirjoitetut tekstit nähdään useimmiten tuotteina ja tuloksina sinänsä. Ne on myös yleensä suunnattu tietylle, rajatulle lukijakunnalle, esimerkiksi opiskelijan oppimistehtävä on useimmiten kirjoitettu opettajalle. (vrt. Dias et. al. 1999.) Koulutuksen aikana omaksutut kirjoittamisen tavat eivät sellaisenaan valmenna työelämässä tarvittaviin kirjoittamisen taitoihin (vrt. Vuorijärvi 2005). Oppimistehtävät tai opinnäytetyöt eivät välttämättä ole hyödynnettävissä työelämässä. Vaikka opettajat hallitsevat erilaisia kirjoittamisen tapoja (vrt. Helle 2005), on heillekin vaativaa kirjoittaa rakenteeltaan ja tyyliltään erilaisia tekstejä.

Helia Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa on käynnissä Kirjoittamisen genren kehittäminen ammattikorkeakouluissa – hanke, jossa tutkitaan ammattikorkeakoulun ja työelämän kehityshankkeissa kirjoittamista yhteisöllisen toiminnan näkökulmasta (Lambert & Vanhanen-Nuutinen 2005). Hankkeen tavoitteena on uuden kirjoittamisen genren kehittäminen ammattikorkeakouluissa. Kehittämisen lähtökohtana on näkemys, jonka mukaan genreä kehitetään paikallisesti yhdessä opettajien kanssa. Hankkeessa on tähän mennessä analysoitu ammattikorkeakoulujen kirjoittamiskäytäntöjä. Yhdessä kirjoittaminen nousi kehittämisen kohteeksi havainnosta, jonka mukaan ammattikorkeakoulujen kehittämishankkeet toteutetaan yhä enemmän työelämän kanssa tehtävinä yhteishankkeina, mutta niissä kirjoittaminen jää kuitenkin useimmiten opettajan tehtäväksi. Opettajien tuottamat tekstit eivät useinkaan ole suunnattuja työelämälle eivätkä siten edistä hankkeissa tuotetun tiedon hyödyntämistä työelämän kehittämisessä.

Kirjoittamiskäytäntöjen analyysin jälkeen em. hankkeessa on kehitetty uusia kirjoittamisen työkaluja, joilla kirjoittamisen ongelmia pyritään ratkaisemaan. Pirjo Lambert (2005, 2006) on esittänyt ammattikorkeakoulun ja työelämän kehityshankkeiden käyttöön hankkeen kirjoitussuunnitelmaa. Kirjoitussuunnitelma on hanketoimijoiden yhdessä rakentama suunnitelma, joka kytkee kirjoittamisen tutkimus- ja kehityshankeprosessiin. Kirjoitussuunnitelmaan perustuen voidaan tarkastella myös hankkeessa yhdessä kirjoittamisen mahdollisuuksia, kun pohditaan keiden kanssa eri tekstit kirjoitetaan.


Yhdessä kirjoittamisen haasteet tutkimus- ja kehityshankkeissa

Ammattikorkeakoulujen ja työelämän hankkeissa yhdessä kirjoittamisessa ongelmiksi ovat osoittautuneet, miten eri osapuolet saadaan mukaan kirjoittamiseen ja miten kirjoittaminen organisoidaan ja resursoidaan. Työajan irrottaminen kirjoittamiseen voi työelämän edustajalle olla vielä vaikeampaa kuin opettajalle. Kun opettajilta on kysytty, mitä mahdollisuuksia työelämäkumppaneiden kanssa yhdessä kirjoittamiseen on olemassa, he ovat suhtautuneet asiaan varauksella ja epäilleet työyhteisöjen kirjoittamiseen osallistumisesta saamaa hyötyä ja työelämäkumppaneiden valmiuksia kirjoittamiseen.

’Työyhteisöt valitsevat käsittääkseni erittäin tarkkaan, mitä lähtevät tukemaan. Kirjoittamisen on tuotettava mittavaa hyötyä, jotta sitä tuetaan antamalla resursseja.’

’Pyritään valitsemaan kirjoittavat toimeksiantajat sellaisista yrityksistä/yhteisöistä, joiden työhön kuuluu kirjoittaminen luonnollisena osana.’

