Ammattikorkeakoulun opettajien ajatuksia kansainvälisestä hanketoiminnasta
Kaija Matinheikki-Kokko, Arja Liinamo, Riitta Lumme, Lea-Riitta Mattila ja Salla Sipari
Johdanto
Tutkimus- ja kehitystyön kansainvälistymistä on yleisesti tarkasteltu makrotasolta lähtien. Tässä sen sijaan tarkastelemme hanketoiminnan kansainvälistymistä opettajien ja hanketoimijoiden näkökulmasta. Visiot, menestystarinat, innovatiivisuus sekä sosiaaliset taidot rakentuvat kunkin omasta toimintaympäristöstä käsin. Ei vain teknisinä ratkaisuina tai rationaalisina tehtävälistoina, kuten kansainväliset tutkijat ja poliittiset vaikuttajat toteavat puheenvuoroissaan, joissa käsiteltiin Suomen kansainvälistymistä the New Club of Pariisin aloitteesta (Tekesin teknologiakatsaus 202/2007). Asiantuntijoiden puheenvuorot ja keskustelu perustuivat viime vuosina Suomessa tuotettuihin strategia -dokumentteihin. Tavoitteena oli nostaa esiin niitä täydentäviä ja aiemmin varjoon jääneitä näkökulmia. Tarve ymmärtää ihmisten toiminnan tasolta lähtevää kansainvälistymisen dynamiikkaa, korostui asiantuntijoiden yhteisenä viestinä. Suomen kansainvälistymisen ja sitä ohjaavien visioiden rakentamisen haasteeksi asiantuntijat nostivat mm. ihmisten toiminnan emotionaalisen voiman ja innostuksen tunnistamisen; kansallisen mielikuvan ja identiteetin merkityksen ymmärtämisen globaalissa kilpailussa; sosiaalisten käytäntöjen innovaation lähteiden tunnistamisen sekä sosiaalisten verkostotaitojen vahvistamisen.
Tämä tarkastelu perustuu Stadian sosiaali- ja terveysalan opettajayhteisön ryhmähaastatteluihin, joissa käsiteltiin alan kansainvälisen t&k -toiminnan nykytilaa ja tulevaisuuden haasteita. (EVTEK-ammattikorkeakoulu ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia yhdistyivät Metropolia Ammattikorkeakouluksi elokuussa 2008. Focus group -haastatteluiden institutionaalisena toimintaympäristönä oli Stadia, johon viittaamme kuvauksessa.) Vuoden 2007 alussa toteutettuihin haastatteluihin osallistui yhteensä 26 henkilöä. Edustettuna olivat lähes kaikki sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelmat (http://www.metropolia.fi). FG -aineiston litteroitu sivumäärä A4 tekstinä ja 12 kirjasinkoolla oli yhteensä 101 sivua sisältäen neljä ryhmähaastattelua, jotka olivat kukin kestoltaan noin kaksi tuntia.
Tutkimus- ja kehitystyö on lähtökohtaisesti kansainvälistä. Tutkimustieto liikkuu yli rajojen tietoverkoissa ja kirjoitettuina julkaisuina. Kansainvälinen tutkimus ymmärretään tässä kuitenkin toimintana, jossa tutkimus tuotetaan kansainvälisenä yhteistyönä. Tutkijat toimivat tällöin eri maissa. He pyrkivät selittämään tutkittavia ilmiöitä käyttämällä hyväksi eri maiden toimintaympäristöissä tuotettua vertailevaa tietoa. Tutkittava ilmiö voi olla esimerkiksi ammatillinen koulutus ja sen tuottama pätevyys eri maissa. Tutkimuksen lähtökohtana voi olla myös jokin eri maiden tutkijoita yhteisesti kiinnostava kohderyhmä, kuten lapset, nuoret, jokin ammattiryhmä, tai etninen ryhmä. Lähemmän kiinnostuksen kohteena voivat olla esimerkiksi jonkin kohderyhmän terveyspalvelujen, ja niistä saatujen asiakaskokemusten vertailu valittujen ja vertailukelpoisten indikaattorien mukaisesti. Kuten tutkimus yleensä, myös kansainvälisenä yhteistyönä tuotettu, vertaileva tutkimus on tavoitteellista ja päämäärähakuista toimintaa. Siinä tavoitellaan jotain uutta, sovellutuksiin tähtäävää.
