Open Access, kirjastot ja ammattikorkeakoulujen verkkokirjastopalvelu
Anna-Kaisa Sjölund
Open Access
Mitä Open Accessilla tarkoitetaan? Vapaata ja avointa pääsyä tiedon lähteille? Amerikkalainen Peter Suber on määritellyt Open Access toiminnan kolmen keskeisen julkilausuman: Budapestin julkilausuman, Berliinin julistuksen ns. Bethesadan julistuksen kautta. Suber on myös julkaissut Open Access toimintaa kuvaavan historiallisen aikajanan, "Timeline of the open access movement" (1). Open Accessilla tarkoitetaan lyhyesti määriteltynä digitaalista ja maksuvapaata kirjallisuutta.
Maailmanlaajuinen Open Access-liike on keskittynyt erityisesti vertaisarvioituihin verkkolehtiartikkeihin ja tieteellisiin julkaisuihin. Mitä tahansa sisältää voidaan pitää Open Accessina, mutta keskittyminen juuri artikkeleihin ja tieteellisiin julkaisuihin selittyy sillä, että useimmat tieteelliset julkaisijat eivät osta artikkeleita tai maksa niistä kirjoituspalkkioita. Tutkimustoiminta ja tutkimusprojektit ovat usein julkisin varoin rahoitettua toimintaa, jonka tuloksia olisi voitava tarkastella avoimesti. Tutkimustulosten saavutettavuuden tulee olla helppoa.
Kirjastot ja Open Access
Suomessa kirjastot eivät ole kovin laajasti ottaneet osaa Open Access keskusteluun. Lähinnä tieteelliset kirjastot ja yliopistokirjastot ovat jonkin verran ottaneet kantaa OA-keskusteluun. Suhtautuminen aiheeseen on varovaista ja tunnustelevaa. Ammattikorkeakouluissa keskustelu vaikuttaisi alkaneen vasta Open Access -hankkeen myötä.
Yhdysvaltalaiset tutkijat Schmidt, Sennyey ja Carstens ovat esittäneet kolme skenaariota Open Accessin vaikutuksesta kirjastojen toimintaan. Ensimmäisessä he esittävät open access toiminnan kaatuvan. Toisessa he esittävät OA-toiminnan kukoistavan. Kolmannessa skenaariossa heidän mukaansa Open Access -liike onnistuu osittain toiminnan jatkuvuuden suhteen. Tällöin Open Access -toiminta perustuu korkeakoulu ympäristössä kehitettyyn viestintäjärjestelmään, jossa on elementtejä sekä perinteisestä julkaisemisesta että Open Access julkaisemisesta. Skenaarioiden kehittäjät itse pitävät kolmatta vaihtoehtoa, yllättäen, todennäköisimpänä (2).
Open Access-toiminnan jatkuvuus ja kehitys sinänsä ei vaadi kirjastoilta toimenpiteitä, mutta se voidaan nähdä mahdollisuutena ja jopa hyötynä niille. Mikäli julkaisusarja tai lehti muuttuisi painetusta verkossa ilmestyväksi, niin korkeakouluilla olisi tällöin, ainakin periaatteessa, mahdollisuus kohdentaa säästyneet eurot toisaalle. Erityisesti Internetin mukana kasvaneet nuoret opiskelijat ovat omaksuneet Open Accessin sekä muunkin vapaasti käytettävän verkkomateriaalin tervetulleena mahdollisuutena.
Yhtenä sovelluksena Open Accessista voidaan pitää myös Creative Commons lisensiointijärjestelmää (3). Creative Commonsilla on valittavana joukko erilaisia lisenssejä. Ideana on, että tekijä luovuttaa osan tekijänoikeuksistaan ja antaa haluamansa vapaudet teoksen käyttäjälle (user) hyödyntää teostaan. Tekijänoikeudet säilyvät tekijällä, mutta oikeus käyttää materiaalia on kaikilla.
Kirjastot ja informaatikot kirjastoissa ovat avainasemassa OA-materiaalin hyödyntämisessä ja kehittämisessä. Kirjastoilla on mahdollisuus toimia myös Open Accessin puitteissa digitaalisten materiaalien julkaisijoina toimittaessaan julkaisusarjoja, elektronisia lehtiä tai julkaisuarkistoja. Tärkeässä asemassa Open Access -toiminnan eteenpäin viemisessä ja kirjastojen mahdollisuutena vaikuttaa siihen on informaatiolukutaidon opetus.
Ammattikorkeakoulujen verkkokirjastopalvelu Open Access -toteutuksena
Nykyiset digitaaliset kirjastojärjestelmät ovat usein toiminnoiltaan laajoja ja epäyhtenäisiä. Digitaalisten kirjastojen tavoitteena pidetään hyvää erityyppisten aineistojen saavutettavuutta. Kirjastojen asiakkaille pyritään tarjoamaan mahdollisuus saavuttaa tarvitsemansa tieto mistä tahansa ja milloin tahansa tehokkaalla ja käyttäjäystävällisellä tavalla.
