Tutkimus ja opetus ovat yhteiskunnallisen palvelutehtävän ohella korkeakoululaitoksen perustehtäviä. Ammattikorkeakoulun tehtävänä on kouluttaa ihmisiä työelämän tarpeisiin, ja ammattikorkeakoulun pedagogisena perusajatuksena on opettaminen autenttisissa oppimisympäristöissä, mitä se sitten eri konteksteissa tarkoittaneekaan. Ydinajatuksena on tuottaa työelämän tarpeita ja intressejä varten korkeakoulutettuja osaajia eri ammattialoille. Ammattikorkeakouluissa tehtävä tutkimus on profiloitunut lähinnä T&K-työn ajatuksen pohjalta tarve- ja intressiperustaiseksi ongelmanratkaisutoiminnaksi, jonka tavoitteina ovat yhtäältä työelämän ja toisaalta opetuksen tarpeiden tyydyttäminen ja intressien ajaminen (yhteiskunnallisen palvelutehtävän ohella). Näiden moninaisten tarpeiden ja intressien yhteensovittaminen on haaste sinänsä.

Tarpeet ja intressit viittaavat voimakkaasti ammattikorkeakouluissa annettavan opetuksen ja siellä tehtävän tutkimuksen pragmaattisiin ja sosiaalisesti konstruoituihin tavoitteisiin. Mutta on silti virheellistä tältä perustalta ajatella, että ammattikorkeakouluissa tulisi sitoutua pragmatismiin ja sosiaaliseen konstruktionismiin. Sen verran on selvää (lue: triviaalisti totta), että valtaosa työelämän, opiskelijoiden ja yhteiskunnan kannalta keskeisistä ongelmista koskee käytännön kysymyksiä ja sosiaalista todellisuutta. Ne ovat valtaosin pragmaattisia ja sosiaalisesti konstruoituja ongelmia. Mutta ne ovat sellaisina myös todellisia käytännön kysymyksiä ja yhteiskuntaa koskevia ongelmia.

Kun työelämän tai opetuksen tarpeita ja intressejä (tai yhteiskunnallista palvelutehtävää) koskeva ongelma havaitaan, ammattikorkeakoululaitoksen yhtenä tehtävänä on etsiä sille ratkaisuja T&K-työn ja koulutuksen (tai oman palvelutehtävänsä) keinoin. Sen problematisointi, onko kysymyksessä ”todellinen” ongelma ei kuulu tarve- ja intressiperustaisen T&K-työn ja opetuksen ensisijaisiin tehtäviin. Tarve- ja intressiperustaisessa T&K-työssä pyritään ilmeisten eteen tulevien ongelmien ratkaisemiseen ja opetuksessa tähdätään käyttökelpoisten ongelmanratkaisuvalmiuksien välittämiseen opiskelijoille. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että ammattikorkeakoulun T&K-työ ja opetus (sekä yhteiskunnallinen palvelutehtävä) määrittyvät insinöörin tehtävien ja taitojen kautta: eteentuleville ongelmille etsitään toimivia ratkaisuja. Tästä näkökulmasta jokainen pragmaattisesti orientoitunut työelämän tarpeita ja intressejä palveleva ammattikorkeakoulun kouluttama osaaja on oman alansa insinööri. Avainsana on tekniikka. Se voidaan kreikankielisestä kantasanasta technē väljästi kääntää osaamiseksi. Kapeammassa merkityksessä termi viittaa tekemiseen ja tuotannollisiin tieteisiin. Tämä on kriittinen huomio, jolla on ensiarvoisen suuri merkitys ammattikorkeakoulujen ja niiden tehtävän profiloitumisen kannalta. Mutta T&K-työn ja opetuksen tarve- ja intressiperusta sisältää myös ansan, josta on vaikea vapautua. Tarpeiden ja intressien taustan ja oikeutuksen tarkastelu on tämän ansan välttämisen kannalta välttämätöntä. Muuten T&K-toimijat ja koulutetut osaajat voidaan sitouttaa mitä merkillisimpiin hankkeisiin, joiden tausta tai perusteet ovat epämääräisiä.

Tämän teemanumeron kirjoitukset valottavat näitä kysymyksiä eri puolilta. Rattoisia lukuhetkiä.