Toimintaympäristön merkityksen huomioon ottaminen on keskeistä myös kansainvälisessä kehitystyössä, jossa etsitään tutkimustuloksiin perustuvia uusia, parannettuja tuotteita, tuotantovälineitä ja palveluja. Kehittäminen voi lähteä esimerkiksi maiden koulutuksen, työelämän tai aluekehityksen tarpeista tai tapahtua näiden eri tehtäväalueiden rajapinnoilla.
Globaali kehitys haastaa sosiaali- ja terveysalan
Hanketoiminnan kansainvälistyminen ei ole itsetarkoituksellista. Se on pikemminkin keino vastata talouden ja teknologian globalisaation synnyttämiin muutoshaasteisiin. Sosiaali- ja terveysalan palvelu on toiminut maassamme pitkälle paikallisen osaamisen varassa. Alan käytännön työssä on korostunut paikallinen osaaminen: paikallisen kielen, toimintatapojen ja suhdeverkoston hallinta. Maahanmuuttajataustaisten terveysalan ammattilaisten osuus on meillä erittäin pieni verrattuna moniin muihin Euroopan maihin (Markkanen & Tammisto 2007). Demograafisten ennusteiden valossa sosiaali- ja terveysalan työmarkkinoille arvioidaan kuitenkin tarvittavan lähitulevaisuudessa runsaasti työvoimaa, mikä ennakoi ulkomailta tapahtuvan terveysalan henkilöstön rekrytointitarpeen nopeaa kasvua (Nieminen & Henriksson 2008). Globalisaatiokehityksen yksi seuraus onkin työvoiman kasvava liikkuvuus yli valtiollisten rajojen. Työperusteisen maahanmuuton myötä (Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma 2006) maahamme ei tule vain työntekijöitä, vaan myös heidän perheitään, joiden tarpeet eivät rajoitu vain työelämään. Maahanmuuttajuuden tuomaa muutosta maassamme on kuvattu ”kotikansainvälistymisenä”, joka on yksi merkittävä kansainvälistymisen muoto. Se muuttaa etnistä väestöpohjaa ja moninaistaa palvelutarpeita. Asiakkaat edustavat kasvavassa määrin eri kieli- ja kulttuuriryhmiä. Merkittäväksi nousevat mm. monikulttuurisia tarpeita vastaavan koulutuksen, päivähoidon ja sosiaalipalvelun sekä terveydenhoidon järjestäminen.
Vaikka sosiaali- ja terveysalan palvelutyön uskotaan pysyvän pitkälti kotimaassa, alan palvelumarkkinat eivät ole irrallaan globaalitaloudesta ja sen kehityksestä (Sopemi 2006). Mm. erilaiset tekniset palvelut, laboratorio- ja kuvantamispalvelut kilpailevat jo nyt kasvassa määrin globaaleilla palvelumarkkinoilla. Kansainvälistyminen haastaakin sosiaali- ja terveysalan kansainvälisesti kiinnostavien tuote- ja palvelukonseptien kehittämiseen. Palvelujen tuottajat markkinoivat tuotteitaan ja palveluitaan kasvavassa määrin ulkomaisille asiakkailleen, josta esimerkkinä yksityinen syöpäsairaala. Tuote- ja palvelukehitys edellyttävät onnistuakseen tutkimusyhteistyötä asiakkaiden kanssa, joiden merkitys tutkimus- ja tuotekehityksessä kasvaa. Hyvinvointiteknologia tarjoaa useita esimerkkejä Suomen onnistuneesta, kansainvälisestä t&k -työstä. Finpron tuella alkunsa saanut Japanin Sendai Finland Wellbeing Center on yksi esimerkki kansainvälisesti menestyneestä palvelukonseptin kehittelystä, jossa myös ammattikorkeakouluja on ollut mukana.
Tutkittaessa Suomen t&k -toiminnan kansainvälistymistä ja sen vaikutuksia suomalaisen innovaatiopolitiikan kehittämistarpeisiin, on huomion kohteena ollut teollisuus, ja ymmärrettävästi erityisesti ICT-ala. Myös kansainvälisen t&k -toiminnan rahoitusta on suunnattu nimenomaan kaupan ja teollisuuden aloille. Esimerkiksi vuonna 2005 sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan t&k -rahoitusta leikattiin yli 6 miljoonalla eurolla, samaan aikaan kun kauppa- ja teollisuusministeriön rahoitus kasvoi 17 miljoonalla. Julkinen hallinto on sosiaali- ja terveysalalla ammattikorkeakoulujen merkittävä t&k -yhteistyökumppani. Rahoituksella ja sen suuntaamisella on luonnollisesti vaikutusta myös t&k -toiminnan kansainvälistymiseen ja sen edellytyksiin. Sosiaali- ja terveysalan globaalistumisen luonteen ja vaikutusten tutkiminen vaatii kuitenkin teollisuuteen nähden varsin erilaista kontekstiymmärrystä. Jotain yhteistäkin on: t&k -toiminnan merkityksen korostuminen.
