Työelämäläheinen yhteiskirjoittaminen

Liisa Vanhanen-Nuutinen

Työelämäläheisen kirjoittamisen lähtökohtia

Työelämän ja ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämishankkeissa pyritään tekemään aidosti työelämälähtöistä ja – läheistä yhteistyötä. Työelämälähtöisyydellä tarkoitetaan työelämän tarpeista lähtevää yhteistyötä. Työelämäläheisyydessä yhteistyö ammattikorkeakoulun ja työelämän välillä on kiinteää ja työelämälähtöistä, mutta samalla toteutetaan myös ammattikorkeakoulutuksen laatu- ja tasovaatimuksia (esim. Olkkonen & Neuvonen-Rauhala 2005). Ammattikorkeakoulun tehtävänä työelämäyhteistyössä on tukea työelämän muutospyrkimyksiä ja organisoida yhteisiä kehittämishankkeita. Hankeyhteistyön tavoitteena on tuottaa uusia innovaatioita ja mahdollistaa molempien osapuolten kehittyminen ja oppiminen. Koulun tehtävänä on myös käsitteellistää hankkeissa tuotettuja uusia ratkaisuja. (Lambert 2004, 105.) Yhteistyö on parhaimmillaan sekä työelämän tarpeita palvelevaa että koulutusta kehittävää.

Työelämäyhteistyössä toteutettava tutkimus- ja kehittämistoiminta ja siitä kirjoittaminen ja julkaiseminen ovat ajankohtainen arvioinnin ja kehittämisen kohde ammattikorkeakouluissa. Ammattikorkeakouluissa on pohdittu mm. sitä, miten opiskelijoiden ja opettajien hankkeista ja hankkeissa tuottamat tekstit voisivat palvella työelämän kehittämistä. Erityisesti opiskelijoiden työelämälähtöisten opinnäytetöiden raportointiin on esitetty erilaisia, työelämän lukijat tavoittavia opinnäytetyön raportointimalleja (esim. Salo, Söderqvist & Toikko 2004).

Ammattikorkeakoulun ja työelämän kehittämishankkeissa kirjoittamisessa kohtaavat erilaiset kirjoittamisen kulttuurit ja tavat. Teksteillä on myös erilainen tehtävä ja merkitys koulussa ja työssä. Ammattikorkeakouluopettajat kirjoittavat työssään paljon opetukseen liittyviä tekstejä. Opettajat noudattavat akateemisen kirjoittamisen perinteitä ja projektiraportoinnin tapoja (Lambert & Vanhanen-Nuutinen 2005). Opiskelijoiden kirjoittaminen on ohjattua ja hyvinkin tarkkaan säädeltyä esimerkiksi opinnäytetöiden ohjeiden avulla. Koulussa tekstit nähdään useimmiten tuotteina ja tuloksina sinänsä, kun työelämässä tekstillä on välineellinen tehtävä jonkin toiminnan suorittamiseksi. Koulussa tekstit on yleensä myös suunnattu tietylle, rajatulle lukijakunnalle, esimerkiksi opiskelijaryhmälle tai yksittäiselle opettajalle, kun taas työelämän tekstien lukijakunta voi olla hyvinkin laaja ja edustaa organisaation eri tasoja ja toimijoita. (Spinuzzi 1996; Dias, Freedman, Medway & Pare 1999.) Koulussa omaksutut kirjoittamisen tavat eivät siten sellaisenaan ole toimivia, eivätkä välttämättä anna valmiuksia tuottaa kehittämishankkeissa työelämän lukijat tavoittavia tekstejä (vrt. Vuorijärvi 2005). Tämä koskee niin opettajien kuin opiskelijoidenkin kirjoittamista.

Mikäli kirjoittamisvastuu ammattikorkeakoulun ja työelämän kehittämishankkeissa on opettajilla ja opiskelijoilla, myös kehittämistyön raportointi edustaa opettajien ja koulun näkökulmaa kehittämistyöhön. Kun olen kysynyt opettajilta, miten työelämän edustajat voisivat osallistua hankkeissa kirjoittamiseen, he ovat suhtautuneet asiaan varauksella ja epäilleet työyhteisöjen kirjoittamiseen osallistumisesta saamaa hyötyä ja työelämäkumppaneiden valmiuksia kirjoittamiseen. (Vanhanen-Nuutinen 2006a.) Työelämäläheinen kirjoittaminen onkin uusi haaste sekä ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteistyön että kirjoittamisen genren näkökulmasta ts. minkälaista kirjoittamisen muotoa työelämäläheinen kirjoittaminen tuottaa. Tässä artikkelissa tarkastelen työelämäläheistä kirjoittamista yhteiskirjoittamisen näkökulmasta. Käytän esimerkkinä yhteiskirjoittamista (Lumme, Haapasaari, Kärkkäinen, Laine, Manninen, Niittymäki & Railio 2006), joka toteutui laboratorion kehittämishankkeessa ja em. yhteiskirjoittamisen analyysia (Vanhanen-Nuutinen, Lumme & Helenius 2007). Kehitän ja tutkin yhteiskirjoittamista Kirjoittamisen genren kehittäminen ammattikorkeakoulussa –tutkimus- ja kehittämishankkeessa (Lambert & Vanhanen-Nuutinen 2005).

