Ammattiosaamisen näyttöjen toteuttaminen vaatii oppilaitosten ja työelämän yhteistyötä

Päivi Lehtinen

Työssäoppimisen tavoitteet tarkentuvat

Toisen asteen ammatilliseen peruskoulutukseen on kuulunut vähintään 20 opintoviikon laajuinen työssäoppiminen vuodesta 1999 alkaen. Työpaikoilla tapahtuvien työssäoppimisen jaksojen sisällön ja laadun kehittäminen on ollut ammatillisen koulutuksen tärkeä tavoite. össäoppimisen aikana käytännön työn tekeminen ja kädentaidot pääsevät oikeuksiinsa. Opiskelijalle muodostuu käsitys työelämän työprosesseista. Tavoitteena on lisätä ammatillisen koulutuksen työelämä vastaavuutta ja helpottaa yrityksien ammattitaitoisen työvoiman saantia. (Opetushallitus 2007.) Valmistuvien opiskelijoiden opiskeluohjelmassa työssäoppiminen on usein sijoitettu opiskelun loppuvaiheeseen, jotta opiskelijalla olisi paremmat mahdollisuudet työllistyä työssäoppimispaikkaansa. Ennen työssäoppimisen arvioinnissa painotettiin lähinnä asennetta ja muita yleisiä työtaitoja. Syksyllä 2006 aloittaneiden opiskelijoidelle on tullut uudet tavoitteet, ammattiosaamisen näyttöjen suorittaminen työssäoppimisjakson aikana. Toisen asteen ammatillisiin perustutkintoihin liitettiin 1.8.2006 lukien koulutuksen laadunvarmistamiseksi ammattiosaamisen näytöt.

Koulutuksen työelämävastaavuus

Koulutuksen kehittämissuunnitelma painottaa koulutuksen työelämävastaavuuden ja työelämäyhteyksien vahvistamista, koulutustarpeiden ennakointia ja työpaikalla tapahtuvan opiskelun järjestämistä sekä opetushenkilöstön osaamisen hyödyntämistä ja kehittämistä. (Koulutus ja tutkimus vuosina 2007- 2012 kehittämissuunnitelma 2007.) Ammatillisen peruskoulutuksen työelämävastaavuutta parannetaan työssäoppimista lisäämällä ja kehittämällä. Kehittämissuunnitelman tavoitteena on kiinnittää erityistä huomiota työssäoppimisen ohjaukseen ja laadunvarmistukseen kehittämällä työpaikkaohjaajien koulutusta. Ammatillisten opettajien ammattitaitoa kehitetään opettajien työelämäjaksojen, täydennyskoulutuksen ja kehittämishankkeiden avulla. (Koulutus ja tutkimus vuosina 2007- 2012 kehittämissuunnitelma 2007.)

Mitä ovat ammattiosaamisen näytöt?

Opetushallituksen ohjeistuksen mukaan ammattiosaamisen näytöt ovat koulutuksen järjestäjän ja työelämän yhdessä suunnittelema, toteuttama ja arvioima työtilanne tai työprosessi. Ammattiosaamisen näytössä opiskelija tekee käytännön työtehtäviä mahdollisimman aidoissa työtilanteissa. Opiskelija näyttää miten hyvin hän on saavuttanut opetussuunnitelman perusteiden ammatillisten opintojen tavoitteissa määritellyn työelämän edellyttämän ammattitaidon. Ammattiosaamisen näytöt eivät muuta nykyisin käytössä olevia arvioinnin kohteita ja kriteerejä, vaan opiskelijan arviointi perustuu edelleen opetussuunnitelman perusteissa annettuihin määräyksiin. Ammattiosaamisen näytöt ovat yksi arviointitapa. Opiskelijan osaamista arvioidaan myös muilla arviointitavoilla. Ammatilliseen perustutkintoon johtavassa opetussuunnitelmaperusteisessa koulutuksessa ammattiosaamisen näytöt ovat osa koulutusta ja sijoittuvat koko koulutuksen ajalle. (Opetushallitus 2006.)

