Korkeakoulutuksen solmut avattu tuoreessa kirjassa

Yliopistoa tulee ajatella muunakin kuin vain kovien faktojen pelkistämänä tuotantolaitoksena. Numeroiden taakse kätkeytyy tieteen, koulutuksen ja yhteiskunnan moniulotteinen vuorovaikutus, joka niin usein hukkuu puheeseen "tulos- tai markkinayliopistosta" tai "sivistysyliopiston kriisistä". Korkeakoulutus ei ole irrallinen saareke muusta yhteiskunnasta vaan päinvastoin tämän kentän aktiivinen pelaaja. Tätä suhdetta pyritään valottamaan tänään julkistettavassa Koulutuksen tutkimuslaitoksen korkeakoulututkijoiden kirjassa teoreettisen ajattelun avulla.


Muutu tai kuole

Korkeakoulupolitiikkaa perustellaan tavallisesti muutostarpeella, väittävät tutkija Taina Saarinen ja professori Jussi Välimaa. On vastattava globalisaation haasteisiin, tai elinkeinoelämän esittämiin vaatimuksiin, tai yhteiskunnan muutoksiin. Tämä muutospuhe tarkoittaa tavallisesti reformeja, joissa voidaan osoittaa, että asioihin on tartuttu dynaamisesti. Saarisen ja Välimaan mukaan samalla jää kuitenkin huomiotta se, että korkeakoulutuksen muutos on muutakin kuin aktiivisten toimijoiden sankarillisia aloitteita. - Muutos korkeakouluissa ja yliopistoissa on usein myös sisäsyntyistä kehitystä, jossa asiat tehdään uusin tavoin ja paremmin. Tämä hidas ja huomaamaton jatkuva muutos jää kuitenkin helposti julkisessa keskustelussa varjoon, sillä hitaat prosessit eivät ole äänekkäitä, Saarinen ja Välimaa jatkavat.


Ovatko yliopistot pelkkiä tuotantolaitoksia?

Markkinaperustainen tulosohjaus on muuttanut käsitystämme sivistysyliopistosta. Väitetään, että opetuksen ja tutkimuksen yhteiselon on syrjäyttänyt tulostavoitteisiin vastaaminen. Suorituskeskeisyys on korvannut ihmisenä kasvamisen, tehokkuus uhkaa tieteellisyyttä. Tällaista puhetta kuulee etenkin yliopistoissa koko ajan. Tällainen vastakkainasettelu päätyy helposti kuitenkin umpikujaan, kirjoittavat tutkija Mira Huusko ja erikoistutkija Helena Aittola artikkeleissaan. Aittolan mukaan voimme yhtälailla käsittää yliopiston perinteisten tehtävien saavan uusia painotuksia, joista yksi keskeisimmistä on kulttuurisen kansalaisuuden tuottaminen globaalissa maailmassa. Yliopisto voi siten vahvistaa asemaansa paikkana, joka välittää ylikulttuurista ymmärrystä ja edistää demokraattisia arvoja.


Opiskelemalla hyvään (loppu)elämään?

Elämänlaajuinen oppiminen perustuu ajatukselle, että yksilöllä on mahdollisuus hakeutua koulutukseen elämän eri vaiheissa. Yliopistoissa tämä on konkretisoitunut aikuisopiskelijoiden määrän lisääntymisenä. Aikuiset eivät kuitenkaan ole mikään homogeeninen ryhmä, sillä he tulevat erilaisin työ- ja elämänkokemuksin haastamaan perinteisiä toimintatapoja. Erityisesti eläkeikäiset opiskelijat ovat jääneet marginaaliin aikuiskoulutuksessa. Tutkijat Reetta Muhonen ja Ellen Piesanen ehdottavat, että korkeakoulupoliittisessa keskustelussa olisikin paremmin otettava huomioon se, ettei ainoastaan aikuisopiskelijoiden määrä yliopistoissa lisäänny, vaan se myös monipuolistuu. Työelämästä jo eläkkeelle siirtyneellä on erilaisia tarpeita kuin vaikkapa nelikymppisellä aktiivista työuraa tekevällä perheenäidillä, Muhonen ja Piesanen jatkavat. Tulevaisuuden yliopisto onkin yhtälailla nuorten, aikuisten ja eläkeläisten opiskelufoorumi.

Siinä missä aikuisopiskelija voi tarkastella yliopisto-opintoja suhteessa elettyyn elämään, näyttäytyvät ne nuorelle valinnan mahdollisuutena ja pakkona huomauttaa tutkija Sanna Honkimäki. - Mahdollisuutena siinä mielessä, että nuorella on vapaus valita tulevaisuutensa suunta. Pakkona siksi, että nykyinen korkeakoulupolitiikka patistaa tekemään varhaisessa vaiheessa tulevaisuuden kannalta merkittäviä ratkaisuja maailmassa, jota leimaa elämänhallinnan pirstaleisuus ja jatkuva identiteetin rakentaminen. Honkimäen mukaan yliopisto ei tarjoa enää mahdollisuutta tehdä oman identiteetin rakentamisen näkökulmasta tärkeitä kokeiluja, vaan nuorelta vaaditaan tavoitteellisuutta ja sitoutumista opiskeluun. Vaikka opinto-ohjaukseen on viimeaikoina yliopistoissa kiinnitetty huomiota, ei sillä kuitenkaan pidä tavoitella ainoastaan nopeaa valmistumista työelämään. Tilaa on annettava myös opintojen aikaiselle inhimilliselle kasvulle, Honkimäki jatkaa.


Ursin, Jani & Välimaa, Jussi (toim.) 2006. Korkeakoulutus teoriassa - näkökulmia ja keskustelua. Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos. 252 sivua. ISBN 951-39-2718-0. Tuotekoodi D080. Hinta 27 euroa.


Tiedustelut ja tilaukset:
Koulutuksen tutkimuslaitoksen asiakaspalvelu
Puh. (014) 260 3220, faksi (014) 260 3241
Sähköposti: ktl-asiakaspalvelu@ktl.jyu.fi
Verkkokauppa: http://www.ktl-julkaisukauppa.fi/
Postiosoite: PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto