Hanna Maijala & Jarmo Levonen (toim.)
Ylempi ammattikorkeakoulututkinto – Osaamisen ennakointi ja tulevaisuuden haasteet.
HAMKin Julkaisuja 4/2008, Hämeen ammattikorkeakoulu, Hämeenlinna 2008, 198 s.

Kuvausta ja keskustelua ammattikorkeakoulutuksen ylemmän tutkinnon haasteista

Marja-Liisa Neuvonen-Rauhala

Hanna Maijalan ja Jarmo Levosen toimittamassa julkaisussa jatketaan tärkeää keskustelua ammattikorkeakoulutuksen ylemmästä tutkinnosta. Sen voi suorittaa aikuiskoulutuksena - työn ohessa - ammattikorkeakoulututkinnon tai muun soveltuvan korkeakoulututkinnon ja kolmen vuoden työkokemuksen jälkeen. Monet julkaisussa käsiteltävät teemat ovat keskusteluttaneet niin ammattikorkeakouluväkeä kuin sidosryhmiäkin jatkotutkintokokeilusta lähtien. Uusi tutkintomuoto tuottaa haasteita ja tarvetta ennakoida työelämän nopeita muutoksia sekä niihin liittyvän osaamisen kehittämisen tarpeita. Pidänkin tärkeänä, että ylempää tutkintoa esitellään ja siihen liittyvistä kysymyksistä keskustellaan analyyttisesti ja reflektiivisesti. Ilman jatkuvaa keskustelua ylempi tutkinto ei kehity tutkintojärjestelmässä omalaatuisena. Tärkeää on myös, se että sidosryhmät osallistuvat tähän kehittävään keskusteluun. Soisinkin, että mahdollisimman moni ammattikorkeakoulussa – erityisesti ylemmän tutkinnon piirissä – työskentelevä lukisi kirjan ja osallistuisi toimittajien toivomuksen mukaisesti tutkintojen kehittämiseen.

Maijalan ja Levosen toimittamassa julkaisussa keskustellaan osaamisen ennakoinnista, työelämän osallistumisesta koulutusohjelman suunnitteluun, työelämäläheisistä pedagogisista malleista ja haasteista sekä tutkinnon kehittämisestä. Julkaisu sisältää 18 artikkelia. Lisäksi julkaisun lopussa esitellään tilastotietoa ylemmistä ammattikorkeakoulututkinnoista. Tilastotietojen esittely onkin tarpeen, koska tilastotiedot ammattikorkeakoulun ylemmistä tutkinnoista kertyvät hitaasti julkisiin tietokantoihin ja katsauksiin. Julkaisu sisältää sen verran paljon artikkeleita, että on mahdotonta arvioida jokaista erikseen. Pyrinkin arviossani tarkastelemaan julkaisua yleisesti ja nostan esille joitakin näkökulmia.

Osaamisen ennakointia käsittelevän teemakokonaisuuden artikkeleissa pohditaan osaamisen tulevaisuutta ja koulutustarpeiden ennakointia sekä ylemmän tutkinnon roolia ja tuottamaa kelpoisuutta. Erityisen mielenkiintoinen on Elinkeinoelämän keskusliiton Marita Ahon artikkeli osaamistarpeiden ennakoinnista ja tulevaisuuden rakentamisesta. Ahon tulevaisuuskuva sisältää elinkeinoelämän oppivat verkostot, joihin hän toivoo mukaan koulutuksen ja tutkimuksen edustajia. Aho vaatii, että ennakointitoimintaa on uudistettava. Elinkeinoelämän nykyrakenteiden mukaiset määrälliset ennusteet ovatkin varmasti aikansa eläneitä. Ne saattavat vielä auttaa koulutuspaikkojen määrällisessä suunnittelussa, mutta ne eivät kerro tarpeeksi sisällöllisistä tai opetusmenetelmällisistä kehittämistarpeista. Ahon ehdottama verkostoyhteistyö koulutusmuutosten ennakoinnissa ja uusien oppimisalustojen kehittämisessä näyttääkin artikkelin perusteella perustellulta. Samansuuntaista lähestymistapaa hahmottelee myös Teknologiateollisuuden Mervi Karikorpi. Hieman pitkästi, joskin virkistävän tarinallisesti, maalailee Tapio Huttula tulevaisuuden osaamista Suomessa. Huttula korostaa työpaikoilla tapahtuvan oppimisen ja kehittämisen merkitystä. Teemakokonaisuus päättyy Timo Luopajärven Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto (ARENE) nimissä linjaamiin vaatimuksiin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon kehittämisestä. ARENE peräänkuuluttaa ylemmän tutkinnon nimikkeen muuttamista maisteri-AMK:ksi ja jatkotutkintokelpoisuuden tunnustamista käytännössä, ettei jatko-opiskelua tarvitsisi lähteä suorittamaan ulkomailla.

Koulutusohjelmasuunnittelun teemakokonaisuuden artikkeleissa pohditaan työelämän roolia ja yhteistyötä koulutusohjelmien suunnittelussa. Artikkeleissa kuvataan, miten työelämä on osallistunut suunnitteluun. Kuvaukset ovat koulutusohjelmakohtaisia ja siten spesifisiä. Mielenkiintoisinta antia niissä koulutusalan ulkopuoliselle lukijalle on, miten koulutusohjelman suunnitteluprosessia on toteutettu ja perusteltu. Jotkut perustelut antavat olettaa, että laajassa yhteistyössä tapahtunut suunnittelu ei ole aina itsestään selvää. Monen suunnittelukuvauksen osalta toivoisi, että koulutuksen käynnistyttyä niihin palattaisiin arvioimalla prosessin onnistumista ja vaikuttavuutta sekä kehittämiskohteita.