Seuraavaksi nostamme haastatteluaineiston pohjalta viisi teemaa tai askelta työstettäväksi ammattikorkeakoulun kansainvälistyvän hanketoiminnan toimintaympäristössä. Ensimmäinen teema on alakohtainen ja käsittelee sosiaali- ja terveysalan opettajien näkökulmasta sosiaali- ja terveysalan kansainvälisen hanketoiminnan sisällöllistä suuntaamista alalla. Neljä seuraavaa teemaa koskevat kansainvälisen t&k:n tukitoimenpiteitä ja niiden tarvetta ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan opettajien arvioimana.
Kansainvälisen hanketoiminnan temaattinen profiloituminen
”Mitä olemassa olevasta nousee sellaiseksi, että se voisi olla kansainvälisesti kiinnostava ilmiö ja lähdettäisiin mukaan suurempiin hankkeisiin? On mietittävä mihin ne resurssit laitetaan.”
Ryhmähaastattelussa haasteellisimmaksi tehtäväksi osoittautui kansainvälisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan temaattinen profilointi sosiaali- ja terveysalalla. Sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelmien laaja kirjo heijastui temaattiseen keskusteluun, johon käytettiin eniten aikaa ryhmäkeskusteluissa. Pyrkimyksenä oli tunnistaa, minkä tyyppiseen kansainväliseen tutkimus- ja kehitystyöhön sosiaali- ja terveysalan yksiköissä tulisi opettajien mielestä pyrkiä ja miksi. Keskustelu tuotti joukon yhteisiä, joskin vieläkin runsaammin temaattisesti eriytyviä ehdotuksia ja opettajien pohdintaa kansainvälisen hanketoiminnan kohdentamiseksi.
Osallistujien kansainvälisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan intressit olivat monitahoisia. Tutkimusintressien erilaiset perustelut kuvastavat opettajien halua kehittyä kaikissa ammattikorkeakoulun perustehtävissä kansainvälisen yhteistyön avulla: koulutuksessa, työelämäyhteistyössä ja t&k -toiminnassa. Sosiaali- ja terveysalan työelämän näkökulmasta esille nostettiin väestörakenteen muutoksista aiheutuvat tarpeet, kuten ikääntyneiden palvelutarpeen kasvu. Asiakkaiden tarpeista lähtevä näkökulma käsitti monia sosiaali- ja terveysalan asiakasryhmiä, kuten vammaiset tai ikäluokittaisen tarkastelun. Kulttuurieroihin ja maahanmuuttajiin kohdentuvia tutkimustarpeita perusteltiin maailmanlaajuisen kehityksen ja kasvavan maahanmuuton aiheuttamilla muutoksilla sekä sosiaali- ja terveydenhuollon työyhteisöjen monikulttuurisuuden lisääntymisellä.
Palvelun laadun ja asiakastyön menetelmien tutkimustematiikka on puolestaan esimerkki alan ammatillisen osaamisen kehittämis- ja tutkimustarpeesta. Esitettyjä hanketoiminnan teemoja perusteltiin yhtäältä omalla vahvalla osaamisella, toisaalta kansainvälisen t&k:n arvioitiin mahdollistavan oman osaamisyhteisön kehittyminen. Tällöin korostui yhteistyökumppaneiden valinnan merkitys, joiden toivottiin olevan hiukan ’edellä meitä’ alan tutkimus- ja kehitystyössä. Perusteluja esitettiin myös yhteiskunnallisista näkökulmista, samoin kansalliset ohjelmat sekä EU -linjaukset tutkimus- ja kehitystyölle mainittiin.
Kansainvälistyminen edellyttää valintoja, joita tutkimusstrategioilla tuetaan. Sen vuoksi on tärkeää, että sosiaali- ja terveysalan kansainvälinen profiili on linjassa mm. alueellisten, valtakunnallisten ja EU -tasolla tehtävien strategisten linjausten kanssa, todettiin keskusteluissa. Sosiaali- ja terveysalan kansainvälisen hanketoiminnan temaattisen profiloimisen tueksi opettajat kaipasivat myös nykyistä vahvempaa ja institutionalisoituneempaa otetta henkilö- tai yksikkökohtaisten intressien ohjaaman otteen sijaan. Myös ammattikorkeakouluverkoston kansainväliselle hankeyhteistyölle toivottiin temaattisia painopisteitä.
Temaattista keskustelua hallitsi opetustoimintaan ja sen kansainvälistymiseen liittyvä tutkimusyhteistyön ideointi. Osallistujat toivoivat, että kansainvälisenä yhteistyönä tehtävä hanketoiminta edistäisi oman alan opetusta. Lähes kaikki keskusteluun osallistujat olivat päätoimisia opettajia. Siten on luonnollista, että he toimenkuvansa pohjalta pitävät opetusta keskeisenä toimintana, jonka toteuttamiseen haetaan välinettä tutkimus- ja kehittämishankkeista. Mikäli osallistujien työsuunnitelma koostuisi pääosin tutkimus- ja kehittämistoiminnasta, asetelma voisi kääntyä toisinpäin. Opetuksen tehtäväalueesta tulisi tällöin tutkimusta palveleva toiminta-alusta. Tämä tuleekin esille kun vertaillaan osaamisyhteisöjen erilaisia FG -kokoonpanoja ja niiden vaikutusta keskusteluun. Opettajat toivatkin esiin tuntemaansa ristiriitaa tutkimustoimintaan käytössä olevista tuntiresursseista. Kansainväliset yhteistökumppanit esimerkiksi Ruotsissa ovat osallistujien mukaan paremmin resurssoituja, sillä 20 % työajasta on suunnattu t&k -työlle.
Kiteyttäen voidaan todeta, että keskeisimmäksi teemaksi Stadian sosiaali- ja terveysalan opettajien keskusteluissa nousi vertaileva kansainvälinen pedagoginen tutkimus. Siihen sisällytettiin useita konkreettisia alateemoja, joita on mahdollista tarkastella monialaisesti. Toinen temaattinen kokonaisuus rakentui osaamisyhteisöissä käynnissä olevien tuloksellisten, monialaisten hankkeiden kansainvälistämisestä ja sille annettavasta tuesta. Kolmas tematiikka lähtisi työelämän kansainvälisten muutosten ennakoinnista. Opiskelijoita puolestaan kiinnostavat erityisesti sellaiset kansainväliset hankkeet, jotka tarjoavat heille aidon osallistumismahdollisuuden kehitystyöhön, todettiin keskustelussa.
Kansainvälisen hankeosaamisen vahvistaminen
Kansainväliseen hanketoimintaan mukaan lähtemisen opettajat arvioivat edellyttävän riittävää resurssointia ja tukitoimia, sekä oman kieli- ja kulttuuriosaamisen kehittämistä. Kulttuurikompetenssin pohdintaa kuvaa hyvin seuraava opettajan kysymys:
”Että miten sinä siihen kouluttaudut? Mistä haet vahvistusta itseesi ja tuleeko se vaan kokemuksen kautta vai kielikurssien kautta vai pitääkö opiskella jotakin kulttuurien välistä viestintää tai perehtyä jonkin tietyn alueen kulttuuriin?”
Suomalaisen sosiaali- ja terveysalan asiantuntemuksen vahvuudeksi opettajat arvioivat työntekijöiden ammatillisen laaja-alaisuuden, kun taas pitkälle viedyn erikoistumisen arvioitiin olevan paremmin edustettuna väkirikkaissa, tutkimusintensiivisissä maissa. Asiakaslähtöisyyden hallinta, yhteistoiminnallisuus sekä opettajien kansainväliset yhteistyötaidot ja kokemukset hanketyöstä, arvioitiin niin ikään sosiaali- ja terveysalan vahvuuksiksi. Kansainväliseen hanketoimintaan mukaan lähtemisen kynnyksenä opettajat pitivät puolestaan resurssien ja tukitoimien puuttumista.
