Koulutuksen tavoitteeksi tasapainoinen yhteiskuntakehitys

Jorma Niemelä

Suomen tulevaisuuden haasteet liitetään julkisessa keskustelussa erityisesti kansainväliseen kilpailukykyyn ja työvoiman saatavuuteen. Oma väittämäni on, että niiden rinnalla sekä koulutuspolitiikan että yhteiskuntapolitiikan keskiöön on nostettava yhteiskunnan oikeudenmukaisuus, sosiaalinen eheys ja kestävä kehitys.

Väestörakenteemme kehitys johtaa tällä kehitysvauhdilla ja -suunnalla vääjäämättömään työvoimapulaan. Siihen vastausta on etsitty työn tehokkuuden ja tuottavuuden kasvattamisesta sekä työperäisestä maahanmuutosta. Yhä vähemmällä väestöllä on vastattava yhtäältä kovenevaan kansainväliseen kilpailuun, toisaalta kasvaneeseen hoivan ja huolenpidon tarpeeseen väestön ikääntyessä.

Korkeakoululaitoksenkin on vastattava osaltaan tulevaisuuden haasteisiin osaavan työvoiman turvaamiseksi. Yhtä lailla sen on huolehdittava sosiaalisesta eheydestä ja yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Ne eivät ole erillisiä tehtäviä, koska tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien luominen osaltaan takaa osaavan työvoiman saannin. Uskon, että korkeakoulut haluavat olla vastaamassa tulevaisuuden tarpeisiin. Kuitenkin on käytävä syvällinen keskustelu siitä, millä tavoin korkeakoulutus parhaiten palvelee sekä työelämän muuttuvia tarpeita että yhteiskunnan kokonaiskehityksen haasteita.

Koulutuksen päämäärä ei voi olla vain ”tehoihmisen” valmentaminen. On kysyttävä, mitä kaikkea kuuluu persoonallisuuden kasvuun yhtäältä kansalaisena ja toisaalta ammattilaisena? Saamme olla ylpeitä Pisa-tuloksistamme, mutta miksi olemme maailman väkivaltaisin maa? Miksi mielenterveyden ongelmat lisääntyvät kaikissa ikä- ja väestöryhmissä? Miksi päihteiden käyttö ja siitä johtuvat työikäisen väestön kuolemat jatkuvasti kasvavat?

Tarkastelu koko väestön osaamispohjaan

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma (kesu) vuosille 2007-2012 korostaa, että yhteiskunnan muutokset vaikuttavat sekä lapsiin että vanhempiin.

Koulun ulkopuoliset oppimisympäristöt ja yhteisöt monimuotoistuvat. Televisio ja internet ovat lasten kasvuympäristön merkittäviä vaikuttajia. Vanhemmuuden voimavaroja kuluttavat Kesun mukaan työelämän kilpailu ja epävarmuus sekä perherakenteiden muuttuminen. Kotien erilaiset ja eriarvoistuvat tilanteet heijastuvat koulun ja varhaiskasvatuksen arkeen.

Pääosin lapset voivat Suomessa hyvin. Kesu nostaa tarkasteluun sen, että osalla oppilaista on kuitenkin erityisesti perhetilanteesta johtuen yhä enemmän psykososiaalisia ongelmia. Perheiden yleisen tuen ja kasvattaja-avun tarpeet ovat lisääntyneet. Kouluterveyskyselyn mukaan pahoinvointi ja epäterveelliset tottumukset kasautuvat noin joka kuudennelle nuorelle..

Suomen menestyminen globaalissa kilpailussa sekä koko väestön hyvinvoinnin parantaminen, selviytymisen turvaaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen edellyttävät koko väestöltä ja työvoimalta vahvaa osaamispohjaa. Kehittämissuunnitelma korostaa, että osaavan työvoiman tarpeen tyydyttämisessä on välttämätöntä saada yhteiskunnan ja kansantalouden käyttöön kaikki eri väestöryhmien lahjakkuusreservit. Niin tärkeää kuin onkin kehittää huippukoulutusta ja -tutkimusta, koulutuksen on kyettävä kohtaamaan erilaisten väestöryhmien ja erilaisten oppijoiden tarpeet.

