Multimediallistuva verkkoviestintä haasteena tutkimusartikkelin uudistumiselle
Kari Salo
Multimediallistuva verkkoviestintä
Verkkoviestintä sisältää monipuolisesti erilaisia mediaelementtejä ja medioita. Mitä minun ja sinun näiltä osin tulisi ymmärtää ja opetella? Muuttujat ovat tuttuja, mutta niiden lukumäärä lisääntyy hieman. Itse toimin viestien lähettäjänä ja viestien vastaanottajatkin ovat ennallaan eli tutkijat ja muut asioista kiinnostuneet. Tietokone työkaluna kasvaa tekstinkäsittely- ja sähköpostiohjelman ohella käsittämään av-tuotantojen osalta näiden tuottamiseen ja yhdistämiseen liittyviä teknisiä laiteita ja ohjelmistoja. Teknisten seikkojen helpottuessa vaatimukset siirtyvät prosessuaalisiin ja sisällöllisiin tekijöihin. Multimediakäsikirjoitus on suunnitteluvaiheen työkalu ja sen yhtenä perustavoitteena on säästää aikaa multimediateoksen luomisessa.
Multimediateokseksi voidaan sanoa mitä tahansa teosta, joka käyttää eri mediaelementtejä (liikkuva kuva, ääni, teksti jne). Sanalla viitataan tavallisesti tietokoneteknologiaan, jossa on tyypillistä integroida eri medioita ja mediaelementtejä yhteen. Multimediateos voi olla Internet sivusto tai portaali, DVD -mainos, tietokonepeli, installaatiotaideteos, tieteellinen multimedia-artikkeli tms. Näistä monimediallisista lähtökohdista on ymmärrettävää, että luotaessa multimediateosta tarvitaan hyvin monenlaisia asiantuntijoita. Erilaisia työtehtäviä ja rooleja on lukuisia: tuottaja, käsikirjoittaja, sisällön asiantuntija, ohjelmoija, graafikko, kuvaaja, äänisuunnittelija, lausuja, säveltäjä, laulaja, videosuunnittelija ja koostaja. Lisäksi tutkija tavis kelpaa myös pääosan esittäjäksi.
Perinteisesti vakiintuneille esittämistavoille ja niiden käsikirjoituksille on ollut tyypillistä tuottaa opaskirjallisuutta, malleja ja kaavoja, jotka on todettu toimiviksi ja esimerkillisiksi alan uusia toimijoita ohjaamaan. Toisaalta uusien välineiden kohdalla päähuomio kiinnittyy usein eräänlaiseen tekniseen leikkiin uusilla mahdollisuuksilla, jolloin teoksen sisällöllinen anti voi jäädä ohueksi tai sivurooliin. Multimediateoksen sekä teknisen että sisällöllisen onnistumisen kannalta huolellinen suunnittelu on tärkeää. Esimerkiksi lähes valmis käsikirjoitus kannattaa käydä läpi useamman ihmisen toimesta ja omastakin toimesta pienen tauon jälkeen. Alitajunnan tehtyä työtä on helpompi huomata mikä on oleellista ja mitä voi karsia pois.
Multimedian teho perustuu ihmisen moniaistillisuuden hyödyntämiseen, kun perinteinen tutkimusartikkeli rajautuu ihmisen näköaistin hyödyntämiseen. Juurikaan kärjistämättä hyvän suunnitelman voi väittää olevan puoli tuotantoa eli sellaisen avulla on mahdollista säästää paljon aikaa kokonaistuotannon näkökulmasta. Koska multimedia-artikkelin kohdalla on mahdollista hyödyntää sekä taiteen että tieteen eri lajeissa hyviksi todettuja toimintatapoja, on potentiaalisesti soveltuvasta aineistosta runsaudenpula, joka saattaa ahdistaa ja näin vaikeuttaa liikkeellelähtöä tuotannon osalta. Tämän artikkelin tavoitteena on avata multimedia-artikkelin tuottamisprojektia kokonaisprosessina, joka ymmärryksen lisääntymisen myötä tuo ilmiötä paremmin hallintaan ja madaltaa kynnystä itse toimintaan ryhtymiseen.