Kansainvälisestä hanketoiminnasta keskusteltaessa, huomio kiinnittyy usein kapea-alaisesti vain hankeprosessin hallintaan, rahoituslähteiden ja käytänteiden tuntemukseen kansainvälisessä toimintaympäristössä. Haasteena on kuitenkin kansainvälinen hankeosaamisen ymmärtäminen nykyistä laaja-alaisemmin opettajan kykynä toimia kansainvälistyvässä toimintaympäristössä. Kykynä arvioida omaa toimintaa suhteessa kv-toimintaympäristöön siten, että opettaja pystyy käyttämään kv-toimintaympäristön tarjoamia mahdollisuuksia omassa työssään ja ammatissaan.
Myös opettajat toivoivat kansainvälistymisen vauhdittamiseen ensinnäkin kokonaisvaltaisen kansainvälisyyden strategian laatimista, joka läpäisisi hanketoiminnan, opetuksen sekä työelämäyhteistyön. Toiseksi, ammattikorkeakoulujen yhteistyönä toteutettava kansainvälisen hankeosaamisen koulutus puolestaan yhdistäisi voimavaroja ja rakentaisi korkeakoulujen yhteistä volyymia ja jatkuvuutta tutkimusympäristöön. Kolmanneksi, kansainvälisen hanketyön koordinointiin toivottiin nimettyjä asiantuntijaryhmiä sekä mahdollisuutta opettajien ja hanketoimijoiden kohdennettuun ohjaustukeen. Jo rahoitusehtoihin perehtyminen edellyttää yleensä satasivuisten ohjelma-asiakirjojen läpikäymistä ja sovellusten tarkistamista unohtamatta myöskään ”lobbausta”, jossa tulisi olla verkostoa myös mm. EU tasolla. Ammattikorkeakoulujen edustajien käyntejä Brysseliin toivottiin, miksei myös edustusta siellä. Neljänneksi, henkilökunnan tutkimuksellisesta osaamisesta ja sen arvostamisesta tulisi huolehtia mm. koulutuksen ja urasuunnittelun keinoin, jota on mahdollista käsitellä esimerkiksi henkilökohtaisessa kehittämiskeskusteluissa.
Kansainvälinen verkottuminen
Sosiaali- ja terveysalan opettajilla on laajasti kansainvälisen hanketoiminnan kaipaamaa ”pehmeää” sosiaalista pääomaa, jota kansainvälinen vaihto ja opetustyön verkottuminen ovat kartuttaneet. Opetussuunnitelmien kehittämistyön ja henkilövaihdon kautta moni kansainvälinen oppilaitos on tullut tutuksi opettajille. Myös kansainvälistä opetustoimintaa ohjaavat EU:n toimintastrategiat tunnetaan opettajien keskuudessa, joista mm. Lissabonin strategia mainittiin Stadian opettajien keskusteluissa. Keskustelussa nousikin keskeiseksi kysymys siitä, miten opettajat jatkossa tunnistaisivat potentiaaliset hankekumppanit maailmalla, josta seuraava lainaus:.
”Meidän ongelma on ollut enemmänkin se että mistä me löydetään ne kv-kumppanit, joilla olisi ikään kuin yhtä vahvaa tai vielä vahvempaa osaamista ..kumppaneita löytyy kyllä, mutta juuri T&K:n alueella vahvoja niin sellaisten löytäminen...”
Ensisijaisina tutkimuskumppaneina opettajat pitivät kansainvälisiä oppilaitoksia. Työelämän edustajat tulisivat mukaan kv-yhteistyöhön kunkin maan oppilaitosten mahdollisina partnereina. Kunkin maan oppilaitokset tuntevat parhaiten sen, millaista tietoa ja osaamista kansainvälistyvä työelämä asiantuntijoiltaan vaatii, pohdinnoissa todettiin. Sitä, millaista osaamista ja sen muutosta suomalainen sosiaali- ja terveysalan kansainvälistyminen edellyttää, sivuttiin osallistujien yksittäisissä kannanotoissa. Kansainvälisten erojen havainnot kohdistuivat eroihin koulutuksen toteutuksessa ja opetussuunnitelmissa sekä toteuttavan oppilaitoksen asemaan opetusjärjestelmässä. Esiin nostettiin myös niiden taustalla vaikuttavat yhteiskunnalliset ja institutionaaliset erot sekä niistä juontuvat ammattien ja tehtävien erilaisuudet. Osallistujien mukaan suora koulutusalakohtainen vertailtavuus onkin mutkikasta jo Euroopan sisällä, puhumattakaan sen ulkopuolelle ulottuvasta vertailusta.