Esimerkki työelämäläheisestä yhteiskirjoittamisesta

Yhteiskirjoittamista voidaan toteuttaa hyvin eri tavoin riippuen kirjoittamisen tavoitteista, mitä kirjoitetaan, minkälaisessa toimintaympäristössä kirjoitetaan, ketkä osallistuvat kirjoittamiseen tai miten kirjoittajien roolit määritellään. Tarkastelen työelämäläheistä yhteiskirjoittamista yhden esimerkkihankkeen avulla. Esimerkkihanke on ammattikorkeakoulun bioanalytiikan koulutusohjelman ja laboratorion yhteishankkeena toteuttama laboratoriotyön kehittämishanke. Hanke kuului Työtoimintojen kehittäminen ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteistyöverkostoon, jota Helia ammatillinen opettajakorkeakoulu koordinoi vuosina 2004–2006 (Spets 2007; Vanhanen-Nuutinen, Helenius, Järvinen, Lumme, Soine-Rajanummi, Spets, Taajamo & Lambert 2006). Yhteistyöverkoston tavoitteena oli edistää kehittävän siirtovaikutuksen syntymistä koulun ja työelämän yhteistyössä. Kun arvioidaan, onko yhteistyössä oppimisessa tapahtunut kehittävää siirtovaikutusta, oppimisen tulisi olla organisoitu yhteistoiminnalliseksi kehittämishankkeeksi, sen tuloksena tulisi muodostua teoreettisia käsitteitä, joiden avulla kehittämisen kohdetta hahmotetaan uudella tavalla ja oppimisprosessi tulisi johtaa uusien teoreettisten käsitteiden käyttöönottamiseen uuden toimintatavan välineinä tai malleina (Engeström 2002; ks. myös Konkola, Tuomi-Gröhn, Lambert & Ludvigsen 2007).

Laboratoriotyön kehittämishankkeen tavoitteena oli rakentaa laboratorioon neuvottelevan työtavan mallia, jonka avulla laboratoriotyön kehittämishaasteita tunnistettaisiin uusien välineiden ja mallien kehittämiseksi. Laboratoriossa oli käyty läpi suuria organisatorisia ja toiminnallisia muutoksia, joiden seurauksena työtä tuli organisoida uudella tavalla. (Lumme ym. 2006.) Laboratoriossa järjestettiin kehittämisfoorumeita, joille kokoontuivat laboratorion työntekijät (kaikki ammattiryhmät), bioanalytiikan opettajat ja opiskelijat. Kehittämistyötä tehtiin eri ammattiryhmien, opettajien ja opiskelijoiden yhteistyössä. Sekä laboratorion työntekijät että ammattikorkeakoulun koulutusohjelman opettajat ja opiskelijat antoivat työskentelyyn oman panoksensa.

Kehittämishankkeessa laadittiin kirjoitussuunnitelma (Lambert 2005), johon sisältyi myös yhteistyössä kirjoitettavia julkaisuja. Yhteiskirjoittamisen suunnitteluvaiheessa käytiin keskustelua kirjoittamisen merkityksestä kehittämistyössä sekä keille ja mille julkaisufoorumille kehittämistyöstä kirjoitetaan. Kehittämistyöstä haluttiin kirjoittaa yhteistyössä moniäänisen yhteistyön esiinsaamiseksi. Tavoitteeksi asetettiin julkaiseminen sellaisessa julkaisussa, jota laboratoriohoitajat lukevat. Kirjoitettavana aiheena oli hankekokemuksien avulla pohtia ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämistyön haasteita työelämäyhteistyölle, opettamiselle ja opettajuudelle. Tarkoitus oli kirjoittamalla jäsentää eri osapuolten hankekokemuksia ja siten edelleen kehittää ammattikorkeakoulun bioanalytiikan koulutusohjelman ja laboratorion yhteistyömallia. Artikkeli otsikoitiin suoralla lainauksella kehittämisfoorumikeskustelusta ’On niin kiire soutaa, ettei ehdi vetää moottoria käyntiin’. (Lumme ym. 2006.) Otsikko kuvasi hyvin kehittämistyön hektistä luonnetta.

Bioanalytiikan koulutusohjelmassa kehittämistyöstä vastannut yliopettaja otti vastuun yhteiskirjoittamisen organisoimisesta ja artikkelin taustoittamisesta. Hän myös neuvotteli opettajien, opiskelijoiden ja laboratoriohoitajien kanssa kirjoittamisesta ja sopi kirjoittajien välisestä työnjaosta. Neuvotteluissa käsiteltiin yhteiskirjoittamisen kirjoitussopimusta (Vanhanen-Nuutinen 2006a), mutta sitä ei systemaattisesti käytetty kirjoittamisen aikana. Yhteiskirjoittaminen eteni kirjoittamisen suunnittelun ja käynnistämisen jälkeen yhteiskirjoittamisen organisoimiseen ja käytännön toteuttamiseen. Lopuksi yliopettaja kokosi artikkelin käsikirjoituksen ja toi sen arvioitavaksi työyhteisöön ja kehittämishanketoimijoille.

Yhdessä kirjoittavan ryhmän työtä voidaan organisoida erilaisten kirjoittamisstrategioiden mukaan: ositettuna, rinnakkaisena tai vastavuoroisena kirjoittamisena (Lowry, Curtis & Lowry 2004). Kirjoittajille voidaan myös määritellä erilaiset roolit (esim. kirjoittaja, editoija, arvioija). Laboratoriotyön kehittämishankkeessa yhteiskirjoittamisessa teksti jaettiin vastuualueisiin, joita kirjoittajat työstivät samanaikaisesti. Opettajat työstivät omista kokemuksistaan yhteisen luvun artikkeliin, samoin laboratoriohoitajat. Laboratoriotyön kehittämishankkeeseen osallistui useita bioanalyytikan opiskelijoita, mutta vain yksi heistä osallistui yhteisartikkelin kirjoittamiseen. Opiskelija kirjoitti oman osuutensa yksin. Opettajat suunnittelivat artikkelin kokonaisuuden yhdessä yliopettajan kanssa. Yliopettaja kirjoitti artikkelia taustoittavan johdanto-luvun ja kokoavan loppuluvun sekä editoi muiden kirjoittajien tekstit artikkelikäsikirjoitukseksi.

Tässä esimerkkitapauksessa kirjoittajien rooli- ja tehtäväjako oli selkeä: yliopettaja toimi kirjoittamisen koordinoijana ja editoijana, laboratoriohoitajat, opiskelija ja opettajat kirjoittajina. Opettajat saivat kirjoittamiseen työaikaa kehittämistyön puitteissa. Opiskelija kirjoitti kokemuksistaan osana opintojaan. Laboratoriohoitajien osallistuminen kirjoittamiseen edellytti useita neuvotteluja. Lopputulos oli, että laboratoriohoitajat kirjoittivat osuutensa artikkeliin, mutta he tekivät sen vapaa-ajallaan.

Miten sitten tekstiä prosessoitiin ja kommentoitiin työyhteisössä? Esimerkkihankkeessa työyhteisön esimiehet lukivat tekstin ja antoivat siitä oman arvionsa, muut työntekijät eivät kommentoineet kirjoittamista tai tekstiä. Ammattikorkeakoulussa ei tuolloin ollut foorumia, johon tekstin olisi voinut viedä luettavaksi ja keskusteltavaksi, eikä opiskelija osallistunut kirjoittamista koskevaan keskusteluun opettajien tai laboratoriohoitajien kanssa. Kirjoittamisprosessin lopuksi todettiin, että kirjoittamista ja valmisteilla olevia tekstejä olisi tullut käsitellä yhteisesti kehittämisfoorumeilla laboratoriossa ja eri oppimistilanteissa oppilaitoksella. Tämä edellyttää kuitenkin yhteiskirjoittamista koordinoivalta henkilöltä hyvää suunnittelua, jotta kaikki osapuolet saadaan oikeaan aikaan mukaan keskusteluun. Lisäksi todettiin, että kirjoitussopimuksen laatiminen olisi selkiyttänyt kirjoittamisyhteistyötä.

Työelämäläheisen yhteiskirjoittamisen hyödyt

Yhteiskirjoittamiselle on kirjallisuudessa esitetty monia etuja verrattuna yksin kirjoittamiseen. Yhteiskirjoittamisen tuloksena syntyneet tekstit on yleensä arvioitu laadultaan hyviksi. Useammalla kirjoittajalla on enemmän tietoja, taitoja ja näkökulmia kirjoitettavaan aiheeseen kuin yksittäisellä kirjoittajalla. Kirjoittajat yleensä rohkaisevat toisiaan yrittämään parastaan ja siten kirjoittamismotivaatio on hyvä. Kirjoittajat toimivat myös tekstin lukijoina ja antavat toisilleen palautetta. Yhteiskirjoittaminen antaa kokemattomille kirjoittajille tilaisuuden kehittää taitojaan kirjoittajina ja vahvistaa kirjoittajaidentiteettiään. Yhteiskirjoittaminen kehittää yhteistyö-, argumentointi- ja neuvottelutaitoja. Yhteiskirjoittamisen tuloksena syntynyt teksti on myös sitä helpompi saada hyväksytyksi organisaatiossa, mitä useampi taho esimerkiksi työyhteisössä on sen kirjoittamiseen osallistunut. (Jokinen & Juhila 2002; Colen & Petelin 2004.)

Yhteiskirjoittamisessa ammattikorkeakoulun opiskelijat voivat oppia uudenlaista työkulttuuria, jota he voivat omassa ammattitoiminnassaan edelleen kehittää. Yhteiskirjoittamisen kautta kirjoittamisen merkitys osana opintoja muuttuu, jos tekstit tulevat työelämäyhteisöjen käyttöön ja niitä julkaistaan foorumeilla, joilta ne ovat myös laajemmin hyödynnettävissä. Siksi työelämän edustajan kanssa kirjoittaminen voi olla hyvinkin merkittävä opiskelijan ammatillisuuden kehittymiselle (vrt. Salo ym. 2004).