Tutkimusartikkelin sisäinen uudistumisvaatimus
Tieteelliselle multimedia-artikkelille erään luontevan lähtökohdan tarjoavat tutkimusartikkelin kirjoittamisen konventiot. Tutkimusartikkelit on jaettavissa neljään erilaiseen päämalliin niiden aineistonkeruutapojen, strukturoituneisuuden asteen ja tutkittavien aseman sekä menetelmällisten valintojen suhteen (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2001, 181; Salo & Söderqvist 2007). IMRD-kaavan mukainen toteutus tarkoittaa Introduction (Johdanto), Methods (Metodit), Results (Tulokset) ja Discussion (Pohdinta) tekstikappaleita. Tämä luonnontieteiden ja kvantitatiivisia menetelmiä hyödyntävien tutkimusten malli on eräänlainen tieteellisen artikkeliesitysten standardimalli. Toiseksi, laadullisten tutkimusten raportointivaihtoehtoja voidaan nimittää yhteisesti ilmiöpohjaisesti raportoiduiksi tutkimusartikkeleiksi (Eskola 1998, 26-28; Eskola & Suoranta 2000, 234-245). Kolmannessa vapaan tutkimusasetelman, tutkittavan subjektiviteettia ja konkreettisia näkökulmia korostavassa hanke- tai tutkimusraportin mallissa raportointityyli ja -muoto vaihtelevat nykyisin käytännössä eniten (Jokinen, Juhila & Suoranta 1999, 1993; Himanen 2004). Neljäntenä mallina Salo ja Söderqvist (2007) ovat tuoneet esiin idea-artikkelin, jolla on tilausta niin tiedeyliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kuin muidenkin projektiyhteiskunnan toimijoiden julkaisukäytännöissä ja muissa innovaationjärjestelmän tuotantotoiminnoissa.
Tieteellinen kirjoittaminen ei ole pyrkinyt aktiivisesti rikkomaan perinteitään, vaan on pääosin siirtynyt verkkojulkaisemiseen säilyttäen artikkeleiden muodon sellaisenaan (Salo & Söderqvist 2007). Sokrateksen (noin 470ñ399 eKr.) dialogien ja Newtonin (1643-1727) Royal Society:n (1660-) luentojen jälkeen kirjallinen, artikkelimuotoinen ja usein englanninkielinen julkaiseminen on tullut tieteen tulosten ja diskurssien esittämistavaksi. Open access -toiminta on pyrkinyt uudistamaan tieteellisen esittämisen konventioita, mutta vaikealta uudistuminen vaikuttaa (ks. Open access). Tutkimuksen pitkät perinteet ovat tulkittavissa tuotekehitysprojektiksi ja nykyiset esittämisen tavat tämän kehityksen lopputuotteina. Teknologia ja tutkimus kulkevat käsi kädessä myös tässä tapauksessa. QWERTY -näppäimistö on kehitetty vuonna 1873 eli mekaniikan aikakaudella ja se on arvioitu huonon teknologian saavutukseksi, mutta tästä huolimatta näppäimistön voimakas standardiasema ei ole horjunut, vaikka hyviä perusteita toisin tekemiselle on esitetty Diamond (2004, 268-269).
Tulkittaessa verkkojulkaiseminen laadulliseksi isoksi kehitysaskeleeksi on nämä konventiot mahdollista haastaa. Tieteen yleisyys ja avoimuus, sekä nykyinen vaikuttavuuden vaatimus, voimistavat näitä pyrkimyksiä. Multimediakäsikirjoitus on osoitettavissa vedenjakajaksi (lue veren, hien ja kyynelten) tieteellisen esittämisen kentillä. Jo nykyisellään multimediakäsikirjoitus ja -esittäminen ovat eriyttäneet tieteellisiä julkaisumuotoja osassa verkkoon siirtyneitä tiedejulkaisijoita. Esimerkiksi tieteellisen julkaisemisen eliittiiin kuuluva Nature -julkaisun verkkopalvelut (www.nature.com) sisältävät koko joukon erilaisia multimediatuotantoja. Esimerkiksi suorat verkkovideot ovat yleistymässä vauhdilla ja korvaamassa perinteiset kuviona esittämisen tavat.
