Bolognan prosessi korostaa korkeakoulutuksen laadunvarmistuksen merkitystä eurooppalaisen korkeakoulutusalueen luomisessa vuoteen 2010 mennessä. Berliinin opetusministerikokouksessa vuonna 2003 opetusministerit pyysivät ENQA:aa (European Association for Quality Assurance in Higher Education) kehittämään laadunvarmistuksen eurooppalaiset suuntaviivat ja toimintaperiaatteet. ENQA laati ne yhteisymmärryksessä lähimpien yhteistyökumppaneidensa kanssa (European University Association, National Unions of Students in Europe ja European Association of Institutions in Higher Education; muodostavat yhdessä ENQA:n kanssa ns. E4-ryhmän) ja toimitti Bergenin ministerikokoukseen keväällä 2005 (Standards and Guidelines for Quality Assurance in the European Higher Education Area, ESG).

Ministerit hyväksyivät ENQA:n ESG-raportin Bergenissä ja pyysivät lisäksi E4-ryhmää tekemään Lontoon ministerikokoukseen 2007 mennessä selvityksen eurooppalaisten laadunvarmistusorganisaatioiden rekisterin perustamisesta. Rekisteri on käytännössä internet-tietokanta, johon on tarkoitus sisällyttää tietoa eurooppalaisella korkeakoulutusalueella toimivista laadunvarmistusorganisaatioista, jotka ovat hakeneet rekisterin jäsenyyttä ja jotka, ulkoisen arvioinnin perusteella, täyttävät tietyt ennalta määritellyt jäsenyyskriteerit. Rekisteri on vapaaehtoinen ja sen jäsenyyskriteerit muodostuvat yllämainituista laadunvarmistuksen eurooppalaisista periaatteista ja suuntaviivoista. Koska ENQA käyttää samoja periaatteita omina jäsenyyskriteereinään katsotaan ENQA:n jäsenyys ensisijaiseksi näytöksi rekisteriin pääsyssä. Ministerit tulevat mitä luultavimmin kannattamaan tätä E4-ryhmän ehdottamaa rekisteriä Lontoon kokouksessaan.

Eurooppalaisten suuntaviivojen rinnalla Bolognan prosessi on kuitenkin painottanut myös subsidiariteettiä (läheisyysperiaatetta) ja korkeakoulujen autonomian merkitystä korkeakoulutuksen laadunvarmistuksen kehittämisessä. Laadunvarmistuksen odotetaan siis kehittyvän korkeakoululähtöisesti ja kansallisten vaatimusten, erityispiirteitten ja kulttuuritaustojen mukaisesti – eurooppalaiset suuntaviivat mielessä pitäen.

Vuodesta 2005 lähtien ENQA:n jäsenet ovat aktiivisesti pyrkineet toimeenpanemaan laadunvarmistuksen eurooppalaisia periaatteita ja suuntaviivoja omissa organisaatioissaan sekä levittämään niistä tietoa korkeakouluille. Myös Suomen korkeakoulujen arviointineuvosto (KKA), ENQA:n perustajajäsen (2000), on ottanut nämä periaatteet huomioon auditointimallinsa kehittämisessä. Yhteiseurooppalaisista periaatteista ja hyvistä käytänteistä huolimatta kansallisten laadunvarmistusjärjestelmien kehitys on ollut hyvin erilaista. Suomessa ja Britanniassa käytetään auditointia, kun taas mm. Saksa ja Hollanti sekä monet Itä-Euroopan maat ovat akkreditoivia maita. Joissakin maissa on käytössä edellä mainittujen yhdistelmä. Tällä hetkellä on myös nähtävissä että useassa maassa – kuten mm. Tanskassa, Ranskassa, Italiassa ja Romaniassa – korkeakoulutuksen laadunvarmistuskenttä on murroksessa, ja uusia kansallisia laadunvarmistusorganisaatioita ollaan perustamassa samalla kun vanhat lakkautetaan tai sulautetaan uusiin. Akkreditointi näyttäisi uusien kehitysten valossa tulevan entistä suositummaksi Bolognan prosessin maissa, vaikka itse prosessi ei ole painottanut akkreditoinnin merkitystä verrattuna muihin laadunvarmistusmenetelmiin.

Akkreditoinnin tullessa entistä suositummaksi Bolognan prosessin alueella, Suomi ajaa selkeästi omaa linjaansa ja keskittyy enimmäkseen korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditointiin. Suomen auditointimalli perustuu kehittävään arviointiin ja keskinäiseen luottamukseen KKA:n ja korkeakoulujen välillä. Dialogi kaikkien asianomaisten välillä nähdään tärkeänä. KKA on integroinut malliinsa ENQA:n korkeakoulujen sisäiselle laadunvarmistukselle asetetut periaatteet ja suositukset (ESG osa 1) ja pyrkii toiminnassaan toteuttamaan arviointiagentuureille asetettuja periaatteita ja hyviä käytänteitä (ESG osa 3).

