Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategia

Ilkka Turunen

Suomen korkeakoulut ja tiede kansainvälistyivät nopeasti 1990-luvulla. Järjestelmämme avautuminen maailmalle oli osa tiedon ja osaamisen kiihtyvää globalisaatiota, maailmanlaajuista verkottumista. Muutos ei synny ilman politiikkaa. Suomessa on katsottu, että pärjäämme kovenevassa kilpailussa panostamalla pitkäjännitteisesti koulutukseen, tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja innovaatioihin. Perusvalinta on tuottanut tuloksia. Maamme tieteen taso on noussut ja kansainvälinen yhteistyö lisääntynyt. Suomessa on aiempaa enemmän huippuluokan tutkijoita, tutkimusryhmiä ja laitoksia. Asukaslukuun ja bruttokansantuotteeseen verrattuna Suomi on suurimpia julkaisujen tuottajia maailmassa.

Suomi on ollut aktiivinen toimija eurooppalaisessa korkeakoulu- ja tutkimusyhteistyössä. Suomalaisten tutkijoiden yhteisjulkaisut muiden EU-maiden tutkijoiden kanssa ovat kaksinkertaistuneet 1990-luvun puolivälin jälkeen. EU:n koulutus- ja tutkimusohjelmista on kanavoitunut suomalaisille toimijoille selvästi maksuosuuttamme suurempi rahamäärä. Erasmus-koulutusohjelma on ollut menestys. Suomesta ulkomaille lähtevien opiskelijoiden määrä on kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana kasvanut yli nelinkertaiseksi. 1990-luvin alkupuolen tilanteeseen verrattuna ulkomaisten tieteellistä jatkotutkintoa suorittavien opiskelijoiden osuus on kasvanut kaikilla tieteenaloilla. Menestys OECD:n Pisa-tutkimuksessa ja kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa ovat avanneet uusia mahdollisuuksia myös kansainväliselle korkeakouluyhteistyölle. Korkeakoulukapasiteettiaan rakentavat kehittyvät maat ja suuret nousevat taloudet ovat osoittaneet kasvavaa kiinnostusta Suomen tutkimus ja innovaatiojärjestelmää kohtaan.

Kansainvälistyminen on jo pitkään ollut ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kehittämisstrategioiden ytimessä. Eurooppalaiseen korkeakoulualueen toteuttamiseen tähtäävä tutkintorakenteen uudistus toteutettiin niin ripeästi ja hyvin, että Suomi tunnetaan maailmalla Bolognan prosessin mallimaana. Englanninkielinen opetustarjonta on korkeakoulutuksemme kokoon nähden poikkeuksellisen laajaa. Korkeakoulut ovat tehostaneet kansainvälistymistä tukevaa yhteistyötään. Tästä ovat osoituksena muiden muassa ammattikorkeakoulujen PINNET-verkosto, pääkaupunkiseudun HERA-yhteistyö sekä Aasia-osaamisen ja -yhteistyön verkostot. Kun on saanut osallistua korkeakoulujen kansainvälisten asioiden hallinnon kevätpäiville, on vakuuttunut, että ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa on osaavia ja motivoituneita kansainvälistymisen ammattilaisia.

Mihin ja miksi vielä tarvitaan kansainvälistymisstrategiaa?

Opetusministeriö käynnisti tämän vuoden alkupuolella yhdessä korkeakoulujen ja sidosryhmien kanssa hallitusohjelmaan kuuluvan korkeakoulujen kansainvälistymisstrategian laadinnan. Mihin strategiaa tarvitaan, kun asian tärkeys on vahastaan tuttu ja kansainvälistyminen näyttää olevan kovassa vauhdissa?

Lyhyt vastaus on tämä: toimintaympäristö muuttuu nopeasti, kilpailu osaajista kovenee eivätkä kaikki indikaattorit osoita, että pysymme kansainvälistymiskehityksessä mukana ilman lisäponnistuksia. On tarpeellista korostaa, että kansainvälinen yhteistyö ei ole erillistoiminto. Meneillään oleva suuri korkeakoulu- ja tutkimusjärjestelmän uudistus on syntynyt vastauksena globalisaatioon ja kansainvälistymisen vaatimuksiin. Korkeakoululaitoksen rakenteellinen kehittäminen, sektoritutkimusuudistus, yliopistojen taloudellisen autonomia vahvistaminen, strategiset huippuosaamisen keskittymät, lisäpanostus tutkimusinfrastruktuureihin, tutkijanuran kehittäminen ja innovaatiojärjestelmän uudistus ovat Suomen tieteen ja koulutuksen laatua ja kansainvälistä vetovoimaa parantavia tekijöitä.