Työelämän näkökulmasta yhteiskirjoittamisella voidaan edistää ammattikorkeakoulun ja työelämän työyhteisöjen yhteistyön muotojen kehittymistä ja tehdä näkyväksi kehittämistyön tuloksia laajemmin muillekin alan toimijoille. Parhaimmillaan yhteiskirjoittaminen voi olla kehittävää toimintaa. Tässä esimerkkitapauksessa yhteiskirjoittamisen kautta ammattikorkeakoulun koulutusohjelman ja laboratorion yhteistyötä, eri osapuolten rooleja ja yhteistyön haasteita jäsennettiin uudella tavalla (ks. Lumme ym. 2006). Artikkelissa dokumentoitiin toteutunutta kehittämistyötä, mikä antoi hyvän lähtökohdan jatkokehittelylle.

Työelämäläheisen yhteiskirjoittamisen jännitteet

Yhteiskirjoittaminen ei ole ongelmatonta. Yhteistyöprosessin koordinointi voi olla monimutkaista ja vaativaa, kirjoittaminen vie myös usein enemmän aikaa ryhmässä kuin yksin kirjoitettaessa. Kirjoittavassa ryhmässä voi syntyä konflikteja liittyen aikatauluun, statuskysymyksiin ja valtaan. Ryhmässä voi syntyä riitoja diplomatian ja hienotunteisuuden puuttuessa. Yksilölliset erot esimerkiksi oppimisessa voivat estää toisten ideoiden vastaanottamisen. Tekstin viimeistely voi aiheuttaa vaikeuksia, koska tekstillä on monia omistajia. Kirjoittajien erilaiset kirjoittamistyylit voivat johtaa epäloogiseen ja horjuvaan tekstiin ja siksi yhdessä tuotettu teksti ei välttämättä ole yhtä tasokasta kuin yksin kirjoitettu. (Jokinen & Juhila 2002; Colen & Petelin 2004.)

Organisaatioiden ja toimintakulttuurien rajapinnoilla tapahtuva yhteiskirjoittaminen voi tuoda esille valtaan ja vuorovaikutukseen liittyviä konflikteja (Palmeri 2004). Tästä näkökulmasta yhteiskirjoittamista ei ole vielä kovin paljon tutkittu, ei etenkään ammattikorkeakoulun ja työelämän kehittämishankkeissa. Laboratoriotyön kehittämishankkeessa yhteiskirjoittamisessa esille tuli kolmenlaisia jännitteitä: kehittämishanketoimijoiden ja kehittämisfoorumien välisien siirtymien, opettajajohtoisen ja työelämäläheisen kirjoittamisen, ja työn kehittämisen ja työn hallinnoinnin välillä (Vanhanen-Nuutinen ym. 2007).

Yliopettaja vei ehdotuksen yhteisartikkelista ensin kehittämishankkeessa toimineille opettajille ja opiskelijoille ja sen jälkeen laboratoriohoitajille. Ehdotusta ei kuitenkaan aikatauluun liittyneistä syistä käsitelty laboratoriotyön kehittämisfoorumilla, eikä laboratorion esimiesten kanssa, mikä aiheutti jännitteitä laboratoriohoitajien yhteiskirjoittamiseen osallistumiseen. Lopulta laboratoriohoitajat kirjoittivat osuutensa yhteisartikkelin vapaa-ajallaan, jotta kirjoittamiseen käytetty aika ei aiheuttaisi ongelmia työpaikalla. Yhteiskirjoittaminen ei siten siirtynyt kehittämishankkeen käytännön työhön, eikä yhteiseen oppimiseen. Kirjoittaminen muodostui opettajajohtoiseksi, mikä näkyi myös käsikirjoituksessa koulupainotteisuutena.

Työelämän säännöissä jännitteitä aiheuttavat eri ammattiryhmien vakiintuneet tehtäväkuvat ja rajoittuneet mahdollisuudet poiketa niistä. Laboratoriotyön kehittämishankkeessa jännitteiden taustalla vaikuttivat laboratoriotyön käytänteet, joissa kirjoittaminen nähdään akateemisten ammattiryhmien työnä, ei niinkään laboratoriohoitajien työhön kuuluvana. Laboratorioyhteisöissä kirjoittaminen on akateemisen henkilökunnan, kemistien ja lääkärien, vastuulla. Laboratoriohoitajat kirjoittavat työssään lähinnä erilaisia työ- ja asiakasohjeita ja tuottavat melko harvoin julkaistavia tekstejä. Kirjoittaminen mielletään usein tieteellisten julkaisujen tekemisenä, jossa esikuvana ovat kemistien ja lääkäreiden julkaisut impact-faktoriltaan korkeissa tieteellisissä lehdissä.

Ammattikorkeakoulussa opettajien työsuunnitelmia koskevat ohjeet rajaavat työn opetukseen ja muuhun työn. Kirjoittamista ja julkaisutoimintaa ei kaikkialla tunnusteta osaksi opettajan työtä tai se voi olla ns. tutkimus- ja kehittämistyön opettajien työtä. Opetustyössä kirjoittaminen on ’itsestään selvää’, mutta kehittämistyössä kirjoittaminen on vasta kehittymässä osaksi opettajan työtä. Esimerkkihankkeessa opettajat kirjoittivat hanketyöskentelyyn varattuna työaikana.