Kesun mukaan syrjäytymisen vähentämiseksi ja koulutusjärjestelmän tehokkuuden kasvattamiseksi parannetaan kaikkien koulutusasteiden läpäisyä ja vähennetään keskeyttämistä. Ikäluokkien pienentymisestä vapautuvat voimavarat käytetään koulutuksen laadun kehittämiseen.

Kesu kiinnittää aivan erityistä huomiota maahanmuuttajiin ja syrjäytyviin. Maahanmuuttajien ja syrjäytymisvaarassa olevien aikuisten sivistysmahdollisuuksia pyritään kehittämään – ja tässä nojataan hallitusohjelman tavoitteisiin vapaan sivistystyön vahvistamiseksi.

Euroopan Unioni korostaa tehokkuutta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta

Koulutuksen tavoitteissa on nostettava esiin vaikuttavuuden lisäksi sen sosiaaliset tavoitteet. Koulutuksella on oltava laajemmat inhimilliset ja yhteiskunnalliset päämäärät kuin vain kapeasti työelämän kulloiseenkin tarpeeseen vastaaminen – tämän sanon ollenkaan väheksymättä viimemainittua.

Euroopan Unionissakin on linjattu koulutuspolitiikan ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tärkeyttä. Komission mukaan (KOM(2006) 481) tehokkuus ja tasapuolisuus on otettava paremmin huomioon koulutuspolitiikassa jäsenvaltioiden uudistaessa yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiään.

Usein yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmät toisintavat tai jopa pahentavat olemassa olevia eriarvoisia piirteitä. Koulutukseen liittyvä eriarvoisuus aiheuttaa komission mukaan kustannuksia, jotka näkyvät tuloverojen menetyksenä, terveydenhoidon menojen ja julkisen tuen kasvuna sekä korkeampana rikollisuusasteena.

Sen sijaan tehokkuuteen ja tasapuolisuuteen perustuvan koulutuspolitiikan avulla on mahdollista maksimoida hyödyt pitkällä aikavälillä, vähentää taloudellisia ja sosiaalisia menetyksiä ja tuottaa lisäarvoa muilla politiikan aloilla kuten kestävän kehityksen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden alalla. Tällaisista hankkeista aiheutuu luonnollisesti kustannuksia, mutta jos mitään ei tehdä ja koulunsa keskeyttäneiden määrä kasvaa suureksi, kustannuksia tulee huomattavasti enemmän.

Kun kaikille EU-kansalaisille taataan laadukas yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, yhteisö pystyy paremmin vastaamaan sosioekonomisiin haasteisiin, joita ovat globalisaatio ja äskettäin teollistuneiden maiden kilpailukyky, EU:n väestökehitys – erityisesti väestön ikääntyminen ja maahanmuutto – , nopeat muutokset työmarkkinoiden luonteessa ja tieto- ja viestintätekniikan äärimmäisen nopea kehitys.

Komissio ottaa tässä yhteydessä lukukausimaksuihin myönteisen kannan tasa-arvoisuutta edistävänä asiana. Tästä Suomessa vallitsee toinen käsitys.

Korkea-asteen koulutuksen on tultava houkuttelevammaksi niille ”epäedullisemmista oloista tuleville nuorille” – kuten EU-kieli ilmaisee – , jotka ovat saavuttaneet korkeakouluopintojen edellyttämän osaamisen tason. EU-komissio myös vaatii, että korkeakoulutukseen liittyviä kulttuurisidonnaisia käsityksiä on muutettava lasten ja heidän perheidensä keskuudessa. Tästä syystä on komission mukaan painotettava tehokkaampaa tiedotusta esimerkiksi kouluvierailujen, elinikäisten ohjaus- ja tutor-ohjelmien sekä heikoimmassa asemassa oleville kohdistettujen kattavien tutustuttamisohjelmien avulla. Komissio ehdottaa jopa erillisiä valmennusohjelmia ja korvamerkittyjä opiskelupaikkoja.

Sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus jatkuu

Akateemisesta kodista tulevalla 1976 syntyneellä on edelleen noin kahdeksankertainen mahdollisuus päätyä yliopisto-opiskelijaksi verrattuna ei-akateemisen kodin kasvattiin. Tilanne aikaisemmasta on parantunut, mutta kotitausta edelleen ylläpitää koulutuksellista eriarvoisuutta.

Koulutus korreloi monien tutkimusten mukaan työllistyvyyden lisäksi luonnollisesti talouteen mutta myös terveyteen, sosiaalisten suhteiden moninaisuuteen ja jopa poliittiseen pääomaan. Äänestysinto korreloi voimakkaasti koulutustason kanssa. Vähän koulutetut ovat menettäneet luottamuksensa poliittiseen vaikuttamiseen tai oman kantansa merkityksellisyyteen.

Vuoden 2004 kunnallisvaaleista tehdyssä tutkimuksessa löytyi useita kaupunkilähiöiden äänestysalueita, joissa alle 25-vuotiaiden miesten äänestysprosentiksi jäi 17. (Pikkala 2006.) Yhteiskunnallisen osattomuuden pahin kipuraja onkin siinä, missä työttömyysprosentti nousee äänestysprosenttia suuremmaksi. Koulutuksellinen, sosiaalinen, taloudellinen ja poliittinen valta keskittyvät.

Sosiaalinen pääoma mahdollistaa koulutuksen ja tasapainoisen elämän

EU:n elinikäisen oppimisen tavoitteiksi on toisaalla asetettu persoonallinen kehittyminen, aktiivinen kansalaisuus, sosiaalinen inkluusio ja työllistettävyys. Kiinnostavaa tässä on se, että aktiivinen kansalaisuus ja sosiaalinen eheys tai yhteenkuuluvuus otetaan keskeisiksi tavoitteiksi.

Sosiaalisen pääoman tutkimusten mukaan alueilla, joissa asukkaat tekevät vapaaehtoistyötä, äänestävät ja viettävät aikaa ystävien kanssa, syntyvät lapset ovat vähemmän todennäköisesti alipainoisia, ovat vähemmän todennäköisesti koulupudokkaita ja ovat vähemmän todennäköisiä surmaajia tai tulevat surmatuiksi kuin lapset, joiden asukkaat eivät näin tee – ja tämä riippumatta siitä, ovatko lapset köyhiä vai rikkaita (ks. esim. Putnam ja Feldstein 2003).

Koulutuksen tulisi siis rohkaista ja luoda edellytyksiä kansalaistietoisuudelle ja kansalaisosallistumiselle. Kesussakin on otettu viisaasti tavoitteeksi se, että aikuiskoulutuksella tuetaan kansalaisten osallistumista yhteiskuntaan ja työelämään.

Kansalaisen mielen maailma luodaan varhaislapsuudessa perheen ja varhaiskasvatuksen toimesta. Ihmisenä kasvu edellyttää sosiaalista vuorovaikutusta. Tarvitaan yhteisöllisyyttä. Tiedämme sen olevan monenlaisessa murroksessa, mutta ihmisen perustarve yhteyteen ja vuorovaikutukseen ei muutu.

Innovaatiotoiminta sosiaalisen eheyden ja kestävän kehityksen edistäjiksi

Kiinnostavaa on myös innovaatio-käsitteen ympärillä käyty keskustelu. Innovaatiot on mielletty herkästi vain taloudelliseen toimeliaisuuteen ja kansainväliseen kilpailukykyyn liittyviksi asioiksi. Timo Hämäläisen ja Risto Heiskalan (2004) tulkinnan mukaan sosiaalisilla innovaatioilla tarkoitetaan sellaisia lainsäädäntöön, viranomaissäätelyyn, politiikkaan sekä organisatorisiin rakenteisiin ja toimintamalleihin liittyviä uudistuksia, jotka parantavat yhteiskunnan suoristuskykyä. Tavoitteeksi on asetettu yhteiskunnan suorituskyky ilman muita arvopäämääriä.