PISAssa pärjätään, ja kun otetaan huomioon korkeakoululaitoksemme koko, kohtuullisen hyvin pärjätään myös tunnetuimmilla korkeakoulujen ranking-listoilla. Kuusi yliopistoa Shanghain listalla 500 parhaan joukossa tarkoittaa, että näiden – tutkimuspainotteisten ja kieltämättä yksipuolisten – mittareiden perusteella meillä on muutaman prosentin parhaimpaa valioluokkaan kuuluvia yliopistoja. Mutta kun tarkastellaan vain kansainvälistymistä kuvaavia indikaattoreita, Suomen korkeakoulujärjestelmä putoaa häntäpäähän. Taloutemme on globalisoitunut, mutta osaamista ja tutkimuskapasiteettia olemme rakentaneet varsin omavoimaisesti. Suomessa on vähän ulkomaisten yritysten tutkimustoimintaa ja ulkomaista tutkimus- ja tuotekehitysrahoitusta. Olemme tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden liikkuvuudessa OECD-maiden peränpitäjiä. Tutkijoiden pidempiaikainen liikkuvuus on kääntynyt laskuun. Tuoreiden selvitysten mukaan opiskelijoiden kiinnostus tutkinnon tai sen osa suorittamiseen ulkomailla on vähentynyt. Korkeakoulujemme henkilökunnassa on liian vähän ulkomaisia tutkijoita, opettajia ja henkilöitä, joilla on kansainvälinen koulutus- tai tutkimustausta. Korkeasti koulutettu väestöä ajatellen Suomi on muuttotappiomaa. Suomen korkeakoulut eivät vielä ole päässeet mukaan nopeasti kasvaville koulutusmarkkinoille. Emme osaa hyödyntää sen paremmin ulkomailla työskenteleviä maamiehiämme kuin täällä olevia ulkomaalaistaustaisia ihmisiä. Meillä on vielä matkaa aidosti monikulttuuriseksi maaksi.

Toimintaympäristön muutoksia ja strategisia valintoja

Korkeakoulujen toimintaympäristöön vaikuttaa hämmentävä määrä tekijöitä: tietoon ja osaamiseen liittyvien politiikkojen panoarvon kasvu EU:ssa ja melkeinpä kaikkialla maailmassa, tiedon tuotannossa ja levityksessä tapahtuneet muutokset, väestön ikääntyminen, kansainvälistyvät työmarkkinat ja kilpailu parhaista osaajista, ranking-listojen kasvava merkitys, opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuuden lisääntyminen ja kansainvälisten koulutusmarkkinoiden synty, Euroopan laajuinen korkeakoululaitoksen modernisaatio sekä korkeakouluihin kohdistuvat odotukset globaalien ongelmien ratkaisemisessa. Tämä on vain suppea peruslista. Kansainvälistymisen suuntiin vaikuttaa dramaattisimmin väkirikkaiden kehittyvien maiden kuten Kiinan ja Intian nopea taloudellinen kasvu ja kytkeytyminen osaksi maailmantaloutta. Maailmantalouden ja politiikan painopiste on siirtymässä Aasiaan. Kiina, Intia, Brasilia, Venäjä ja muut nousevat taloudet haastavat edistyneet tiedemaat.

Valtiot ja alueet kilpailevat tutkimus- ja koulutusjärjestelmillään osaajien ja yritysten sijoittumisesta. Osaajakilpailussa menestyminen edellyttää, että tutkimus- ja innovaatioympäristöt ovat korkealaatuisia ja kansainvälisesti tunnettuja. Laatu houkuttelee laatua. Korkealuokkainen opetus ja tutkimus vetävät puoleensa osaavia ihmisiä, tietoa, yrityksiä, sijoittajia ja juurruttavat näitä alueelleen. Ammattikorkeakouluilla on keskeinen tehtävä oman toiminta-alueensa kansainvälistämisessä. Ammattikorkeakoulut tavoittavat hyvin pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja kehittävät alueellisia innovaatiojärjestelmiä sekä yksityistä ja julkista palvelusektoria. Verkottumalla kansainvälisesti ammattikorkeakoulut vahvistavat oman toiminta-alueensa kehityspotentiaalia, yleistä osaamisen tasoa, resurssipohjaa, kilpailu- ja innovaatiokykyä sekä alueen elinkeinoelämän monipuolistumista.

Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategian tarkoituksena on parantaa korkeakoulujemme vetovoimaa ja laatua, luoda aidosti kansainvälisiä ja monikulttuurisia korkeakouluyhteisöjä, edistää koulutuksen ja osaamisen vientiä ja nostaa agendalle globaalin vastuun kysymykset. On ennenaikaista mennä vielä tekeillä olevan strategian yksityiskohtiin, mutta ehdotukset mitä todennäköisimmin koskevat liikkuvuutta, kansainvälistymisen erilaisia tukipalveluja, vieraskielistä opetustarjontaa, kielenopetusta, maahanmuuttajia, EU:n ja muiden kansainvälisten organisaatioiden hyödyntämistä, korkeakoulujen ja tieteen läsnäoloa ulkomailla jne.

Korkeakoulujen, laitosten sekä koulutus- ja tieteenalojen välillä ovat merkittäviä eroja kansainvälistymisessä. Myös kansainvälistymisen esteet ja mahdollisuudet vaihtelevat. Sen vuoksi tähtäimessä ei ole monoliittinen malli temppukokoelmineen. Profiloituminen on korkeakoulureformin avainkäsitteitä. Se koskee myös kansainvälistymistä. Siinäkin korkeakoulut hakevat vahvuutensa osana kokonaisstrategiaa. Jo nyt on toteutettu ja käynnistetty uudistuksia, jotka luovat kansainvälistymiselle aiempaa paremmat oikeudelliset puitteet. Kun uusi yliopistolaki tulee voimaan, suomalaiset yliopistot voivat toimia samankaltaisin säännöin maailman johtavien yliopistojen kanssa. Tutkintoon johtava tilauskoulutus ja EU/ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille maksulliset maisteriohjelmat ovat tärkeä osa kansainvälistämistä.

Keväällä järjestettiin työpajoja ja avoin konsultaatio, johon saatiin yli 1200 vastausta. Aineisto on nyt analysoitu. Linjauksia ja ehdotuksia hiotaan. Opetusministeriön pääehdotukset lähetetään lausuntokierrokselle lokakuun loppupuolella. Tarkoitus on saada strategia valmiiksi vuoden loppuun mennessä.

Kirjoittaja on neuvotteleva virkamies opetusministeriössä.