Työelämäläheisen yhteiskirjoittamisen välineet

Missä tilanteessa ja miten laboratoriohoitajat, opettajat ja opiskelija olisivat voineet yhteisesti pohtia, mitä ja miten he ovat kirjoittamassa? Minkälainen työtapa olisi vähentänyt kirjoittajien ja sitä koordinoineen yliopettajan tarvetta tehdä tulkintoja toistensa teksteistä? Miten kirjoitettu teksti olisi otettu käyttöön kehittämistyössä? Yhteiskirjoittamisen analyysi toi esille tarpeen edelleen jäsentää yhteiskirjoittamisen välineitä, etenkin kirjoitussopimusta niin, että se ohjaisi kirjoittajia suunnittelemaan paitsi, miten kirjoittaminen organisoidaan, myös miten kirjoittamisyhteistyötä rakennetaan ja, miten kirjoittamista voidaan käyttää rakentamaan yhteistä kehittämisen kohdetta. Kohteella tarkoitan tässä toiminnan teoriaan perustuvaa toiminnan kohdetta, jonka kanssa tekijät ovat vuorovaikutuksessa ja jonka muokkaaminen tässä vuorovaikutuksessa tuottaa joitain käyttöarvoja (Engeström 1987). Seuraavaksi kuvaan kirjoitussopimuksen kehittämistä ja minkälaiseksi olen sen tämän esimerkin analyysin pohjalta muokannut. Lisäksi esitän wikispace-verkkoympäristöä vaihtoehdoksi yhteiskirjoittamiseen verkossa. Tämän verkkojulkaisun materiaaleja-osiossa on julkaistu Hankekirjoittamisen ohjeistus opiskelijoille (Lambert & Vanhanen-Nuutinen), jossa esittelen kirjoitussopimusta ja sen käyttöä opinnäytekirjoittamisessa.

Kirjoitussopimus

Yhteiskirjoittamisen kirjoitussopimus on syntynyt Kirjoittamisen genren kehittäminen ammattikorkeakouluissa –tutkimus ja –kehittämishankkeen (Lambert & Vanhanen-Nuutinen 2005) aikana käytyjen keskustelujen ja niistä tehtyjen analyysien tuloksena. Kirjoitussopimus on työväline yhteistyössä toteutettavaan kirjoittamistyöhön tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Idea kirjoitussopimuksesta syntyi ammattikorkeakouluopettajille järjestetyn Projektista julkaisuksi –kurssin seminaareissa, joissa opettajien kirjoitustyön analyysi nosti esille jännitteen kirjoittajan ja kirjoittamisen kohteen välillä. Opettajat kirjoittivat yksin sen sijaan, että olisivat hakeutuneet kirjoitusyhteistyöhön, vaikka itse kehittämishanke tai projekti olisikin toteutettu yhteistyössä työelämän kanssa (Vanhanen-Nuutinen 2006b). Työtoimintojen kehittäminen ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteistyöverkostossa –projektin hanketyöpajoissa ideaa yhteiskirjoittamisen kirjoitussopimuksesta arvioitiin ja kokosin siitä ensimmäisen version kokeilua varten (Vanhanen-Nuutinen 2006a). Kokeilu suunniteltiin toteutettavaksi laboratoriotyön kehittämishankkeessa. Vaikka systemaattinen kokeilu ei onnistunut, keskustelut opettajien, laboratoriohoitajien ja yliopettajan kanssa sekä kirjoitusprosessin analyysi auttoivat jäsentämään kirjoitussopimusta uudella tavalla.

Kirjoitussopimus sisältää kolme osiota: 1. kirjoittamisyhteistyön rakentaminen ja kirjoittamisen suunnittelu, 2. yhteiskirjoittaminen organisointi ja toteuttaminen, ja 3. tekstin arviointi ja käyttö työssä ja koulutuksessa. Kirjoitusyhteistyön suunnitelmallinen rakentaminen, ketkä, milloin ja missä aloittavat kirjoitusyhteistyön, on oleellista, jotta kirjoittamisesta voisi muodostua yhteistoiminnallinen, dialoginen prosessi. Kirjoitussopimukseen kirjataan, ketkä kirjoittavat yhdessä, mitä, miksi, mille foorumille ja miten.

Yhteiskirjoittamisen organisointi sisältää työn- ja vastuunjaon ja yhteistyötavoista sopimisen. Kirjoittamisen työnjaossa voit soveltaa seuraavia yhteiskirjoittamisen toimintatapoja: yksin ryhmässä, ositettuna yksin, rinnakkain ja reaktiivinen kirjoittaminen. Yksin, mutta ryhmässä kirjoitettaessa yksi henkilö kirjoittaa koko ryhmän puolesta. Ositetussa yksin kirjoittamisessa jokainen kirjoittaja kirjoittaa oman osuutensa tekstistä, minkä jälkeen se annetaan muiden ryhmän jäsenten työstettäväksi. Rinnakkain kirjoittamisessa jokaisella kirjoittajalla on oma rajattu alueensa, josta hän vastaa joko niin, että teksti on jaettu vastuualueisiin tai että ryhmän jäsenten roolit on jaettu. Rinnakkain kirjoittamisessa työnjako voidaan toteuttaa horisontaalisesti tai ositettuna. Reaktiivisessa kirjoittamisessa kirjoittajat työskentelevät samanaikaisesti ja mukauttavat osuutensa toistensa työskentelyyn. Yhteiskirjoittamisessa voidaan soveltaa erilaisia kirjoittajarooleja, jotta mahdollisimman erilaisten työntekijöiden osallistuminen yhteiskirjoittamiseen mahdollistuisi. Kirjoittajarooleja voivat olla esimerkiksi kirjoittamisen koordinoija, editoija, kirjoittaja, arvioija tai kommentoija. Yhteiskirjoittaminen tuleekin ymmärtää tässä yhteydessä laajemmassa merkityksessä kuin varsinaisen tekstin tuottamisena yhteiseen artikkeliin tai raporttiin. Jokaisen kirjoittamiseen osallistujan kontribuutio, osavastuullisuus, kirjoittamiseen tulee kuitenkin pystyä osoittamaan, jotta vältytään yhteiskirjoittamisen väärinkäytöksiltä (kirjoittajaksi nimeäminen ilman osoitettua kontribuutiota tai jättäminen pois kirjoittajista perusteettomasti).