Vastatakseen asiakkaidensa tarpeisiin, digitaalisilla kirjastoilla tulisi olla sellainen infrastruktuuri, joka on helposti skaalautuva, asiakaslähtöinen ja esteetön (4). Tällaisen infrastruktuurin pitää olla huipputasoa. DSpace-tallennusalustaa, jota myös verkkokirjastopalvelu hyödyntää, voitaneen pitää julkaisuarkisto-ohjelmistojen yhtenä kärkituotteena.
Open Access -hankkeen tavoitteena on luoda ammattikorkeakoulusta valmistuville amk-tutkintoa suorittaville opiskelijoille tallennus-, säilytys- ja selailupaikka opinnäytteitä varten. Tallennusalustalle muodostetaan myös julkaisuarkisto korkeakoulujen tutkimuksia, selvityksiä sekä sarjajulkaisuja varten. Tavoitteena on tehdä järjestelmästä joustava sekä niin yksinkertainen, että sen käytöstä suoriutuu myös ilman informaatikon koulutusta.
Kansalliskirjaston kanssa on tehty sopimus DSpace tallennusalustasta sekä palvelimen käytöstä. Kansalliskirjasto vastaa tallennusalustan ja palvelimen teknisestä toiminnasta ja kehityksestä. Ammattikorkeakouluille jää sisältäöjen tuottaminen. DSpace mahdollistaa aineistojen kuvailun, tallennuksen, selailun sekä kokoelmiksi järjestämisen.
Avoimen sähköisen julkaisuarkiston käyttöönotto edellyttää sähköisen asioinnin tunnistusjärjestelmää. Verkkokirjastopalvelun myötä ammattikorkeakoulut varautuvat ottamaan käyttöön Haka-luottamusverkoston standardeihin perustuvan avoimen Shibboleth-palvelun vuosina 2008-2009.
Suomen yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat muodostaneet Haka-luottamusverkoston. Näiden organisaatioiden ATK-palveluiden käyttäjillä, opiskelijoilla ja henkilökunnalla, on tunnukset Haka-luottamusverkoston palveluihin. Järjestelmä on kattavasti yliopistojen käytössä, ammattikorkeakouluista 11 on liittynyt Haka-luottamusverkostoon. Haka-luottamusverkostossa valvotaan käyttäjien henkilötietojen käyttöä ja varmistetaan että niitä käytetään vastuullisesti henkilötietosuojalain mukaisesti. Luottamusverkostoon voi liittyä tekemällä sopimuksen CSC:n kanssa. Haka-luottamusverkosto on toteutettu standardeihin perustuvan avoimen Shibboleth-ohjelmiston avulla (5).
Verkkokirjastopalvelussa opinnäytteiden vieminen palveluun tapahtuu ns. osittaisena itsearkistointina. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelija täyttää ensin verkkolupalomakkeen, minkä jälkeen hän syöttää tietokantaan opinnäytteensä nimen sekä ohjaavan opettajan nimen ja sähköpostiosoitteen sekä opinnäytetyönsä tiedoston. Oppilaitostiedot sekä opiskelijan koulutusohjelmaa ja tutkintoa koskevat tiedot saadaan suoraan shibbolethin kautta. Oppilaitoksen kirjastoon lähtee tieto syötetystä opinnäytteestä ja kirjaston henkilökunta sekä opettaja tarkistavat työn ennen sen julkistamista.
OA-hanke on käynnistänyt pilotoinnin 11 ammattikorkeakoulun (Arcada, Haaga-Helia, Jyväskylä, Kemi-Tornio, Lahti, Laurea, Metropolia, Pirkanmaa, Satakunta, Seinäjoki ja Turku) ja Kansalliskirjaston kanssa marraskuussa 2007. Tallennusalustaa kehitetään pilottikorkeakoulujen ja Kansalliskirjaston yhteistyönä. Tavoitteena on, että toukokuussa 2008 päästään syöttämään julkaisuarkistoon ensimmäiset opinnäytetyöt ja syksyllä 2008 syötetään ensimmäisiä ammattikorkeakoulujen tutkimus- tai sarjajulkaisuja julkaisuarkistoon. Loput korkeakoulut tulevat verkkokirjastopalveluun mukaan vuoden 2009 aikana. Verkkokirjastopalvelun julkaisuarkiston nimi on vielä avoin.
Verkkokirjastopalvelun osalta hankkeessa selvitetään myös mahdollisuutta tarjota suoratoistopalvelua. Tällöin opiskelija saa opinnäytetyönsä audiovisuaaliset materiaalit tai kokonaan audiovisuaalisen opinnäytteensä paremmin näkyville ja saataville CSC:n STREAM-palvelun kautta. Opiskelija vastaa materiaalinsa tekijänoikeuksista. Keskeistä kaikissa digitaalisissa kirjastopalveluissa on niiden toimintaympäristön joustavuus ja muuntuvuus.
Lähteet
1) http://www.earlham.edu/~peters/fos/timeline.htm
2) Schmidt, Krista, Pongracz Sennyey, and Tim Carstens. New Roles for a Changing Environment: Implications of Open Access for Libraries. College and Research Libraries 66, no. 5 (September 2005): 407-416.