Keskustelussa siitä, millaisilla kriteereillä hankekumppanuutta tulisi punnita, tuotiin esille mm. vastavuoroinen luottamus, tasavertaisuus ja hyöty, lähialueen merkitys sekä hankkeen kannalta olennaisen asiantuntemuksen tunnistaminen. Luottamuksen perustasta käytiin keskustelua, jossa todettiin, että kansainvälisessä hanketoiminnassa luottamuksen ehdot ja luottamuksen syntyminen ovat osin kulttuurisidonnaisia. Kumppanuus voi olla sopimukseen perustuvaa, operatiivista kumppanuutta. Se punnitaan tällöin sen mukaan, noudattaako vastapuoli tehtyjä sopimuksia. Toisena näkökulmana korostui yhteisten, jaettujen arvojen merkitys, ”sama aallonpituus” ja sujuvan kommunikaatio luottamuksen perustana eli strateginen kumppanuus. Vastavuoroisuuden arviointi eli ”onko sitä yhteistyötä ollut vai ei” nostettiin esille konkreettisena ehdotuksena nykyisten kumppanuuksien arvioimiseksi, kuten liikkuvuudessakin on arvioitu. Sähköiset tietoverkot (”Googletus”) ja tutustumiskäynnit arvioitiin niin ikään keinoiksi tunnistaa potentiaalisia kumppaneita maailmalla.
Opetusyhteistyössä muodostuneiden kumppanuuksien merkitystä puntaroitiin uudelleen tutkimus- ja kehitysyhteistyön näkökulmasta. Tässä kohtaa opettajat kaipasivat lisää välineitä oman osaamisensa sekä potentiaalisten kansainvälisten hankekumppanien arviointiin kansainvälisessä toimintaympäristössä. Keskustelussa nousi esiin, että kyse ei ole yksinomaan ammatillisen substanssiosaamista. Kansainvälinen osaaminen edellyttää myös kykyjä toimia erilaisissa osaamisverkoissa sekä hallita hankeprosesseja, jotka tulisi huomioida hankeverkostojen muodostamisen yhteydessä. Kansainvälisessä verkottumisessa omana vahvuutena sosiaali- ja terveysalan opettajat toivat esiin mm. korkeatasoisen asiantuntijuuden ja osaamisen, tutkimusosaamisen ja teoreettisen osaamisen, hankeosaamisen ja -kokemuksen sekä kansainväliset yhteistyötaidot.
Ammattikorkeakoulun jäsenyys suomalaisissa ja kansainvälisissä tutkijayhteisöissä ei ole itsestäänselvyys esimerkiksi suhteessa yliopiston ja tutkimuslaitosten edustamiin tutkimusryhmiin. Kumppanuuden rakentamisessa ja tutkimusresurssien jaossa ammattikorkeakoulu ja sen yksittäiset jäsenet joutuvat edelleen neuvottelemaan asemastaan. Kansainvälisessä verkottumisessa tarvitaan monia eri foorumeita ja kykyä erottautua kansainvälisessä kilpailussa. Tämä edellyttää paitsi oman osaamisen ja ominaispiirteiden tunnistamista myös kykyä kertoa niistä maailmalla. Opettajien mielestä mm. konferenssit ja julkaisut olivat edistäneet hanketoiminnan kontakteja. Suomalaisen sosiaali- ja terveysalan tunnettavuutta ja imagoa toivottiin kuitenkin nostettavan yhteisen markkinoinnin kautta. Opettajat kaipasivat tukea kansainvälisiin hankeneuvotteluihin sekä näkyvyyttä omalle työlleen. Yhdeksi sosiaali- ja terveysalan hanketiedon ja vaikuttamisen välineeksi esitettiin hankeportfolion tuottamista, joka viestisi kansainvälisille kumppaneille ja sidosryhmille alan tutkimus- ja kehitystyön kiinnostuksesta ja osaamisesta. Myös oppilaitosvierailujen ja suunniteltujen vierailujen toivottiin näkyvän verkossa, jotta ennakkoon olisi tiedossa mahdollisesti päällekkäin tai peräkkäin osuvat käynnit samoissa oppilaitoksissa.
Kansainvälisen hanketoiminnan infrastruktuuri
”Rakenteita ja organisointia pitää kehittää.”