Antti Hautamäki on hahmottanut tuoreessa kirjassaan (2008) kestävää innovointia, joka perustuu eettisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestäville periaatteille.

Raa’an bisnesajattelun sijasta innovaatiotoiminnassa korostuukin nyt ihmisten hyvinvointi, hyvä lainsäädäntö, terveyden edistäminen, koulutus, ympäristönsuojelu ja kansalaisyhteiskunnan voimistaminen. Hautamäki liittää sekä edellytyksiin että tavoitteisiin myös sosiaalisen pääoman.

Koulutus ja tasapainoinen yhteiskuntakehitys ovat sidoksissa toisiinsa

Kesu määrittää oivallisesti, että kehittämisen erityisenä painopisteenä ovat tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien toteutumisen, koulutuksen korkean laadun ja osaavan työvoiman saatavuuden varmistaminen, korkeakoulujen kehittäminen sekä osaavien opettajavoimien turvaaminen.

Koulutusjärjestelmiä kehitettäessä on huomiota kiinnitettävä tehokkuuden ja taloudellisuuden lisäksi koulutusjärjestelmän tasapuolisuuteen. Meidän on siis huolehdittava samanaikaisesti sekä osaamistasosta että sivistystasosta. Huomion kiinnittäminen ei ole vain joitakin juhlallisia periaatteita, vaan se edellyttää konkreettisia toimia.

Koulutuspoliittiseen keskusteluun on siis vahvemmin nostettava esiin yhteiskunnan sosiaalinen eheys ja sosiaalinen pääoma. Sosiaalinen pääoma vaikuttaa myönteisesti yhteiskunnan taloudelliseen menestykseen, mutta sitä tarvitaan myös silloin, jos taloudessa tulee takapakkia.

Mielestäni myös ammattikorkeakouluille olisi jo lainsäädännöstä lähtien säädettävä myös sivistystehtävä. Ammattilaiseksi kasvu on tärkeä mutta aidoksi ammattilaiseksi ei voi kasvaa ilman persoonallisuuden kehkeytymistä, ihmiseksi kasvamista. Suomessa myös kansalaiseksi kasvaminen on jäänyt syrjään korkeakoulujen tehtävistä.

(Tämän kirjoituksen lyhennelmä on julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 9.5.2008 otsikolla Koulutuspolitiikan tavoitteeksi tulisi ottaa sosiaalinen eheys.)

Lähteet

Hautamäki, Antti 2008: Kestävä innovointi. Innovaatiopolitiikka uusien haasteiden edessä, Sitran raportteja 76, Helsinki

Hämäläinen, Timo & Heiskala, Risto 2004: Sosiaaliset innovaatiot ja yhteiskunnan uudistumiskyky. Sitra 271. Edita. Helsinki.

KOM(2006) 481. Euroopan yhteisöjen komissio Bryssel 8.9.2006. Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille. Eurooppalaisten koulutusjärjestelmien tehokkuus ja tasapuolisuus.

Koulutus ja tutkimus vuosina 2007-2012: Kehittämisssuunnitelma. Opetusministeriö 5.12.2007. (www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/asiakirjat/kesu_2012_fi.pdf)

Pikkala, Sari 2006: Kuntademokratia indikaattoreiden valossa. Teoksessa Suomen demokratiaindikaattorit. Oikeusministeriö. Helsinki 2006:1. Sivut 231-261.

Putnam, Robert D. & Feldstein, Lewis M. 2003. Better Together. Restoring American Community. Simon & Schuster New York.