Laadunvarmistus ottaa vasta ensi askeleitaan yliopistoissa. Lisäksi yliopistojen sisällä on ristiriitaisia näkemyksiä siitä, mitä laatu on. Laadunvarmistuksen pelätään myös vievän niukkoja resursseja muusta toiminnasta. Niinpä yliopistojen on seurattava laadunvarmistusjärjestelmien vaikutuksia.

Tällaisia tuloksia saatiin Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen toteuttamassa Yliopistojen laadunvarmistuksen tutkimus- ja kehittämishankkeessa, jonka raportti julkistettiin tänään Helsingissä pidetyssä hankkeen päätösseminaarissa. Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten yliopiston henkilökunta ja opiskelijat ymmärtävät laadunvarmistuksen ja mitä he siltä odottavat. Kyselylomakkeen täytti yli 200 laitosjohtajaa, ja lisäksi 25 yliopiston työntekijää ja opiskelijaa osallistui haastatteluihin. Tutkimus tehtiin vuosina 2005-2006.

Laadunvarmistus on noussut korkeakoulupolitiikan ytimeen viimeistään osana Bolognan prosessia, jonka tavoitteena on luoda yhteinen eurooppalainen korkeakoulutusalue vuoteen 2010 mennessä. Tarkoitus on lisätä eurooppalaisen korkeakoulutuksen kilpailukykyä ja vetovoimaa muihin maanosiin verrattuna. Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien laatiminen ja käyttöönotto ovat yksi osa tätä pyrkimystä.


Laadunvarmistuksen ensi askeleet yliopistossa

Lähes 80 prosenttia laitosjohtajista arvioi laadunvarmistusjärjestelmien olevan alku- tai kehittymisvaiheessa. 17 prosenttia laitosjohtajista ei osannut ottaa asiaan kantaa tai arvioi varmistusjärjestelmän puuttuvan yksiköstään ja yliopistostaan täysin.

- Tulos ei ole yllättävä, sillä laadunvarmistusajattelu rantautui yliopistoihin voimallisesti vasta vuoden 2003 jälkeen. Tuolloin opetusministerit hyväksyivät kansallisten laadunvarmistusjärjestelmien kehittämisen yleiset suuntaviivat, hankkeesta vastaava erikoistutkija Jani Ursin valottaa.


Laadunvarmistuksen ristiriitainen luonne

Kyselyyn vastanneiden mukaan laadunvarmistukseen kuuluu toiminnan seuranta, valvonta ja omaehtoinen kehittäminen. He arvioivat laadunvarmistuksen kohdistuvan erityisesti opetukseen ja tutkimukseen, harvemmin johtamiseen tai hallinto- ja tukipalveluihin.

- Yliopiston sisällä on erilaisia käsityksiä laadusta, sen varmistamisesta sekä laadunvarmistuksen tavoitteista ja kohteista. Näiden osin ristiriitaistenkin näkemysten välille on löydettävä tasapaino. Tämä on erityinen haaste kehittäjille, Ursin toteaa.


Laadunvarmistus kuluttaa resursseja - mutta turhaanko?

Lähes 70 prosenttia laitosjohtajista uskoo, että laadunvarmistus vie aikaa ja vaatii lisäpanosta jo muutenkin niukoilla resursseilla toimivilta yksiköiltä. Neljännes vastaajista arvioi byrokraattisuuden lisääntyvän. Yli 40 prosenttia laitosjohtajista kuitenkin uskoi laadunvarmistuksen lisäävän laitoksen omaehtoista arviointia ja kehittämistä sekä selkiyttävän ja tehostavan toimintaa.

- Laadunvarmistusta on resursoitava riittävästi eikä vain pidettävä sitä muiden tehtävien ohessa hoidettavana lisätyönä. Laatutyöhön on sitoutettava koko yliopistoyhteisö opiskelijat mukaan lukien. Muuten se jää helposti turhaksi näennäispuuhasteluksi, Ursin painottaa.

Hänen mielestään arviointi voidaan juurruttaa osaksi yliopistojen arkea siten, että se aidosti kehittää yliopistoa, sen yksiköitä ja henkilökunnan osaamista.


Laadunvarmistuksen vaikutuksia on seurattava

Ursinin mukaan laadunvarmistus on tullut jäädäkseen eurooppalaiseen korkeakoulutukseen. Laatujärjestelmää ei tule kuitenkaan pystyttää laatuleiman saantia varten. Tärkeää on kehittää sellainen järjestelmä, joka soveltuu yliopistojen toiminnan pitkäjänteiseen kehittämiseen.

- Yliopistoissa on seurattava, mitä vaikutuksia laadunvarmistusjärjestelmien käyttöönotolla on. Parantaako se yliopiston toimintaa vai vain kuormittaa henkilökuntaa ja opiskelijoita,
Ursin pohtii.


Lisätietoja:
Erikoistutkija Jani Ursin, puh. (014) 260 3272, 050 303 0811,
etunimi.sukunimi@ktl.jyu.fi

Julkaisupäällikkö (tiedottaja) Jouni Sojakka, puh. (014) 260 3230, 040
707 1354, etunimi.sukunimi@ktl.jyu.fi