Mikäli kirjoittamisvastuu työelämäyhteistyössä toteutetuissa hankkeissa on yksin opettajalla, työelämän osuus hankejulkaisuissa jää helposti sitaattien tasolle, yksittäiseksi luvuksi julkaisussa tai raportin kommenttipuheenvuoroksi. Teksti edustaa lopulta opettajan näkökulmaa hankkeeseen. Lisäksi omat kysymyksensä koulun ja työelämän rajat ylittävässä yhdessä kirjoittamisessa liittyvät opiskelijoiden rooleihin hankkeissa. Opettajat voivat nähdä opiskelijoiden osuuden hankkeissa kirjoittamisessa ’alihankintatyönä’, joka ei esimerkiksi oikeuta nimen saamista julkaisuun (Vanhanen-Nuutinen 2006a).

Se, mitä työelämän ja ammattikorkeakoulun edustajat kirjoittavat hankkeissa yhdessä syntyy neuvottelujen ja tiiviin yhteistyön tuloksena (Ahonen ym. 2005, Vanhanen-Nuutinen 2006b). Oma kysymyksensä syntyy myös siitä, mitkä ovat oikeat julkaisufoorumit teksteille, jotka tässä yhteistyössä syntyvät, etenkin jos teksti on suunnattu työelämän edustajille, tarkoituksena kehittää työelämän käytäntöjä (Vanhanen-Nuutinen 2006b).


Yhdessä kirjoittaminen rajavyöhyketoimintana

Toiminnan teorian ja kehittävän siirtovaikutuksen viitekehyksessä tarkasteltuna yhdessä kirjoittaminen voidaan nähdä ammattikorkeakoulun ja työelämän kehityshankkeissa koulun ja työn välisillä rajapinnoilla tapahtuvana, yhteistä kohdetta rakentavana ekspansiivisena oppimisena (Engeström 2001). Toiminnan kohteella tarkoitetaan yhteisöllisesti merkitykselliseen tarkoitukseen suuntautuvaa, pitkäjänteistä toimintaa. Toiminnalla täytyy aina olla kohde, jonka kanssa tekijät ovat vuorovaikutuksessa ja jonka muokkaaminen tässä vuorovaikutuksessa tuottaa joitain käyttöarvoja. (Engeström 2004.)

Yhdessä kirjoittaminen voi muodostua rajanylityspaikaksi, jossa moniääninen yhteistyö ja oppiminen tapahtuvat (vrt. Konkola 2003). Kirjoitetut tekstit voivat toimia ammattikorkeakoulun ja työelämän rajanylityksen välineinä eli rajakohteina, joiden avulla perustellaan muutoksen tarvetta, muutetaan toimintaa tai vakiinnutetaan uutta toimintatapaa (Konkola 2003, Lambert, Reunanen & Helle 2005).


Kirjoitussopimus

Kun yhdessä kirjoittamista suunnitellaan, tulisi ennakoida mahdolliset yhteistyön ongelmat ja myös eettiset kysymykset. Kirjoitussopimus, joka perustuu kirjoittajakumppaneiden neuvotteluun siitä, mitä, miksi, mille foorumille ja miten kirjoitetaan yhdessä, antaa mahdollisuuden tähän. Sopimus on aiesopimuksen kaltainen suunnitelma yhdessä tehtävästä työstä. Sopimukseen kirjataan em. kysymysten lisäksi työn- ja vastuunjako ja yhteistyötavat kirjoittamisessa sekä yhteistyön tuloksien jakaminen ja hyödyntäminen kehittämistyöhön osallistuneissa työyhteisöissä (Vanhanen-Nuutinen 2006a).