Tutkimusartikkelin käytettävyys on tietoyhteiskunnallisen ja verkkoviestinnän kehityksen myötä otettava uudelleenarvioitavaksi. Tietotyön tekijöiden laajentunut joukko ja erilaiset tiedon soveltamisen tarpeet edellyttävät uudistumista artikkelilta ja vähintään sen nykyisten tarjoumien kriittistä analysointia. Tutkimusartikkelin muoto on siis vakioitunut. Nykyinen tutkijan optimointityö kohdistuu artikkelin julkaisemiseen mahdollisimman arvostetussa maailmanlaajuisen levikin omaavassa lehdessä. Mitä tutkija ei tavallisesti pohdi lainkaan on se, miten artikkelia käytetään, tai miten hyvin julkaisija laittaa sen esille verkkoon tai miten loppukäyttäjä löytää sen luettavakseen. Nämä vaikuttavuuden kysymykset tulevat multimediassa ensin: käyttöliittymä testataan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa sekä teoreettisesti paperilla, tekniikkaan tottumattomilla käyttäjillä, erilaisilla päätelaitteilla jne. Analogisesti näille prosesseille tarkoitan, että tieteellisen artikkelin hahmotettavuudessa, prosessin tilan ymmärtämisessä ja virheensiedossa ja yhteiskunnallisen vaikuttavuudessa saattaisi olla parannettavaa.
Multimedia-artikkelin tuottamisprojektin kehyksiä
Jo multimediakäsikirjoituksen ideointi edellyttää pohtimaan hieman erilaisia kysymyksiä kuin perinteinen tieteellinen julkaiseminen: "Millainen tuotanto? ", "Mikä tuote?", "Miksi?", "Kenelle?", "Miten?" ja "Milloin?". Tieteellisen artikkelin kirjoittajalle nämä eivät tavallisesti ole erityisiä kysymyksiä, sillä artikkelin tehtävänä on kertoa tutkijalta tutkijalle oman uusimman tutkimuksen tuloksia kirjallisesti tieteen tekemisen ja esittämissääntöjen mukaisesti. Yleisön laajentamisen tarve käy esiin mm. korkeakoulujen tehtävien laajentumisesta yhteiskuntaan ja erityisesti yrityksien suuntaan, mutta hyviä käytäntöjä näiltä osin ei vielä ole muodostunut.
Kun tieteellisessä esittämisessä päätarkoitus on vedota lukijan tietoisuuteen ja mahdollisesti laajentaa sitä, on multimediassa usein tarkoituksena tavoittaa myös katsojan alitajunta, jonka mukaan rakennetaan mm. teoksen rytmi, värit ja muoto. Tämä velvoittaa pohtimaan niitä mielikuvia, joita teoksella halutaan synnyttää käyttäjälle tuotteesta tai sen edustamista tahosta (vrt. brändi, imago). äänten, sävyjen, fonttien ja muotojen yhteisvaikutuksesta syntyy käyttäjässä tunteita. Informatiivisen sisältö voidaan kuvittaa multimediallisesti, joka lisää tuotannon haastavuutta. Havaintopsykologinen tutkimus on osoittanut esimerkiksi päätteellisten fonttien luovan vakaan ja uskottavan, mutta jossain määrin konservatiivisen mielikuvan, kun taas päätteettömät fontit luovat mielikuvan jostain dynaamisuudesta ja uudesta (Anon. 2005; Anon. 2006).