Yhteiskirjoittamisen tarkoituksena kehittämishankkeessa on edistää yhteisen kehittämisen kohteen rakentamista. Kirjoittaminen ja tekstin tarkastelu yhdessä antaa myös mahdollisuuden analysoida tehtyä kehittämistyötä ja aikaansaatuja muutoksia. Aineellisen tuloksen jakamisen lisäksi oleellista on se, miten kirjoittamista, tuotettua tekstiä sisältöineen käytetään sekä ammattikorkeakoulussa että työelämässä. Tämä pohdinta sisältyy kirjoitussopimuksen kolmanteen osioon, kirjoituksen arviointiin ja käyttöön.

Kirjoitussopimuksen käyttäminen yhteiskirjoittamisen suunnittelussa ohjaa yhteistyön osapuolia pohtimaan yhteiskirjoittamista, sen perusteluita, mahdollisuuksia ja käytännön toteuttamista sekä ennakoimaan mahdollisia yhteistyön ongelmia ja myös eettisiä kysymyksiä. Sopimusta tarkistetaan kirjoitustyön edetessä.

Yhteiskirjoittaminen verkossa

Tietokoneavusteisia yhteiskirjoittamiseen soveltuvia välineitä on kehitetty ja tutkittu kansainvälisesti eri tieteenalojen tutkijoiden yhteistyössä. Tietokoneavusteisessa yhteiskirjoittamisessa kyse ei ole pelkästään siitä, että käytetään yhteiskirjoittamisen mahdollistavia ympäristöjä vaan, miten niiden avulla edistetään kirjoittajien välistä vuorovaikutusta. (Pargman 2003.)

Wikispace (www.wikispaces.com) on yksi, monia mahdollisuuksia tarjoava vaihtoehto verkkokirjoittamiseen. Wikispace on käytettävissä joko kaikille avoimena tai tietylle ryhmälle rajattuna työtilana. Wikispacessä kirjoittaminen ei ole sidottu aikaan tai paikkaan ja kirjoittamisen historia on jäljitettävissä joustavasti. Ympäristö mahdollistaa myös vuorovaikutteisuuden, jolloin kirjoittajat voivat yhdessä neuvotella ja rakentaa tekstiä. Se myös mahdollistaa kaikkien kirjoittajien tasavertaisen osallistumisen, kun jokaisella kirjoittajalla on samat oikeudet tekstin tuottamiseen ja käsittelyyn. Tämä voi muodostua myös wikispacessä kirjoittamisen ongelmaksi, jos esimerkiksi kirjoitushistorian merkintöjen määrä kasvaa niin, että niiden seuraaminen käy työlääksi. Lisäksi wikispacen toimintoja joutuu jonkin verran opettelemaan ennenkuin sen käyttö on sujuvaa. (Wei, Maust, Barrick, Cuddihy & Spyridakis 2005.) Työelämäläheisessä yhteiskirjoittamisessa wikispace voi olla yksi varteenotettava vaihtoehto, kun etsitään sopivaa välinettä verkkokirjoittamiseen. Joka tapauksessa verkossa kirjoittaminen tekee yhteiskirjoittamisesta joustavampaa kuin perinteinen dokumenttien vaihtaminen sähköpostin kautta.

Miten työelämäläheinen yhteiskirjoittaminen voi edistää kehittymistä ja oppimista työssä ja ammattikorkeakoulussa?

Mitä yhteinen toiminta ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteiskirjoittamisessa on? Mitä siinä yritetään saada aikaan? Mikä synnyttää ongelmia? Onnistutaanko yhteiskirjoittamisessa jäsentämään kehittämistyötä uudella tavalla? Laboratoriotyön kehittämishankkeessa laboratoriohoitajat, opettajat ja opiskelija jäsensivät ja dokumentoivat kokemuksiaan kehittämishankkeessa yhteiskirjoittamisessa ja julkaisivat sen tuloksena artikkelin alan ammattilehdessä (Lumme ym. 2006). He arvioivat artikkelissa oppineensa useita asioita, joita ei olisi ollut mahdollisia oppia ilman yhteistä kehittämishanketta. Opettajat tutustuivat työelämän nykykäytäntöihin ja laboratorion työntekijät opettajiin ja ammattikorkeakouluopetukseen. Opiskelijoille löytyi helposti työpaikalle ajankohtaisia ja keskeisiä kehittämistehtäviä. Opiskelijat saivat mielekkäitä oppimistehtäviä ja kokivat olevansa tasavertaisia toimijoita, kun tulivat kuulluiksi kehittämisfoorumeilla. Tämä vahvisti heidän ammatillisuutensa ja ammattitaitonsa kehittymistä. Kirjoittamalla ja julkaisemalla kokemuksistaan, he tekivät kehittämistyötä ja siinä oppimista tunnetuksi laajemmalle yhteisölle. Työelämäläheinen yhteiskirjoittaminen onkin yksi tapa toteuttaa ammattikorkeakoulujen aluekehitystehtävää (vrt. Ahonen, Ora-Hyytiäinen & Silvennoinen 2005).

