Kommentti artikkeliin Hankekirjoittamisen ja -julkaisemisen ohjeistus opinnäytetyössä

Petri jääskeläinen

Artikkeli ”Hankekirjoittamisen ja -julkaisemisen ohjeistus opinnäytetyössä” tarjoaa kiinnostavan kehittämisnäkökulman ammattikorkeakoulutukseen, sen hanketoimintaan ja opinnäytetöihin. Se kuvaa yhteisöllistä kirjoittamisen ja toiminnan tapaa ja ohjeistaa siihen liittyvien konkreettisten työkalujen soveltamiseen. Teksti on samalla näkemys ja keskustelunavaus uudentyyppisestä työnteon ja kirjoittamisen mallista, jonka taustalla näkyvät työelämälähtöisyyden ja työelämähyödynnettävyyden vaatimukset.

Työkalupakissa korostuvat kirjoittamisen rooli ja suunnitelmallisuus, kirjoittaminen yhdessä sekä useanlaiset toimintatyypit ja genret opinnäytetyöhankkeissa. Esiteltävässä näkökulmassa tekstit eivät ole vain tuotos tai jo tehdyn raportoimisen väline, vaan osa tekemistä ja vuorovaikuttamista. Kirjoittajien mallissa yhdistyvät toiminta, prosessin eri vaiheet ja erilaiset genret, mikä painottaa kirjoittamisen tärkeää roolia merkityksenannossa ja osana toimintaa. Tätä kirjoittamisen merkityksellisyyttä kirjoittajat voisivat tuoda voimakkaamminkin esiin ohjeistuksessaan.

Kirjoitussuunnitelma (liite 1) ja ohjeistus tekevät suunnittelutyön näkyväksi ja korostavat sen roolia. Suunnittelun tärkeyttä tuskin voikaan liikaa korostaa. Kokemukseni opinnäytetöiden parissa on osoittanut, että hyvän suunnittelun merkitys avautuu monelle opinnäytetyön tekijälle vasta jälkikäteen. Tärkeitä suunnitelmassa esiin nostettuja tekijöitä kirjoittamisen kannalta ovat tavoitteet, lukijuudet sekä saavutetut vaikutukset. Lisäksi kirjoittamisen näkyvä suunnittelu osana hanketoimintaa vaikuttaa toivottavasti myös siten, että kirjoittamiselle toimintana osoitetaan riittävästi aikaa. Suunnitelma on sillä tavoin ideaali tai viestinnällisesti painottunut, että siinä ei oteta kantaa resursseihin, jotka ovat tärkeä muuttuja käytännön kannalta. Kustannukset ja aikataulut tulevat kuitenkin esille kirjoitussopimuksessa (liite 2), jolla on varmasti tärkeä tehtävä toiminnan jäsentämisessä ja sitoutumisessa.

Ohjeistus liitteineen on funktioltaan sekä ohjaava että kuvaava. Tällaisenaan sen soveltajat saattavat tarvita lisäselvitystä ja aukikirjoittamista. Käsitteiden avaaminen lukijalle toisi lisäarvoa (esim. kognitiiviset työkalut, interventionistisuus, hankeportfolio), ja joidenkin käsitteiden erot kaipaisivat myös selvennystä. Käytännössä hankaluutta saattaa aiheuttaa kirjoitussuunnitelmassa kohtien ”Mitä?” ja ”Genre?” välinen asetelma: tyypillisesti tekstilaji (genre) jaottelee tekstejä niiden ilmenemismuotojen kautta (artikkeli, uutinen), jolloin matriisin pystysarakkeen ”genret” viittaavat ennemminkin työtapaan tai -otteeseen, sen rekisteriin ja konventioihin. Toisaalta esimerkiksi web-kirjoittaminen työtapana, määritelmästä riippuen, ei liene täysin rinnasteinen vaikkapa journalistisen kirjoittamisen kanssa.