Tutkimusartikkelien kohderyhmä on siis laajentunut tietoyhteiskunnassa. Laajentaminen edellyttää uusien tärkeimpien kohderyhmien valintaa ja priorisointia sekä analyysiä siitä, millaisia ihmisiä ja tarpeita näillä on tutkimukselle. Lisäksi on mahdollisesti tarpeen huomioida joitain erityisryhmiä, kuten Suomen 80.000 näkörajoitteista (Perustietoa näkövammaisista, Näkövammaisten keskusliitto 2005) tai eriasteisia kuulorajoitteista, joita on noin 700 000. Yhdessä nämä erityisryhmät voivat muodostaa niinkin merkittävän määrän käyttäjiä, että esitysten vakiomuotoisuus on jo tästä syystä syytä murtaa. Toisaalta tutkijoille esitetty yhteiskunnallisen vaikuttavuuden vaatimus ja yrittäjien uuden tiedon avulla tapahtuva liiketoiminnan kehittäminen houkuttelevat rajaamaan multimediatuotannon kohdeyleisön tiettyihin johtajiin ja yrittäjiin.
Tietotekniset laitteistot ovat tutkijalle tutkimusmetodologisesti merkityksellisiä, mutta esitysten osalta perinteisesti jokseenkin merkityksettömiä. Toisaalta PowerPoint esitysten kautta tutkijat ovat tulleet tutuiksi myös esittämistekniikan kanssa. Multimediassa huomioitavia seikkoja ovat teosten käytettävät ohjelmistot, näytöt, käyttöliittymät, liittymän kaistan leveydet jne. Artikkeleiden kohdalla pdf -tiedostot ovat saaneet verkkoviestinnässä suosiota, laajalta osin ehkä siksi, että ne voidaan suojata, vaikka todellisuudessa tämä on niiden tehokkaan hyödyntämisen näkökulmasta ainoastaan työn vaikeuttamista ja hidastamista. Verkkomuotoisessa multimediaesittämisessä pdf -muotoisuus on heikkous, koska se ei linkity muiden medioiden kanssa.
Kokonaisuuden kannalta artikkelin aiheena on pelkistetysti ainoastaan tieteellisen artikkelin uusi kieliasu, tyyli ja ulkoasu. Onko totta, että tutkimusartikkelit perusmuodoissaan ovat kieleltään nykyisin juuri sellaista mitä halutaan lukea, tai että niiden edustama tyyli ja ulkoasu vaikuttavat jo nyt toivotulla tavalla. Kärjistäen, englannin ja mystifioidun tieteellisen munkkilatinan sekoituksena ensin kerrotut teoriat ja metodit sekä näiden taakse piilotetut ekonomisesti laaditut eli mahdollisimman vähät tulokset vaativat lukijalta tutkijaosaamista, joka saattaa olla diagnosoitavissa ennemminkin perversioksi kuin tavoiteltavaksi yhteiskunnallisesti hyödylliseksi asiantuntijuudeksi. Hypoteettisesti voidaan tässä yhteydessä todeta myös havainto, että isot järjestelmät, rituaalit ja mystisyys yleensä suojelevat jotain helposti haavoittuvaa - inhimillisesti tuotettua tieteellistä totuutta.
Tavallinen työelämän tilaus on nykyisin vaatia jotain lisää, etenkin mikäli jokin voidaan arvioida ja osoittaa epätäydelliseksi sekä jokin muu paremmaksi, hyväksi käytännöksi. Aiheemme kohdalla tämä tarkoittaa tutkijoiden kouluttautumista multimediatuottamiseen ja menestymään tutkimusareenoiden ohella myös mediassa. Jo lehdistötiedote on omanlaisensa esitys puhumattakaan ”tiederockvideoista” tai ”tiedesäätiedoituksista”. Saattaa olla, että tällaiset uudet tuotannot vaativat uuden sukupolven edustajien tulemista tieteen areenoille. Kieliversioiden laatiminen omista tutkimusteksteistä on sitä vastoin jo tuttua tutkijoille, samoin kuin laajalle yleistyneet tavat ja tottumukset käyttää multimediaa vapaa-ajan verkkopalveluissa, kuten IRC, You Tube tai Facebook. Vai onko?