Kehittämistyön jatkumisen kannalta on arvokasta, että sen etenemistä ja siihen liittyviä kokemuksia dokumentoidaan niin, että kaikkien toimijoiden osallistuminen saadaan näkyviin. Kehittämishankkeissa tarvitaan kuitenkin paljon enemmän keskustelua kirjoittamiseen osallistumisesta ja merkityksestä osana kehittämistyötä. Halukkuutta hankkeissa kirjoittamiseen on varmasti myös työelämässä. Mahdollisuudet osallistua kirjoittamiseen riippuvat työpaikan toimintatavoista ja käytössä olevista yhteistyön välineistä. Mutta myös se, miten kehittämistyötä tehdään, vaikuttaa kirjoittamiseen. Tässä artikkelissa kuvatussa esimerkkihankkeessa kehittämistyö oli suunniteltu ja toteutettiin eri osapuolet osallistavana kehittämisenä ja yhteiskirjoittaminen oli luonteva tapa kirjoittaa siitä.

Työelämän edustajat suhtautuvat myönteisesti ammattikorkeakoulujen kanssa tehtävään tutkimus- ja kehittämistyöhön ja näkevät siinä paljon mahdollisuuksia. Työelämälähtöisyys haastaa tutkimus- ja kehittämistyön käytänteet (esim. Hyrkkänen 2007), tutkimus- ja kehittämistyön menetelmät (esim. Rissanen 2003), ja sitä kautta myös ammattikorkeakoulukirjoittamisen tavat ja muodot. Pirjo Lambert on kehittänyt ammattikorkeakoulun ja työelämän kehittämishankkeissa kirjoittamiseen kirjoitussuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on ohjata hanketoimijoita suunnittelemaan kirjoittamista osana tutkimus- ja kehittämistyötä (Lambert 2005). Hän on myös esittänyt interventionistista kirjoittamista tapana tuottaa muutosta ja tehdä näkyväksi kehittämisen metodologiaa hankeprosessin aikana (Lambert 2007).

Tässä artikkelissa esittelin esimerkkihankkeen kautta niitä mahdollisuuksia, mutta myös jännitteitä, joita työelämäläheiseen yhteiskirjoittamiseen sisältyy. Esimerkki oli laboratoriotyön kehittämisestä, mutta siinä on runsaasti piirteitä, jotka ovat yleisemminkin sovellettavissa ammattikorkeakoulun ja työelämän kehittämishankkeissa. Työelämäläheisessä yhteiskirjoittamisessa tarvitaan käyttökelpoisia, kontekstiin soveltuvia yhteistyön välineitä. Ehdotankin, että työelämäläheistä yhteiskirjoittamista lähdettäisiin ennakkoluulottomasti kokeilemaan ammattikorkeakoulun ja työelämän kehittämishankkeissa esimerkiksi tässä artikkelissa kuvattua kirjoitussopimusta hyödyntäen.

Kirjallisuus

Ahonen, O., Ora-Hyytiäinen, E. & Silvennoinen, P. 2005. Yhdessä kirjoittaminen ammattikorkeakoulun ja työelämän välisessä tutkimus- ja kehittämistoiminnassa – kirjoittajina opiskelija, opettaja ja työelämän edustaja. Teoksessa: Vanhanen-Nuutinen, L. & Lambert, P. (toim.) Hankkeesta julkaisuksi. Kirjoittaminen ammattikorkeakoulun ja työelämän kehityshankkeissa. Helsinki: Edita Oy, 167-180.

Colen K. & Petelin, R. 2004. Challenges in collaborative writing in the contemporary corporation. Corporate Communication: An International Journal, Vol 9, No 2, 136-145.

Dias, P., Freedman, A., Medway, P. & Pare, A. 1999. Worlds Apart. Acting and Writing in Academic and Workplace Contexts. Erlbaum Publishers.

Engeström, Y. 2002. Kehittävä siirtovaikutus: mitä ja miksi? Teoksessa: Tuomi-Gröhn, T. & Engeström, Y. (toim.) Koulun ja työn rajavyöhykkeellä – uusia työssäoppimisen mahdollisuuksia. Helsinki: Yliopistopaino,19-27.

Engeström, Y. (1987). Learning by Expanding. An Activity-theoretical Approach to Developmental Research. Helsinki: Orienta-Konsultit Oy.

Hyrkkänen, U. 2007. Käsityksistä ajatuksen poluille. Ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystoiminnan konseptin kehittäminen. Kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 210. Yliopistopaino, Helsinki.