Kirjoittamisen työnjaon ja aikataulun sopiminen on erityisen tärkeää yhdessä kirjoittamisessa (Jokinen & Juhila 2002). Kirjoittamisen työnjaossa voidaan soveltaa yhdessä kirjoittamisen strategioita: yksin ryhmässä, ositettuna yksin, rinnakkain ja reaktiivinen kirjoittaminen (Lowry et al. 2004). Yksin, mutta ryhmässä kirjoitettaessa yksi henkilö kirjoittaa koko ryhmän puolesta. Ositetussa yksin kirjoittamisessa jokainen kirjoittaja kirjoittaa oman osuutensa tekstistä, jonka jälkeen se annetaan muiden ryhmän jäsenten työstettäväksi. Rinnakkain kirjoittamisessa jokaisella kirjoittajalla on oma rajattu alueensa, josta hän vastaa joko niin, että teksti on jaettu vastuualueisiin tai ryhmän jäsenten roolit on jaettu. Rinnakkain kirjoittamisessa työnjako voidaan toteuttaa horisontaalisesti tai ositettuna. Reaktiivisessa kirjoittamisessa kirjoittajat työskentelevät samanaikaisesti ja mukauttavat osuutensa toistensa työskentelyyn.

Yksin ryhmässä – kirjoittaminen on tehokasta ja takaa sen, että tuotetun tekstin tyyli on yhtenäistä. Puutteena tällaisessa kirjoittamisessa on se, että teksti ei välttämättä edusta koko ryhmän näkemyksiä. Ositettu yhdessä kirjoittaminen on helppo organisoida, mutta työskentely voi muodostua tehottomaksi ja ”kaatua” yhden kirjoittajan eriäviin näkemyksiin. Rinnakkain kirjoittamisessa korostuu tehokkuus. Kirjoittajat voivat kuitenkin olla sokeita toistensa teksteille, eikä kirjoittamisen tyylieroja ole helppo poistaa tekstistä. Reaktiivinen kirjoittaminen edistää luovuutta ja yhteisen ymmärryksen rakentamista, mutta voi myös olla vaikea organisoida, eivätkä useimmat kirjoittamisohjelmat mahdollista tällaista kirjoittamista. (Lowry et al. 2004.)

Kirjoittamisen tulosten jakaminen ja hyödyntäminen, ns. jalkauttaminen jää usein pohtimatta kirjoittamista suunniteltaessa. Yhdessä kirjoittamisessa se voi tarkoittaa aineellisen tuloksen jakamisen (esim. kirjoituspalkkio) lisäksi sitä, miten kirjoittamista, tuotettua tekstiä sisältöineen hyödynnetään sekä ammattikorkeakoulussa että työelämässä ts. miten edistetään koulun ja työelämän välisen kehittävän siirtovaikutuksen syntymistä (vrt. Konkola 2003, Lambert & Reunanen & Helle 2005).

Kirjoittaminen on usein pitkäkestoista työtä, siksi sopimusta voidaan tarkistaa ja muuttaa kirjoitusprosessin edetessä.


Kirjoitussopimus opettajan työvälineeksi

Kirjoitussopimus on kirjoittamisen suunnittelun apuväline. Sen laatimisen tarkoituksena on edistää yhdessä kirjoittamista selkiyttämällä yhteistyön periaatteita ja organisointia. Kirjoitussopimus voi toimia opettajan työvälineenä, kun hän neuvottelee yhdessä kirjoittavia ryhmiä työelämähankkeissa ja toimii niissä. Lisäksi opettaja voi soveltaa sopimusta, kun hän ohjaa opiskelijoita yhdessä kirjoittamisessa oppimistehtävissä ja esimerkiksi opinnäytetyössä.

Yhteistyökysymyksistä keskusteleminen ja niistä sopiminen on sitä tärkeämpää, mitä useampia tahoja yhdessä kirjoittamiseen osallistuu. Kirjoitussopimuksen puheeksi ottaminen voi tuntua vaivalloiselta, mutta jos kirjoittamista ei suunnitella ja yhteistyöstä sovita, kirjoitustyöllä on huonot mahdollisuudet onnistua. Yhteistyöstä neuvoteltaessa voidaan myös murtaa ennakkokäsityksiä yhteistyön eri osapuolten mahdollisuuksista ja kyvyistä kirjoittamiseen. Neuvotteluissa voi myös avautua uusia mahdollisuuksia tiedon tuottamiseen ja kirjoittamiseen käytäntölähtöisesti ja – läheisesti tutkijoina ja kehittäjinä toimivien opettajien ja opiskelijoiden sekä työtään kehittävien työntekijöiden vuorovaikutuksessa.