Multimediatuotantojen puuttuminen tutkimusprojektibudjeteista estää teoksien tuottamisen usein jo heti alkuun. Tämä on käytäntö ainakin Suomen tasolla. Joko varsinaisen tutkimuksen rahoittajan tai mahdollisten muiden rahoittajien tuet kannattaa selvittää. Omia multimediatuotantoprosesseihin liittyviä ongelmia syntyy käytettävien materiaalien, osaamisen, laitteistojen ja aikataulujen osalta. Tekijänoikeuksien tulee olla kunnossa sekä tutkimuksen että av-tuotantojen osalta. Jälkimmäisen osalta ne tulee tarkistaa niin kuvista, videoista, äänestä, kuin tekstistä. Nyrkkisääntönä on, että tuotettava materiaali on syytä priorisoida ja suhteuttaa budjettiin. Lisäksi kirjalliset sopimukset siitä, kenen vastuulla on tuottaa mitäkin ja missä ajassa, sekä siitä mitä palvelusta maksetaan sopimuksen mukaisesti toimittaessa ja viivästymien ilmetessä selkeyttävät vastuita projekteissa. Muitakin riskejä analysoivia ja projektijohtamiseen soveltuvia toimintatapoja on syytä hyödyntää myös tällaisissa pienimuotoisissa multimediaprojekteissa.
Kaupallisissa yhteyksissä multimedian avulla on tyypillistä pyrkiä tuottamaan imagohyötyjä. Monikanavajulkaisemisen myötä samoja tiedostoja on mahdollista käyttää painettavien esitteiden, DVD:n ja Internet-sivujen tuottamiseen. Multimediaprojekteissa tiedostot kannattaa tämän vuoksi arkistoida ja nimetä selkeästi sekä huolehtia niiden IPR -oikeuksista. Tutkimusjulkaisujen suhde muuhun yksikön markkinointiin, yrityksen tai konsernin imagonrakennukseen ja kokonaisbrändiin linjaavat multimediateoksia yksittäisen tutkijan kohdalla. Yrityksen näkökulmasta tällöin tulee arvioida mitä vastaavia tuotteita on olemassa, ja millaiset ovat menestyneet ja millaiset eivät. Tulevien trendien ja tarpeiden ennustaminen on vaikeaa etenkin pitkällä aikavälillä. Verkkoviestinnässä kuvallistuminen ja kokonaisia tutkimusartikkeleita lyhyempien ja dynaamisempien esitysmuotojen tuottaminen on arvioitavissa jo nykyisten kokemusten valossa selkeäksi ja kestäväksi kehitystrendiksi.
Multimediateoksien sisältöelementit ja niiden tuottaminen
Tieteellisten multimediateoksien sisältö koostuu siis paloista. Organisaation jo olemassa olevien sivustojen, markkinointimateriaalien ja muiden elementtien käyttö kohtauksien kuvittamisessa edellyttää suunnitelmallisuutta. Teoksen rakenne ja navigaatio on hyvä piirtää kaavioiksi ja kuvasuunnitelmaksi, jossa ulkoasuelementit nivoutuvat kokonaissuunnitelmaksi. Informaatio teknisistä vaatimuksista, opastavat palvelut, lopputekstit, yhteystiedot ja mahdollisesti tarvittavat asennusohjeet ovat käyttäjille niin ikään tavallisesti tarpeen.
Multimediateoksien tuotantoprojektien aikatauluista kannattaa piirtää prosessikaavio ja itse työn julkaisemisestakin vaaditaan suunnitelma: miten julkaisu tapahtuu, missä järjestyksessä mahdolliset eri osat julkaistaan, ja miten ylläpito järjestetään. Sekä verkkojulkaisemisen että 3G julkaisemisen osalta on lisäksi tarpeen määritellä mitä ohjelmistoja tarvitaan ja valitaan tavoiteltavan julkisuuden mukaan sekä käyttöyhteyksien kannalta yhteensopivat menetelmät. Testausvaihe on syytä toteuttaa kaikissa multimediatuotannoissa jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Testaus tulee tehdä eri ihmisillä, laitteilla, ohjelmistoilla, selaimilla ja eri ajureilla, tietenkin ja vähintään ennen esittelytilaisuutta. Multimediateoksen loppusijoituspaikka (palvelin) voi myös asettaa teknisiä rajoituksia, samoin kuin muodostuvat kustannukset tai ajalliselle jatkuvuudelle asetetut vaatimukset.