Ammattiosaamisen näytöt ovat eri asia kuin näyttötutkinnot

Aikuisten näytöt, näyttötutkinnot ovat jo monessa työpaikassa arkea. Nuorten näytöt, ammattiosaamisen näytöt ovat työpaikoille uusi asia. Vaarana on, että nämä kaksi näyttöä sekoitetaan keskenään. Työpaikoilla voi olla opiskelijoita, jotka suorittavat samaa tutkintoa, mutta opiskelevat eri tavalla. Aikuinen voi suorittaa hotelli- ja ravintola-alan perustutkinnon ravintolakokin opintoja näyttötutkintojen avulla. Nuori kokkiopiskelija suorittaa samaa hotelli- ja ravintola-alan perustutkintoa opetussuunnitelman perusteiden mukaisella tutkinnolla. Nämä molemmat opiskelijat suorittavat työpaikalla näytön osaamisestaan. Ammattiosaamisen näyttöjen ja näyttötutkintojen näyttöjen suurin ero on näyttöjen arviointi. Ammattiosaamisen näytöt ovat yksi arviointitapa, mutta näyttötutkintojen arviointi perustuu yksinomaan näyttöön. Ammattiosaamisen näytöissä arvioidaan opintokokonaisuuksittain keskeinen ammatillinen osaaminen ja näyttö ei aina kata koko opintokokonaisuudelta vaadittavaa osaamista. Ammattiosaamisen näyttöjen arvioinnissa on muistettava, että arvioidaan perustutkinnon opiskelijaa, jota ei voi verrata ammattilaiseen.

Yhteistyön tarve

Ammattiosaamisen näyttöjen laadukas toteuttaminen edellyttää hyvää yhteistyötä työssäoppimispaikkojen ja oppilaitosten välillä. Aina tähän hyvään yhteistyöhön ei ole päästy ja opiskelijoiden työssäoppimisjaksoja täytyy lopettaa kesken. Näiden ristiriitojen syynä on voinut olla heikko tiedottaminen opiskelijan työssäoppimisjakson ja ammattiosaamisen näyttöjen tavoitteista ja kriteereistä.

Ammattiosaamisen näyttöjen käyttöönotto syksyllä 2006 aloittaneiden opiskelussa vaatii työssäoppimispaikoilla ja oppilaitoksissa yhteistyötä sekä edellyttää koulutuksen järjestäjiltä voimavarojen suuntaamista uudentyyppiseen opettamiseen ja arviointiin. Ammattiosaamisen näyttöjä tukee opetus, joka on jaksotettu laajoiksi työprosessinomaisiksi työelämälähtöisiksi kokonaisuuksiksi. Ammattiosaamisen näyttöjen myötä arvioinnissa korostuu tarkemmin työelämän tarpeet. Ammattiosaamisen näytöillä saadaan tietoa opiskelijoiden oppimistuloksista ja tuottaako opetus riittävää ja työelämän näkökulmasta tarpeellista osaamista. Työelämälle yhteistyö oppilaitosten kanssa lisää mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, millaista ammatillista osaamista työelämään siirtyvillä opiskelijoilla on. (Opetushallitus 2006.)

Ammattiosaamisen näytöt laajentavat oppimisympäristöä. Oppimista tapahtuu yhä enemmän työssäoppimispaikoilla. Oppimisen turvaamiseksi opettajan on tunnettava opiskelijan lisäksi heidän työssäoppimispaikkansa ja niiden työpaikkaohjaajat. Opettajan osattava sovittaa yhteen opiskelijoiden yksilölliset tarpeet ja työpaikan oppimismahdollisuudet. Tutkimuksen mukaan vuorovaikutteinen oppiminen lisääntyy opiskelijoiden, opettajien ja työpaikkaohjaajien välillä. (Hakala 2006.) Näyttöjen suunnittelu vaatii aktiivista yhteistyötä työssäoppimispaikkojen kanssa, sillä työpaikan edustajien on saatava vaikuttaa näytön sisältöön. Opettajille jää kriittinen laadunvarmistus sopivista työssäoppimispaikoista. Opettajien tulee olla selvillä työssäoppimispaikkojen toimintatavoista, sillä työpaikkakin voi opettaa asioita väärällä tavalla. (Vehviläinen 2004a.) Työssäoppimisen tavoitteiden tarkentuminen ja ammattiosaamisen näytöt vaikuttavat työssäoppimisen suunnitteluun, järjestelyihin ja työssäoppimispaikan valintaan. Ammattiosaamisen näyttöjen mukaan tulo vaikuttaa työssäoppimispaikkojen kriteerien tarkistamista. Joissakin oppilaitoksissa on kehitelty työssäoppimispaikkojen rekisteriä helpottamaan oikeanlaisen työssäoppimispaikan valintaa. Työssäoppimista ohjaavilla opettajilla oltava vahva työelämän tuntemus työssäoppimisen ja näyttöjen ohjaamiseen. Verkkoympäristöjen käyttö työssäoppimisen ohjaamisessa on lisääntynyt tutkimukseen osallistuneissa oppilaitoksissa. (Hakala 2006.) Opettajan on osattava luoda ja ylläpitää hyviä työelämäsuhteita (Vehviläinen 2004b).