Kirjallisuus

Ahonen, O., Ora-Hyytiäinen, E. & Silvennoinen, P. 2005. Yhdessä kirjoittaminen ammattikorkeakoulun ja työelämän välisessä tutkimus- ja kehittämistoiminnassa – kirjoittajina opiskelija, opettaja ja työelämän edustaja. Teoksessa: Vanhanen-Nuutinen, L. & Lambert, P. (toim.) Hankkeesta julkaisuksi. Kirjoittaminen ammattikorkeakoulun ja työelämän kehityshankkeissa. Helsinki: Edita Oy, 167-180.

Colen K. & Petelin, R. 2004. Challenges in collaborative writing in the contemporary corporation. Corporate Communication: An International Journal, Vol 9, No 2, 136-145.

Dias, P., Freedman, A., Medway, P. & Pare, A. 1999. Worlds Apart. Acting and Writing in Academic and Workplace Contexts. Erlbaum Publishers.

Engeström, Y. 2001. Kehittävä siirtovaikutus: mitä ja miksi? Teoksessa: Tuomi-Gröhn, T. & Engeström, Y. (toim.) Koulun ja työn rajavyöhykkeellä – uusia työssäoppimisen mahdollisuuksia. Helsinki: Yliopistopaino,19-27.

Engeström, Y. 2004. Ekspansiivinen oppiminen ja yhteiskehittely työssä. Tampere: Vastapaino.

Jokinen, A. & Juhila, K. 2002. Yhdessä kirjoittaminen. Teoksessa: Kinnunen, M. & Löytty, O. (toim.) Tieteellinen kirjoittaminen. Vastapaino, 109-118.

Konkola, R. 2003. Yhdessä kehittäen. Koulutuksen ja työelämän yhteistyön haasteita. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian julkaisuja. Sarja A: Tutkimukset ja raportit 2. Helsinki: Yliopistopaino.

Lambert, P. 2005. Hankkeelle kirjoitussuunnitelma. KeVer-verkkolehti 4.
http://www.kever.hamk.fi

Lambert, P. 2006. Kirjoittamisen välineiden kehittäminen ammattikorkeakouluissa. SISUKAS. http://www.samivoutilainen.net/joomla/ .6.9.2006.

Lambert, P., Reunanen, R. & Helle, M. 2005. Ammattikorkeakoulun oppimisverkostossa syntyy uudenlaista oppimista. Aikuiskasvatus, 1 (25), 47-57.

Lambert, P. & Vanhanen-Nuutinen, 2005. Kirjoittamisen genren kehittäminen. Teoksessa: Vanhanen-Nuutinen Liisa & Lambert Pirjo (toim.) 2005. Hankkeesta julkaisuksi. Kirjoittaminen ammattikorkeakoulun ja työelämän kehityshankkeissa. Helsinki: Edita, 13-43.

Lowry, P. B., Curtis, A. & Lowry, M. R. 2004. Buil a taxonomy and nomenclature of collaborative writing to improve interdisciplinary research and practice. Journal of Business Communication, 41 (1), 66-99.

Palmeri, J. 2004. When discourses collide. A Case Study of Interprofessional Collaborative Writing in a Medically Oriented Law Firm. Journal of Business Communication. Vol 41, Number 1, 37-65.

Vanhanen-Nuutinen, L. 2006a. Yhdessä kirjoittamista kehittämässä. Teoksessa: Kotila H (toim.) Opettajana ammattikorkeakoulussa. Helsinki: Edita, 203-215.

Vanhanen-Nuutinen, L. 2006b. Challenges of collaborative writing: the case study of a nursing teacher, a nursing administrator and a researcher writing together. Nurse Author & Editor, no 4. http://www.nurseauthor.com

Vuorijärvi, A. 2005. Opinnäytetyö tekstinä työelämään. Teoksessa: Vanhanen-Nuutinen, L. & Lambert, P. (toim.) 2005. Hankkeesta julkaisuksi. Kirjoittaminen ammattikorkeakoulun ja työelämän kehityshankkeissa. Helsinki: Edita, 81-94.


LIITE Katso oheinen Kirjoitussopimus.pdf