Multimediallisen materiaalin tuottamisessa suunnitelmallisuus nopeuttaa prosessia huomattavasti. Kuvaussuunnitelmassa aikataulutetaan rekvisiittaa, ihmisiä ja muita resursseja sekä teknisiä tarpeita. Älä kuvittele voivasi yksin tehdä nopeasti kaikkea. Delegoi tehtävät selkeästä suunnitelmasta, jotta muun tiimin ei tarvitse odotella yhden puurtamista. Suunnittele ehdottomasti kuvien asemoinnit, valaistus, kuvakulmat ja video-otosten kulku ja kesto tarkkaan, jotta säästyt paljon suuremmalta työltä editoinnissa ja koostamisessa. Kuvallisen kerronnan nyrkkisääntöjä on koko joukko, mutta maalaisjärjellä ja jo toteutettujen av-tuotantojen analysoinnilla ja mallin ottamisella pärjää pitkälle. Yksinkertaisuus on sekä multimediatuottaja-aloittelijalle että tieteelliselle esittämiselle hyve. Tutkija tietää kokemuksesta, että huono kieliasu karkottaa käyttäjiä ja, että artikkeleiden kieliversiot on syytä aina tarkistuttaa kulttuurillisesti natiivilla. Samoin on multimedian ja uusien teknisten mahdollisuuksien kohdalla: kaikkia ominaisuuksia ei tule hyödyntää, vaan määrällisesti maltillisesti ja laadullisesti säännönmukaisesti läpi esityksen.
Varsin vaikeista tuotantotavoista ja globaaleista markkinoista huolimatta tutkimustieto itsessään on varsin nopeasti vanhenevaa, joskin tieteenalakohtaiset erot ovat huomattavia. Tämä todellisuus on etenkin verkkoviestinnässä syytä ottaa huomioon. Eräs suositeltava toimintatapa ilmiön kohdalla on rajata teos osiin: helposti päivitettävä osa vanhenevalle tielle jne. Lisäksi tekniikka ja eri median jakelu kanavat mahdollistavat erilaisten medialeikkeiden tuottamisen samasta sisällöstä. Kokonaisuudessaan tieteellisien esitysten ja multimediateoksien välillä on yhtenevästi syytä välttää mauttomuuksia, kuten poliittisia vitsejä, tai äänessä, ulkoasussa ja esiintyjän vaatteissa nopeasti vaihtuvia äärimuoti-ilmiöitä ja ylipäätään stereotyyppisiä ajatustapoja vahvistavia viestejä.
Teoksen tyypilliset käyttötilanteet vaikuttavat sen käyttöikään. Tutkimukset ja niiden anti on paloiteltavissa kertaluonteisiksi esityksiksi (yksittäinen tieteellinen seminaari), luento-opetusmateriaaliksi (muutama vuosi) tai artikkelitietopankin tallenteeksi (pitkäaikainen käyttö). Etenkin näiltä osin käyttäjien mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tapahtuva integrointi tuotantoprosessiin on erittäin perusteltua. Suurin osa multimediaprojekteista joudutaan toteuttamaan käytännössä tiimityönä, joka asettaa haasteita sekä itse tiimityön että moniammatillisuuden osalta. Eri alan ihmisillä kieli, arvot ja työskentelykulttuuri ovat erilaisia. Kaikki eivät ole tutkijoita, eivätkä välttämättä ymmärrä tieteen arvostuksia, samoin kuin tieteilijöiden saattaa olla vaikea ymmärtää multimedian tarjoamia taiteellisia vapauksia. Tämän johdosta tuotannon merkitys tulee avata ja sopia mahdollisimman selkeästi ja sen tavoitteet tulee selvittä yksiselitteisesti. Jopa samat sanat voivat merkitä eri asioita eri työskentelykulttuureissa. Esimerkiksi gerbiili ei ole sivistyssana, vaikka saattaa jostakusta siltä kuulostaa.