Käytännön tekstimaailmoissa tekstilajit ja toimintatyypit kietoutuvat yhteen, tekstilajien ja yksittäisten tekstien samuus ja vaihtelu perustuu perheyhtäläisyyteen. Tämä ruokkii myös uusia tekstilajeja (sekamuodosteet), jotka kirjoittajatkin mainitsevat. Yksi genrejä tai genresulaumia synnyttävä mahdollisuus onkin ohjeistuksessa korostuva työelämän ja ”koulumaailman” tekstikäytänteiden kohtaaminen.

Iso kysymys tietenkin on, kuinka uskaliaasti opiskelijat, opettajat ja työelämän edustajat yhteiskirjoittamiseen lähtevät ja miten he siihen ja uusiin kehkeytyviin genreihin sosiaalistuvat. Tässä mielessä kirjoittajien kehotus ”etsimisestä ja kokeilemisesta” on realistinen. Opiskelijalle itse opinnäytetyöprosessi aiheineen voi olla suuri askel, jolloin vaadituista kirjoittamis- ja yhteistyötavoista on hyvä olla aiempaa kokemusta ja tietämystä.

Opinnäytetyön lopullinen muoto ja sen tekstilajit jäävät ohjeistuksessa tapauskohtaisesti päätettäviksi. Tällainen kokeilu- ja ideointivara on hedelmällinen uusien muotojen syntymisen kannalta, toisaalta valmiiden mallien puuttuminen saattaa aiheuttaa epävarmuutta niin opiskelijoissa kuin ohjaajissakin. Erilaisten tekstilajien mukaanotto opinnäytteeseen on puollettavaa, sillä ammattikorkeakoulukontekstissa tutkimuskirjoittamiseen sosiaalistavien tieteellisten tekstien rooli ei ole eikä sen tulekaan olla sama kuin tiedekorkeakoulussa.

Työelämässä tarvittavien tekstitaitojen näkökulmasta monimuotoisten tekstien ja laajan tekstilajikirjon hallitsemisen tarve on ilmeinen. Hankkeissa oppiminen ja kehittäminen sekä laaja tekstikäsite (multimodaalisuus) luovatkin uudenlaisia vaatimuksia tekstitaitojen hallinnalle ja siten myös koulutukselle, sen sisällöllisiin ja pedagogisiin linjauksiin. Kirjoittajien kuvaama tekstimalli edistänee myös avointa monikanavajulkaisemista, voisiko sanoa, monikirjoittamista: samassa hankkeessa (teema) viestitään tilanteittain eri kanavien, tekstilajien, lukijoiden, tavoitteiden ja kirjoittajienkin yhdistelmissä.

Ohjeistuksessa käsiteltävän tematiikan voidaan katsoa osaltaan heijastavan yhteiskunnan tekstualisoitumista, tekstien tärkeyden lisääntymistä. Kirjoittajien kuvaaman teksti- ja työmallin käyttöönotto vaatimuksineen ja vaikutuksineen tarjoaakin mielenkiintoisen tutkimus- ja kehittämisnäkymän ammattikorkeakoulun puhetapoihin, niiden muotoihin ja merkityksiin: Miten kehittäminen ja kokemus muuttuvat kieleksi ja tekstiksi? Millaista käsitystä ilmiöistä ja toiminnasta tällaiset tekstit luovat? Miten eri tekstilajien ja kielenkäyttötapojen ominaisuudet ja tekstien sisällöt liikkuvat ja sulautuvat eri tekstitilanteissa?

Ohjeistus ja sen taustalla oleva hanke, empiria ja osajulkaisut tarjoavat ajankohtaisen ja perustellun näkökulman monimuotoiseen kirjoittamisen kenttään. Työkalupakki on tervetullut kehys hankekirjoittamisen kehittämiseksi. On mielenkiintoista odottaa, millaisiin työtapoihin ja sovelluksiin se johtaa.