Työpaikkaohjaajakoulutusta tarvitaan

Työelämäyhteistyön on tehostuttava ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamiseksi. Kaikkien opettajien ei ole ollut helppoa mennä työpaikoille, mutta työssäoppimisen ja näyttöjen ohjaaminen kuuluu kaikkien ammatinopettajien työhön. Näyttöjen toteuttamiseen tarvitaan työpaikkaohjaajakoulutusta. Näyttökokeiluissa työpaikkaohjaajakoulutusta on viety työpaikoille ja työpaikkaohjaajien toiveena on ollut, että koulutusta yhdistettäisiin opiskelijoiden työssäoppimisen ohjaamiseen. Työpaikoilla ammattiosaamisen näytöt ja näyttötutkintojärjestelmä aiheuttavat sekaannusta, siksi niiden erot ja yhtäläisyydet tulisi selvittää työpaikkaohjaajakoulutuksen yhteydessä. Opettajien mielestä työpaikkaohjaajat ovat antaneet opiskelijoille liiankin hyviä arvosanoja ja siksi työpaikkaohjaajien koulutukseen ja perehdytykseen pitää paneutua huolellisesti. (Hakala 2006.) Eerolan ja Majurin (2006) selvityksessä tuli esille jalkautetun työpaikkaohjaajakoulutuksen tarve, sillä varsinkaan pienten yritysten henkilöstöllä ei ole muuta mahdollisuutta osallistua työpaikkaohjaajakoulutukseen. Vehviläisen tutkimuksissa tuli esille, että opettajien tulee näyttöjen myötä osallistua enemmän työssäoppimisjakson suunnitteluun ja toteuttamiseen. Opettajan on enemmän pidettävä yhteyttä opiskelijoihin ja työpaikkaohjaajiin. Sekä opiskelija, että työpaikkaohjaaja tarvitsee jatkuvaa ja riittävää tukea ja ohjausta näyttöjen toteuttamiseen. (Vehviläinen 2004a.) Yhteistyö työpaikkojen kanssa edellyttää opettajilta hyviä yhteistyö- ja neuvottelutaitoja (Eerola & Majuri 2006). Keränen painottaa, että opettajan tehtävänä on auttaa työpaikkaohjaajia sisällyttämään näytöt työpaikan normaaliin työtoimintaan (Keränen 2007b).

Ammattiosaamisen näyttöjen arvioitiin panostettava

Opettajan tulee selvittää myös ammattiosaamisen näytön arviointiperiaatteet ennen näyttöä. Ammattiosaamisen arviointikeskusteluissa opettajan roolina on toimia puheenjohtajana, joka vaatii muilta perusteluita ja tukee opiskelijan itsearviointia. (Vehviläinen 2004a.) Arviointi ei ole helppoa ja siksi opettajien vastuulla on arviointikriteerien selventäminen ja yhteisen ymmärryksen luominen arvioinnin tasosta (Hakala 2007). Vehviläisen tutkimus tuo esille näyttöjen arvioinnin tasapuolisuuden toteutumisen ongelmat. Työpaikan edustajien arviointikykyyn, arviointihaluun ja mahdollisuuksiin osallistua arviointiin suhtaudutaan epäilevästi. (Vehviläinen 2004b.) Niskanen tuo esille uuden arviointitavan. Perinteisesti opettaja on päättänyt arvioinnin ja opiskelija on voinut kommentoida. Ammattiosaamisen näyttöjen arviointikeskustelussa ovat mukana opiskelija, työelämän edustaja ja opettaja. (Niskanen 2007.) Arviointikeskustelussa opiskelija arvioi omaa kehittymistään ja miten hän on saavuttanut ammattiosaamisen näytölle asetetut tavoitteet (Niskanen 2007.) Opettajat epäilevät, että miten näytön arviointi voi onnistua ilman opettajan läsnäoloa. Eivätkö opettajat luota työelämän arviointikykyyn? Ammattiosaamisen näyttöjen ohjeistuksen mukaan ammattiosaamisen näyttöjen arvioitsijoiden tulee olla oman ammattinsa asiantuntijoita. Opettajien on perehdyttävä itse näyttöaineistoon ja eri osapuolten tehtäviin. Lisäksi opettajien on huolehdittava opiskelijoiden ja työelämänedustajien perehdyttämisestä ja arviointikriteerien merkityksen avaamisesta. (Riekko 2007.)