Jokinen, A. & Juhila, K. 2002. Yhdessä kirjoittaminen. Teoksessa: Kinnunen, M. & Löytty, O. (toim.) Tieteellinen kirjoittaminen. Vastapaino, 109-118.

Konkola, R., Tuomi-Gröhn, T. , Lambert, P. & Ludvigsen S. 2007. Promoting learning and transfer between school and workplace. Journal of Education and Work 20 (3), 211-228.

Lambert, P. 2007. Kirjoittamisen uudet välineet ammattikorkeakouluissa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, Vol. 9, No. 2, 15-26.

Lambert, P. 2005. Hankkeelle kirjoitussuunnitelma. KeVer-verkkolehti 4. http://www.kever.hamk.fi

Lambert, P. 2004. Kehittävää siirtovaikutusta uusia välineitä rakentamalla. Teoksessa H. Kotila & A. Mutanen (toim.), Tutkiva ja kehittävä ammattikorkeakoulu. Helsinki: Edita Oy, 102-127.

Lambert, P. & Vanhanen-Nuutinen, L. 2005. Kirjoittamisen genren kehittäminen. Teoksessa: Vanhanen-Nuutinen, L. & Lambert, P. (toim.) 2005. Hankkeesta julkaisuksi. Kirjoittaminen ammattikorkeakoulun ja työelämän kehityshankkeissa. Helsinki: Edita, 13-43.

Lowry, P. B., Curtis, A. & Lowry, M. R. 2004. Buil a taxonomy and nomenclature of collaborative writing to improve interdisciplinary research and practice. Journal of Business Communication, 41 (1), 66-99.

Lumme, R, Haapasaari, P, Kärkkäinen, N, Laine, M-L, Manninen, K, Niittymäki, I & Railio, A. 2006. ’On niin kiire soutaa, ettei ehdi vetää moottoria käyntiin’. Bioanalyytikko, no 4, 19-24.

Olkkonen, E & Neuvonen-Rauhala, M-L 2005. Voimavarana työelämäläheisyys. Teoksessa: Olkkonen, E (toim.) Ammattikorkeakoulun jatkotutkinto – tulokset ja tulevaisuus. Julkaisu 3. Hämeen ammattikorkeakoulu. Offsetkolmio, Hämeenlinna, 209-218.

Palmeri, J. 2004. When discourses collide. A Case Study of Interprofessional Collaborative Writing in a Medically Oriented Law Firm. Journal of Business Communication. Vol 41, Number 1, 37-65.

Pargman, T. C. 2003. Collaborating with writing tools: An instrumental perspective on the problem of computer-supported collaborative activities. Interacting with Computers, 15 (6) pp. 737-757.

Rissanen, R. 2003. Työelämälähtöinen opinnäytetyö oppimisen kontekstina. Fenomenografisia näkökulmia tradenomin opinnäytetyöhön. Acta Universitatis Tamperensis 970. Tampereen yliopisto. Tampere.

Salo, K., Söderqvist, M. & Toikko, T. 2004. Ammattikorkeakoulujen artikkelimuotoinen opinnäytetyö. Kever-verkkolehti no 4. http://www.kever.fi

Spets, A. 2007. Hanketyöpaja opettajankoulutuksen, ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteistyön rakentajana. HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu, tutkimuksia no 3.

Spinuzzi, C. 1996. Pseudotransactionality, Activity Theory, and Professional Writing Instruction. Technical Communication Quarterly, Summer 1996, Vol. 5, No. 3, 295-308.

Vanhanen-Nuutinen, L. 2006a. Kirjoitussopimus yhdessä kirjoittamisen ohjaamiseen opetuksessa ja tutkimus- ja kehityshankkeissa. Kever-verkkolehti, no 4. http://www.kever.fi

Vanhanen-Nuutinen, L. 2006b. Yhdessä kirjoittamista kehittämässä. Teoksessa: Kotila H (toim.) Opettajana ammattikorkeakoulussa. Helsinki: Edita Oy, 203-215.

Vanhanen-Nuutinen, L., Lumme, R. & Helenius, J. 2007. Yhteiskirjoittamisen jännitteet ammattikorkeakoulun ja työelämän kehittämishankkeessa. Ammattikorkeakoulututkimuksen verkkolehti, Kever 3(6). http://www.kever.fi

Vanhanen-Nuutinen, L., Helenius, J., Järvinen R., Lumme, R., Soine-Rajanummi, S., Spets, A., Taajamo, T. & Lambert, P. 2006. Työ kehittyy ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteistyöverkostossa. Teoksessa: Kotila H. (toim.) Opettajana ammattikorkeakoulussa. Helsinki: Edita Oy, 242-260.

Vuorijärvi, A. 2005. Opinnäytetyö tekstinä työelämään. Teoksessa: Vanhanen-Nuutinen, L. & Lambert, P. (toim.) 2005. Hankkeesta julkaisuksi. Kirjoittaminen ammattikorkeakoulun ja työelämän kehityshankkeissa. Helsinki: Edita, 81-94.

Wei, C., Maust, B., Barrick, J., Cuddihy, E. & Spyridakis, J. H. 2005. Wikis for Supporting Distributed Collaborative Writing. Tools and Technology, 204-209.