Työelämäläheisten pedagogisten toimintamallien teemakokonaisuus koostuu kolmesta artikkelista, joista Kristiina Ojalan ja Sakari Aholan artikkelissa tarkastellaan työelämäyhteyksiä, opinnäytetyötä ja kehittämishaasteita tekniikan, liiketalouden ja sosiaali- ja terveysalan osalta. Artikkelin kirjoittajat ovat haastatelleet edellä mainittujen koulutusalojen vastuuopettajia. Haastatteluiden perusteella kirjoittajat kiteyttävät koulutuksen haasteet kolmeen ulottuvuuteen: koulutuksen aseman vakiinnuttamiseen, opetuksen jatkuvaan kehittämiseen sekä työelämäyhteistyön laajentamiseen. Koska artikkeli perustuu empiiriseen tutkimusaineistoon, se on julkaisun tutkimuksellisinta ja yleispätevintä antia. Tällaisia artikkeleita tarvittaisiin jatkossakin analysoimaan, missä ylemmissä tutkinnoissa mennään ja miten ne vastaavat niille asetettuihin haasteisiin sekä mitä kehittämiskohteita niistä tunnistetaan. Hanna Hopia, Soile Pirkola ja Leena Liimatainen pohtivat artikkelissaan kiinnostavalla tavalla aikuisopiskelijoille soveltuvan pedagogiikan vaatimuksia asiantuntijuuden kehittämisessä. Kirjoittajat kehittelevät aikuisopiskelijoiden omaa toimintaa ohjaavan käyttöteorian tunnistamista osaamisen kehittämisessä.

Ylemmän tutkinnon kehittäminen yhteistyöverkostossa teemakokonaisuudessa käsitellään osaamistavoitteiden arviointia ja analysointia, verkko-oppimista, opinnäytetyöprosessia, kansainvälistymistä sekä laadunvarmistusjärjestelmää. Teemakokonaisuus on selkeä osoitus verkostotyöstä, jota ylemmän tutkinnon toteuttajat tekevät kehittääkseen tutkintokoulutusta. Yhteistyöverkosto kerää ja tuottaa tietoa tutkinnon erilaisista elementeistä: osaamistavoitteiden asettamisesta, opetusmenetelmien kehittämisestä ja tutkinnon sijoittumisesta ammattikorkeakoulujärjestelmään. Kautta artikkelikokoelman välittyy kuva, että yhteistyö ylempien ammattikorkeakoulututkintojen suunnittelussa ja toteuttamisessa on tärkeää vastuuopettajien näkökulmasta. Uusi tutkinto toteuttaa ammattikorkeakouluissa omaksuttuja lähestymistapoja, alue- yms. strategioita, laadunvarmistusta, jne., mutta silti ylemmän ammattikorkeakoulutuksen näkökulmasta on tärkeää pohtia ja selkiinnyttää edellä mainittuja kysymyksiä erikseen ylemmän tutkinnon osalta.

Ylemmän tutkinnon toteuttajat pyrkivät toteuttamaan tutkintokoulutusta eurooppalaisen korkeakoulutuksen kehittämislinjausten mukaisesti. Kansainvälistyminen on jälleen ajankohtainen keskustelun aihe sekä oppisisältöinä että toimintatapoina. Maria Jakubik ja Jarmo Ritalahti kyseenalaistavat perustellusti kansainvälistymiseen liittyviä osaamistavoitteita ja avaavat keskustelua siitä, mitä kansainvälistymisen pitäisi olla ylemmässä tutkinnossa.

Keskusteluun näyttäisi julkaisun perusteella olevan myös nousemassa ylemmän tutkinnon ja ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyön suhteen ja yhteistyön kysymykset. Opinnäytetyön osalta keskustelun avaa oivallisesti Rantasen ym. artikkeli, jossa pohditaan mitä opinnäytetyössä kehitetään, kuka kehittää ja miten sekä miten kehittämistyö kytkeytyy alueelliseen kehittämiseen. Kysymys on haasteellinen, koska kaikkien ylemmän tutkinnon opiskelijoiden opinnäytetyö ei välttämättä kohdistu eikä sitä toteuteta sen ammattikorkeakoulun toimialueella, jossa opinnäytetyö tutkinnon osana hyväksytään.

Julkaisun ehdoton vahvuus on sen monipuolisuus ja näkökulmien runsaus kuvauksissa ja keskustelun avauksissa. Jonkinlaisena heikkoutena voi pitää julkaisun artikkeleiden määrästä johtuvaa hajanaisuutta, siirtymät koulutusohjelmista ja koulutusaloilta toiselle ovat isoja sisällöllisesti ja alueellisesti. Teemakokonaisuuksia olisi voinut vetää yhteen ja nostaa keskustelua myös yleisemmälle tasolle. Käytävä keskustelu on kuitenkin välttämätöntä ylemmän tutkinnon kehittämisessä, siksi olisi myös tärkeää päästä kuvauksen tasolta tutkimustiedon ja analyysien tasolle. Käsitteellistävän keskustelun kautta ylemmän tutkinnon perusteet määrittyvät ja tulevat tunnetuiksi. Ylempää tutkintoa koskevalle julkaisusarjalle toivon jatkoa, koska julkaisut oivallisesti dokumentoivat ja tuottavat tietoa ylempien tutkintojen kehittymisestä kokonaisuudessaan ainutlaatuisella tavalla.