Työelämän muutokset haastavat opettajuudenkin muutokseen

Opettajuus on muuttunut viime vuosikymmenien aikana ja muuttuu edelleen. Tiilikkala (2004) on tutkinut suomalaisen ammatillisen opettajan työn muutoksia, mutta myös muuttumattomia asioita. Tiilikkalan mukaan opettajilta odotetaan koko ajan muuttumista ja uudistumista. Ammatillisien opettajien on pysyttävä sekä uusien pedagogisten haasteiden että muuttuvan työelämän kehityksen mukana. Tiilikkala kysyykin, että häviääkö ammatillinen opettajuus ja opitaanko ammatti tulevaisuudessa työpaikoilla ja tietoverkoissa. Vertasen (2002) tutkimusten mukaan opettajalta vaaditaan muuttuvan työelämän mukana pysymisessä uusia tietoja ja taitoja. Opettajalta vaaditaan edelleen alan substanssiosaamista, joka sisältää perustaitojen eli kädentaitojen osaamista. Opettajalta vaaditaan myös oppimisen asiantuntijuutta, pedagogista ajattelua ja oman työn tutkimuksen taitoja. Opettajuus muuttuu ja siksi opettajien on luotettava, että oppimista tapahtuu ilman opettajan ohjaamistakin. Opettajan on tietenkin nähtävä, milloin opiskelijat tarvitsevat opettajan ohjaamista. (Vertanen 2002.)

Työ muuttuu ja sen mukana koulutukselliset ja ammatilliset rakenteet. Luukkainen painottaa koulutuksen, varsinkin ammatillisen koulutuksen tulevaisuuden ennakointia. Tulevaisuuden ennakointi ja muuttuvien toimintaympäristöjen tarpeiden huomiointi edellyttävät oppilaitosten ja opettajien yhteistä suunnittelua tulevaisuuden tavoitteista ja toimintatavoista. (Luukkainen 2004.)

Ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamisen haasteet

Vaikka ammattiosaamisen näyttöjen käytännön toteuttaminen sovitaan yhdessä, ohjeiden noudattaminen käytännössä ei ole itsestään selvää. On hyväksyttävä, että uuteen toimintamalliin eivät kaikki opettajat ja työssäoppimispaikat heti sitoudu. Syynä sitoutumattomuuteen ovat esimerkiksi vanhat käytänteet, joista poisoppiminen kestää aikansa. Ongelmana ovat myös resurssit, sillä opettajalla ei ole tarpeeksi aikaa ohjata kaikkia ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamisia. Opettajat eivät valitettavasti tiedä kaikkien työssäoppimispaikkojen mahdollisuuksia ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamiseen. Tämän ongelman ratkaisemiseksi pitäisi ottaa aikaa ja yhdessä opettajien kanssa käydä läpi kaikki työsssäoppimispaikat. Myöskään kaikkiin hyviin työssäoppimispaikkoihin ei ole työpaikkaohjaaja-projektien aikana koulutettu työpaikkaohjaajia, joten opettajan vastuulle jää ohjata työssäoppimispaikan henkilöstö ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamiseen.

Oman ongelmansa tuovat yritykset, joilla ei ole aikaa perehtyä työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamiseen. Työpaikoilla ammattiosaamisen näytöt vaativat panostusta ohjaamiseen ja entistä tarkempaa työssäoppimisen tavoitteiden tutkimista. Yhteistyö oppilaitosten ja työpaikkojen välillä kehittää opiskelijoiden ammatillista osaamista sekä samalla työpaikkojen ja oppilaitosten opettajien osaamista (Opetushallitus 2007).