Tämän artikkelin kannalta merkittävintä on katsoa tarkemmin vastaako KKA:n malli korkeakoulutuksen ulkoiselle laadunvarmistukselle asetettua kahdeksaa eurooppalaista periaatetta (ESG osa 2). Ensimmäisen niistä mukaan ulkoisen laadunvarmistuksen tulisi kohdistua korkeakoulujen sisäisten laadunvarmistusjärjestelmien tehokkuuteen. Toinen periaate esittää että laadunvarmistusprosessin tavoitteet täytyy kehittää, yhteistyössä kaikkien asianosaisten kesken, ennen itse prosessin luomista. Kolmannen periaatteen mukaan arviointipäätösten tulee perustua johdonmukaiseen, julkisesti saatavilla olevaan ja ennalta määriteltyyn kriteeristöön. Neljännen periaatteen tarkoitus on että kaikki ulkoiset arviointiprosessit tulisi suunnitella siten että niiden tavoitteet toteutuisivat parhaalla mahdollisella tavalla. Viides periaate esittää että arviointiraporttien tulisi olla selkeitä, julkisia ja helposti saatavilla olevia. Kuudennen periaatteen mukaan laadunvarmistusprosesseilla täytyisi olla yhtenäiset seurantamekanismit. Seitsemäs periaate olettaa että laadunvarmistusprosessit tapahtuisivat tasaisin, ennalta määritellyin väliajoin. Kahdeksas periaate ottaa esille järjestelmänlaajuiset analyysit, jotka tuottaisivat yleistä tietoa kaikista laadunvarmistusagentuurin tekemistä arvioinneista.

KKA:n auditointikäsikirjasta vuosille 2005-2007 käy selkeästi ilmi että suomalaisessa mallissa eurooppalaiset periaatteet toteutuvat seuraavasti: (1) auditointimalli keskittyy korkeakoulutuksen laadunvarmistusjärjestelmän toimivuuden ja tehokkuuden arvioimiseen; (2) auditoinnin päätavoitteena on tukea korkeakoulujen laatutyötä ja toiminnan laadun parantamista; (3) auditoinnissa käytetyt kriteerit ovat selkeästi ennalta määritellyt ja julkisesti saatavilla; (4) malli on suunniteltu siten, että se keskittyy kehittävään arviointiin ja aiheuttaa korkeakouluille mahdollisimman vähän lisätyötä; (5) auditointiraportit ovat julkisesti saatavilla; (6) seurantamekanismit muodostuvat auditointiraportissa esitetyistä suosituksista sekä KKA:n palauteseminaarista auditoidun korkeakoulun opiskelijoille ja henkilökunnalle; (7) auditoinnit järjestetään kuuden vuoden välein; ja (8) KKA pyrkii, monitahoisen dialogin ja palautteen kautta, analysoimaan ja kehittämään arviointitoimintaansa laajemmassa perspektiivissä. KKA:lla on myös pitkät perinteet opiskelijoiden sisällyttämisestä laatutyöhön niin hallinnollisesti kuin yksittäisten auditointienkin kohdalla.

Vaikka jotkut ENQA:n jäsenistä ovat nähneet etenkin arviointiraporttien julkistamisen, opiskelijoiden mukaan ottamisen, yhtenäiset seurantamekanismit sekä järjestelmänlaajuiset analyysit haasteellisina, viimeisen tiedon mukaan suurin osa ENQA:n jäsenistä on integroinut eurooppalaiset suuntaviivat ja periaatteet osaksi omaa järjestelmäänsä. On kuitenkin selvää että vaikka eurooppalaisista periaatteista vallitsee laaja yhteisymmärrys, niiden toteuttaminen käytännössä vaihtelee maasta ja agentuurista riippuen. Yleiseurooppalaisten periaatteiden toteutuminen ei myöskään tuo suoraa vastausta peruskysymyksiin joihin parhaillaan haetaan vastausta useassa kansallisessa järjestelmässä, esimerkiksi: Takaako hyvä laadunvarmistusjärjestelmä todellisuudessa laadukkaan opetuksen ja miten sitä voitaisiin mitata? Miten saada opiskelijat ja muut kohderyhmät paremmin mukaan laatutyöhön? Mistä koostuu tehokas ja kestävä laadunvarmistus ja miten siihen päästään?

Artikkelissa esitetyt mielipiteet ja arviot ovat kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä.