Open Access ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Juhana Lahti ja Kari Salo

Berlin 5 -konferenssista

Vuonna 2003 Berliinissä järjestettiin konferenssi: Open Access to Knowledge in the Sciences and Humanities, jonka tuloksena julkistettiin samanniminen julistus. Julistus pyrkii edistämään tutkimustiedon avointa saavutettavuutta. Syksyllä 2007 Padovassa Italiassa järjestettiin 19-21 syyskuuta viides Berliinin perustavaa kokoontumista seuraava konferenssi nimeltään Berlin 5 Open Access: from Practice to Impact: Consequences of Knowledge Dissemination. Järjestäjinä olivat paikallinen Università degli Studi di Padova, Max-Planck Gesellschaft ja Deutschen Forschungsgemeinschaft Saksasta sekä European Science Foundation. Konferenssin osallistujista pääosa oli Keski- ja Etelä-Euroopasta. Yhdysvalloista ja kolmansista maista osallistujia oli kourallinen, samoin kuin Skandinaviasta.

Vaikka konferenssin teema oli vapaasti suomennettuna ”käytännöstä vaikuttamiseen: tiedonlevittämisen seuraukset” jäi käytännön osuus valitettavan vähäiseksi, kun esimerkkejä käytännön sovelluksista esiteltiin vain muutamia. Seuraavaksi lisää näistä esimerkeistä ja konferenssista yleensä.

Avauspäivänä Alankomaiden yliopistojen liiton presidentti Sijbolt Noorda esitti näkemyksiä Open Access -julkaisemisen tulevaisuudesta. Hänen visionsa mukaan Open Access -julkaiseminen tulee olemaan yksilöllistä siinä mielessä, että jokainen pyrkii hoitamaan sen parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta toisaalta perinteinen kirja tulee säilymään uusien medioiden rinnalla julkaisemisen muotona. Pääasiassa puheenvuorot keskittyivät Open Access -ajattelun puolesta puhumiseen sekä hallinnollisten toimintamallien esittelyyn.

Keskeisenä asiana jo torstain aikana nousi esiin Open Access -julkaisemisen liittyminen kiinteästi tutkimuksen prosessiluonteeseen, mitä korosti muiden joukossa Francis Andre Ranskasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että julkaiseminen verkossa voi olla vapaamuotoisempaa tutkimuksen edistymisen esittelyä, eikä sen tarvitse perinteisen akateemisen painetun julkaisemisen tavoin keskittyä lopputulokseen. Toinen toistuva teema oli tallennuksen ja käytettävyyden korostaminen, josta muiden joukossa puhui Jens Vijgen Cernistä Sveitsistä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tallentamisessa tulee pyrkiä käyttämään sellaisia tallennusmuotoja ja muita ratkaisuja, jotka aiheuttavat nykytietämyksen mukaan mahdollisimman vähän käytettävyys- ja konvertointiongelmia tulevaisuudessa.

Käytännön kannalta torstain kiinnostavinta antia oli iltapäiväsessio Open Access in the Humanities and Social Sciences, jossa mm. Sigi Jottkandt Hollannista, Laurent Romary Ranskasta/Saksasta ja Gary Hall Britanniasta esittelivät mielenkiintoisia, joskaan ei erityisen ainutlaatuisia verkkolehtiä: Culture Machine, Cosmos and history ja S sekä Max Planck Digital Archivesin Living Reviews -sarjaa. Näistä Cosmos and history ja vielä ensimmäisen numeronsa ilmestymistä odottava S on toteutettu Open Journal Systems -julkaisualustalla, kuten tämäkin lehti.

Varsin pitkäksi venyneen perjantain kiinnostavimmat aiheet olivat alussa ja lopussa. Aamun johdantosessiossa italialainen Ilaria Capua ja brittiläinen Peter Murray-Rust polemisoivat hienosti tiedon avoimen saatavuuden merkityksestä raflaavien käytännön esimerkkien kautta. Eläinlääkäri Capua kertoi omakohtaisesta kokemuksesta lintuinfluenssan geenitutkimusten tulosten jakamisesta avoimessa tietokannassa (www.gisaid.org), joka johti kansainvälisen lehdistön ylitsevuotavaan kiinnostukseen. Cambrigen yliopiston alaisen Unilever Centerin kemian professori Murray-Rust esitteli ryhmänsä kehittämää Chrystal Eye tietokantaa ja julkaisemista sen kautta osuvasti kärjistäen suhteessa julkaisemiseen kansainvälisissä tieteellisissä journaaleissa, joiden edustajia oli sopivasti paikalla mm. Elsevier-kustantamosta ja Nature-lehdestä. Murray-Rustin päähuomio oli se, että pelkkä tiedon saatavuus ei riitä, vaan tarvitaan myös oikeus käyttää sitä. Konferenssin päätti brittiläisen Alma Swanin luento erilaisista strategioista ja taktiikoista Open Access -ajattelun eteenpäinviemiseksi, joka oli samalla kerrassaan oiva yhteenveto koko konferenssin teemasta.

Kaiken kaikkiaan Berlin 5 -konferenssin annin voi tiivistää ylläpidon ja säilyttämisen huomioimisen tärkeyteen tulevaisuudessa, käytettävyyden ja käyttöoikeuksien huomioimiseen sekä avoimen saavutettavuuden merkitykseen yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanavana. Nähdyn ja kuullun perusteella Open Access -keskustelu vaikuttaa edelleen olevan idealistisen ideologian levittämisen ja hallinnollisen jargonin tasolla ja laskeutuminen käytännön tasolle yksittäisten tutkijoiden ja tiedon tarvitsijoiden väliseen keskusteluun antaa yhä odottaa toteutumistaan. Toisaalta vaikutelma antoi uskoa tämän lehden tekemiseen.

Berlin 5 -konferenssin puheenvuorot ovat nähtävissä oheisen linkin takana: (cabtube.cab.unipd.it/conferenze/berlin5-open-access)

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja työelämätahot

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on sekä korkeakoulujen että yliopistojen perustehtävä. Suomessa opetusministeriö on vienyt Open Access -asiaa eteenpäin hallinnollisella tasolla, mutta myös meillä sen siirtyminen yksittäisten tutkijoiden julkaisuagendan osaksi vaatii vielä paljon tiedotusta. Lisää aiheesta esimerkiksi Reetta Kettusen artikkelissa Tieteessä tapahtuu -lehdessä. Ammattikorkeakoulujen yhdessä ja yhteisöllisesti tuottama Open Access -verkkojulkaisu uskoaksemme edistää opettajien ja tutkijoiden julkaisemisaktiivisuutta, mihin tulee etenkin ammattikorkeakouluissa kiinnittää erityistä huomiota. Teknologinen kehitys luo myös jatkossa uusia viestinnällisiä mahdollisuuksia, joita on syytä aktiivisesti soveltaa ammattikorkeakoulun ja työelämän edustajien välisessä kommunikoinnissa. Työelämätahojen kannalta Suomalainen ammattikorkeakouluverkosto tuottaa paljon käyttökelpoista ja käytännöllistä tietoa ja kokemusta, jota työelämän kolme sektoria, yksityinen-, julkinen- ja järjestösektori sekä niissä toimivat ihmiset voivat soveltaa omassa työssään.

Avoimen saavutettavuuden vaatimus ulottuu kaikkeen yhteiskunnan varoin tuettuun tiedon tuottamiseen. Se kattaa samalla tavalla laajojen tieteellisten tutkimushankkeiden tuottaman tiedon ja muistiorganisaatioiden kulttuuriperinnön tallennuksen kuin valtiollisten ja kunnallisten virastojen tekemät selvitykset tai julkisrahoitteisissa oppilaitoksissa tehdyt opinnäytteet. Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa on totuttu kattavaan julkiseen kirjastolaitokseen ja kansainvälisessä mittakaavassa kaiken kaikkiaan suhteellisen kevyeen byrokratiaan, Open Access -ideologian vaatimukset tuntuvat helposti turhilta. Mehän olemme jo avoin yhteiskunta! Open Access -ajattelun avulla me voimme kuitenkin löytää omat kulttuuriset sokeat pisteemme – sen hiljaisen yhteiskunnallisen tiedon, jonka saatavuutta ja saavutettavuutta voi aina parantaa.

Open Access -vaatimus koskee siis periaatteessa kaikkea tietoa. Se, että erityisesti akateemiset piirit ovat olleet Open Access -ajattelun aktiivisia puolestapuhujia, ei ole yllätys: nimenomaan tiedemaailma on tottunut toimimaan verkostoissa ja nimenomaan tiedemaailma alkoi ensimmäisenä käyttää sähköpostia ja mahdollisti internetin syntymisen. Open Access -ideologia ja internet liittyvät kiinteästi yhteen. Open Access -ajattelua ei olisi ilman uutta digitaaliteknologiaa. Se, että juuri akateemiset piirit ovat ajaneet Open Access -asiaa, ei siis suinkaan tarkoita, että Open Access -vaatimus koskisi vain tieteellistä tietoa. Nykyaikaisessa sirpaloituvassa ja monipuolistuvassa maailmassa tuskin löytyy tahoa, joka voi määritellä yleispätevästi mikä tieto on tarpeellista ja mikä ei. Tällainen kattava näkemys ei ole realistinen nykyhetken saati tulevaisuuden suhteen.

Tekijänoikeudet ovat nousseet internetin myötä aivan uudenlaiseksi ongelmaksi. Ristiriidat henkilökohtaisten tekijänoikeuksien ja teollisoikeuksien välillä ovat suuria. Tästä hyvänä esimerkkinä on viimeaikainen keskustelu tekijänoikeuksien siirrosta opetusministeriöstä kauppa- ja teollisuusministeriöön ja edelleen uuteen työ- ja elinkeinoministeriöön. Kärjistetysti sanottuna patentti onkin avoimen saavutettavuuden vastakohta. Kun tekijän- ja teollisoikeuksien rinnalle vielä lisätään käyttäjien oikeudet, kokonaisuudesta tulee entistäkin monimutkaisempi. Tästä parhaana esimerkkinä ovat vertaisverkoissa jaettu musiikki ja elokuvat. Tällä hetkellä ratkaisua tähän vyyhteen etsitään mm. avoimien lähdekoodin sovelluksista ja niiden kollektiivisesta kehittämisestä.

Uudenlainen avoimuus on siis nousussa Internetissä ja Open Access -ajattelu on osa tätä kehitystä. Työelämätahojen kannalta keskeistä tässä on se, että avoimesti saatavilla oleva tieto ja ohjelmat ovat yhtälailla kaikkien saatavilla, niin yksityisten ihmisten kuin yritysten. Open Access -ajattelussa ei olekaan kysymys ainoastaan avoimesta saatavuudesta, vaan siinä on kyse myös vapaan ja rajoitetun käytön rajanvedosta.