Tutkimuksen vaikuttavuus edellyttää tuottavuutta ja multimediaverkkoviestintä tuottajuutta
Multimedia- ja verkkomuotoisuus sekä popularisointi tarjoavat mahdollisuuden parantaa tutkimuksen ja kehittämistoiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tekijältään se edellyttää enemmän yrittäjille ja tuottajille ominaista rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta sekä yhteistyökykyjä ja joustavuutta, usein erityisesti tieteen auktoriteetti uskon kustannuksella sekä tietoteknisesti sofistikoiduin menetelmin. Toisaalta sähköisen viestinnän yhteisölliset ja usein ilmaiset toiminta- ja toteutustavat ovat yleistyneet hyvinkin nopeasti Internetissä haastaen perinteisen, tieteellisen ja virallisen sekä standardoidun tieteellisen viestinnän. Linuxin kehittäminen maailmanlaajuisena yhteisyrityksenä perustui vastaavasti asiantuntijoiden ja tutkimustiedon avoimeen ja nopeutettuun ideavaiheessa tapahtuvaan julkaisemiseen sekä avoimeen saatavuuteen. Tämän lisäksi hankkeessa toteutui tieteen perinteet, julkisuuden ja tutkijan yhteiskuntavastuun muodossa. Toisaalta projektin menestyksellä on ollut huomattavia vaikutuksia myös itse keksijätutkija Linus Torvaldsin elämään. Tieteen vaikuttavuus vaatimukset edellyttävät tutkijoilta tiivistä yhteistyötä työelämän toimijoiden kanssa ja tuottavuuden tason kohottamista, jolla on luonnollisesti myös tutkimuspoliittisia ja viestinnällisiä seuraamuksia. Suomen kohdalla tämä havainto on eräänlainen leimallinen lähtötaso ammattikorkeakoulujen ja yliopiston tutkijoiden välillä.
Suomalaisen innovaatiopolitiikan korostamia liiketoiminnallisia tuotto-odotuksia tutkimusviestinnän multimedia- ja verkkomuotoisuus eivät sinällään torju, mutta maallikot, ja erityisesti yritysten ja organisaatioiden johtajat, tarvitsevat median käsikirjoittamiselta erityistä huomiota, johon normaalit popularisointimenetelmät eivät välttämättä riitä. Mikäli tavoitteena on ymmärtää tutkimustulosten merkittävyyksiä liiketoiminnan kehittämisessä, tulee tämä tiedostaa jo suunniteltaessa ja käsikirjoitettaessa av-tuotantoja. Av-tuotantojen kohdalla toiminta on teknisiin ideoihin liittyvää perinteistä suojaamista ja salailua avoimempaa, suoraan markkinoille menemistä. Uusilla konsepteilla on siis toki tilaa myös tällaisella erityisellä mediasektorilla. Tutkimustulosten ja ideoiden esittäminen ja perusteleminen julkisesti jättää ”pelin” näiltä osin avoimeksi ja lukijansa arvioitavaksi. Tutkijan itsensä tehtäväksi jää ratkaista, miten tutkimustuloksen tai -idean kohdalla on mahdollista ja mielekästä tulla julkisuuteen. Eli ilman resursointia ja projektisopimuksellisesti sovittuja suhteita ammattikorkeakoululla ja yliopistoilla ei ole mitään tekemistä multimediatuotantojen kohdalla, sillä lähtökohtaisesti sinä ja minä, me kukin omistamme ideamme, yksinoikeudella. Haluaminen ja tuotannontekijöiden hallinta määräävät tutkija-tuottajan roolit ja oikeudet.