Ammattiosaamisen näyttöjen hyöty työelämälle

Ammattiosaamisen näyttöjen avulla työelämällä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisia työntekijöitä alalle valmistuu. Työelämä varmistaa näyttöjen avulla kunkin opiskelijan ammatillisen osaamisen ja koulutuksen työelämävastaavuuden. Opiskelijan näyttötodistus kertoo ammattiosaamisen näyttöjen arvosanat ja lisäksi näyttöjen sisällön sekä missä näytöt on suoritettu. Työhönottotilanteissa näyttötodistus helpottaa työantajaa arvioimaan opiskelijan todellisia työtaitoja. (Opetushallitus 2006.)

Lähteet

Ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteet. 2000. Catering-alan perustutkinto ruoka- ja asiakaspalvelun koulutusohjelma, palveluvastaava, suurtalouden ruokatuotannon koulutusohjelma, suurtalouskokki. Opetushallitus.

Ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteet. 2000. Hotelli- ja ravintola-alan perustutkinto hotellipalvelun koulutusohjelma, hotellivirkailija, ravintolan ruokatuotannon koulutusohjelma, ravintolakokki ravintolapalvelun koulutusohjelma, tarjoilija. Opetushallitus.

Eerola, T. & Majuri, M. 2006. Työelämäyhteistyön haasteet ja mahdollisuudet - selvitys ammatillisen peruskoulutuksen työelämäyhteistyön muodoista ja niiden toimivuudesta.

Hakala, R. 2006. Ammattiosaamisen näyttöjen vaikutus opetusjärjestelyihin ja opetusmenetelmiin – vain hyviä ajatuksia vai todellista toiminnan muutosta? Opetushallitus.

Hakala, R. 2007. Ammattiosaamisen näyttöjen vaikutus opettajan ja työpaikkaohjaajan työkuvaan. Opetushallitus.

Kansallinen ammattiosaamisen näyttöaineisto. 2006. Catering-alan perustutkinto. Opetushallitus.

Kansallinen ammattiosaamisen näyttöaineisto. 2006. Hotelli- ja ravintola-alan perustutkinto. Opetushallitus.

Keränen, S. 2007a. Pintaa syvemmälle -opetussuunnitelmasta opiskelijan näyttöön. Teoksessa Soininen, L. (toim.) 2007. Ammattiosaamisen näytöt. Osaamisen kehittämisen lippulaiva. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja, 27–37.

Keränen, S. 2007b. Verkon paikkausta – yhteistyöverkostojen rakentaminen. Teoksessa Soininen, L. (toim.) 2007. Ammattiosaamisen näytöt. Osaamisen kehittämisen lippulaiva. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja, 38–45.

Koulutus ja tutkimus vuosina 2007- 2012 kehittämissuunnitelma. 2007. Opetusministeriö.

Luukkainen, O. 2004. Opettajuus – ajassa elämistä vai suunnan näyttämistä? Acta Universitas Tamperensis 986. Tampereen yliopisto.

Niskanen, A. 2007. Kohti satamaa – ammattitaidon arviointi. Teoksessa Soininen, L. (toim.) 2007. Ammattiosaamisen näytöt. Osaamisen kehittämisen lippulaiva. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja, 54–64.

Opetushallitus. 2006. Ammattiosaamisen näytöt käyttöön – opas.

Opetushallitus. 2007. Työssäoppimisen opas – kehittyvä työelämäyhteistyö.

Riekko, S. 2007. Tyyntä ja myrskyä – hyviä näyttökäytänteitä levittämässä. Teoksessa Soininen, L. (toim.) 2007. Ammattiosaamisen näytöt. Osaamisen kehittämisen lippulaiva. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja, 65–74.

Tiilikkala, L. 2004. Mestarista tuutoriksi: suomalaisen ammatillisen opettajuuden muutos ja jatkuvuus. Jyväskylän yliopisto, aikuiskasvatus 2004.

Vehviläinen, J. 2004a. Ammattiosaamisen näyttöjen vaikutukset ammatillisen koulutuksen laatuun. Opetushallitus.

Vehviläinen, J. 2004b. Ammattiosaamisen näytöt – kokemuksia, asenteita ja ennakko-odotuksia. Opetushallitus.

Vertanen, I. 2002. Ammatillinen opettajuus vuonna 2010. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen työn muutokset vuoteen 2010 mennessä. Tampereen yliopisto, Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus, Hämeen ammattikorkeakoulu, 2002. ISBN 951-784-158-2 Väitöskirja