Varsinainen työ on tietotyön tuotantovaiheessa usein kosmeettista ja näkymätöntä. Tuotantojen omistajuuden osalta on olennaista, että tuottamisprosessit ja tuotannon tekijät ovat selkeästi määritelty. Työvoima eli ihmisten tekemä työ merkitsee joko palkkaa palkansaajalle tai yrittäjälle tai voittoa yritykselle. Pääomaa eli tuotantolaitteita tarvitaan av-tuotannoissa, mutta niiden määrä vaihtelee tuotannoittain huomattavasti. Yhtä kaikki näiden resurssien käyttöoikeuksista on tutkija-tuottajan syytä pitää huolta tarkasti ja huomioiden kaikki erilaiset roolit, kuten luonnollinen henkilö, virkamies, projektitoimija, yrittäjä yms. Samoin kuin maasta ja luonnonvaroista sekä muista raaka-aineista myös av-tuotantojen toteutustilasta ja näyttelijöistä saatetaan joutua maksamaan vuokraa tai muuta korvausta. Virkamies tai projektitoimija statuksella toimiva tutkija on tavallisesti sijoittanut hankkeeseen koko inhimillisen pääomansa, ja näiltä osin erilaiset viestinnällisten ulostulojen muodot on määritelty tutkimussuunnitelmassa. Tutkimusten ja hankkeiden tulokset sekä niistä kertominen ja julkaiseminen multimedia- ja verkkomuotoisesti edellyttävät uusia sopimuksia ja toimintatapoja.
Lähteet
Anon. 2005. B317 VIDEONEUVOTTELULUOKKA -ohjeita. Teknillinen korkeakoulu. Laskennallisen tekniikan laboratorio. LCE. Laboratory of Computational Engineering. Saatavana www -muodossa: http://www.lce.hut.fi/resources/B317/ohjeita/index.htm#powerpoint
Anon. 2006. Multimediatyövälineet. T-111.4003. 2006-2007. Saatavana www-muodossa: http://www.tml.tkk.fi/Opinnot/T-111.4003/luentokalvot/luento1.ppt.
Diamond, J. 2004. Tykit, taudit ja teräs. Ihmisen yhteiskuntien kohtalot. Terra Cognita. 2. painos.
Eskola, J. 1998. Johdanto eli näkökulmia tieteelliseen kirjoittamiseen. Teoksessa J. Eskola (toim.) Kirjoituksia tieteellisestä kirjoittamisesta, 7-36. Tampereen yliopisto. Tampere.
Eskola, J. & Suoranta, J. 2000. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino. Tampere.
Himanen P. 2004. Välittävä, kannustava ja luova Suomi. Katsaus tietoyhteiskuntamme syviin haasteisiin. Tulevaisuusvaliokunta teknologian arviointeja 18. Eduskunnan kanslian julkaisu 4/2004. Helsinki: Edita. Saatavilla www-muodossa: http://www.eduskunta.fi/fakta/julkaisut/ekj4_2004.pdf
Hirsjärvi, S., Remes, P., Sajavaara, P. 2001. Tutki ja kirjoita. Tammi.
Jokinen, A., Juhila, K. & Suoninen E. 1999. Diskurssianalyysi liikkeessä. Tampere: Vastapaino.
Jokinen, A., Juhila, K. & Suoninen E. 1993. Diskurssianalyysin aakkoset. Tampere: Vastapaino.
Kauppinen, S. 2005. Multimediakäsikirjoitus. Saatavana www-muodossa: http://users.tkk.fi/u/smkauppi/kasikirjoitus.html (20.10.2007)
Open access. (2008, January 2). In Wikipedia, The Free Encyclopedia. Saatavana www-muodossa: http://en.wikipedia.org/w/index.php?title=Open_access&oldid=181520736
Salo, K. & Söderqvist, M. 2007. Idea-artikkeli ammattikorkeakoulun ja projektiyhteiskunnan julkaisukäytäntönä. Ammattikorkeakoulututkimuksen verkkolehti, Kever, 2. Saatavilla www-muodossa: http://www.piramk.fi/kever/kever.nsf.