Infrastruktuurilla tarkoitetaan kansainvälistä hanketoimintaa edistäviä palveluja. Näitä ovat esimerkiksi tutkimusvälineet, -laitteistot, liikkuvuuspalvelut ja toimintamahdollisuuksia edistävät palvelut, kuten kirjasto-, kielipalvelu ja erilaiset virtuaaliset palvelut. Kansainvälinen hanketoiminta pyrkii keskittymään osaamisyhteisöihin, jotka tarjoavat monipuolisen infrastruktuurin hanketyölle. Hankeosaamisen yhteydessä opettajat totesivat, että kielipalvelut ja hankeprosessin tukipalvelut madaltaisivat kynnystä lähteä mukaan kansainväliseen hanketoimintaan. Yllä oleva sitaatti kiteyttää, että myös toimintaympäristöä tulisi rakentaa. Keinoina pidettiin mm. voimavarojen kokoamista ja priorisoimista, asemien vahvistamista kv-yhteistyöelimissä, organisatoristen ja toiminnallisten rakenteiden selkeyttämistä sekä osaamisen hakemista sieltä, missä se on parasta.
Opettajat arvioivat tutkimus- ja kehitystyön yhtäältä houkuttelevaksi, toisaalta sen houkuttavuutta heikensivät kasvava työtaakka ja ongelmat nivoa projektipohjainen toiminta opetustyön jo muutoinkin pirstaleiseksi koettuun arkeen. Kansainvälisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan edellyttämät resurssit nousivat esiin useissa opettajien kommenteissa. Todettiin, että kansainvälinen projekti vaatii keskittymistä, eikä sellaista voi ryhtyä ’toisella kädellä vetämään’. Resurssien järkevää käyttöä pohdittiin profiloinnin, synergiaetujen hakemisen ja mahdollisten toteutettavien kv-hankkeiden lukumäärän yhteydessä.
Hanketoiminnan infrastruktuurin vahvistamiseksi kaivattiin eninnäkin hankeprosessien selkiyttämistä keinoina mm. prosessikuvaukset ja oppaat. Toiseksi, rahoitushakuihin ehdotettiin ammattikorkeakoulutasoisia keskitettyjä tukipalveluja ja ohjelmakohtaisten asiantuntijoiden nimeämistä mm. EU:n laajoihin ohjelmiin. Kolmanneksi, kansainväliseen hankeyhteistyöhön toivottiin osallistavia toimintamuotoja, joita olisivat esimerkiksi hanketoimijoiden ja työelämän yhteiset ideaseminaarit, koulutus ja sparrauspajat.
Hanketoimintaan seurantaa ja laatua
Ammattikorkeakoulun hanketoiminnan (T&K) valtakunnallisessa seurantajärjestelmässä ei ole eritelty niitä tekijöitä, jotka mittaavat kansainvälisenä yhteistyönä tuotetun tutkimus- ja kehitystyön tuloksellisuutta tai laatua. Kansainvälistä hanketoimintaa arvioidaan oppilaitoksissa sekä hankekohtaisesti että t&k -työtä ohjaavan seuranta- ja laadunvarmistusjärjestelmän yleisin kriteerein. Hankeseurantaa ja laatukysymyksiä ei käsitelty FG -haastattelussa, joten rajoitumme tässä pohtimaan millaisia indikaattorien tulisi olla, jotta ne ohjaisivat ja tukisivat kansainvälistyvää hanketoimintaa. Kv-hanketoiminnan indikaattorien relevanttiudesta ja oikeasta näkökulmasta ei ole välttämättä yhtenäistä näkemystä. Seurannan rajoittuneisuus ohjaa heikosti itse toimintaa. Puutteista voi seurata puolestaan ei-toivottuja vaikutuksia, kuten pelaamista, ei-innovatiivista toimintaa, ja kapea-alaisuutta tai lyhytnäköisyyttä kv-hanketoiminnassa.
Kv-hankkeiden määrä ja amk:ien toimijuus eli roolit hanketoimijana (hankevastaava, partneri, alihankkija, evaluaattori) suhteessa t&k -tematiikkaan viestivät kehityssuunnasta ja siitä, millaiset tekijät ohjaavat sisällöllistä profiloitumista. Ulkoisen rahoituksen tunnusluvut kuvaisivat puolestaan hanketoiminnan volyymia. Sisältöalueiden mukaan arvioitu julkaisujen ja tuotteiden määrä sekä niiden julkaisufoorumit kertovat hankkeiden tuloksellisuudesta ja profiilien vahvuudesta. Työelämän, koulutuksen ja t&k -toimijoiden palaute ja osallistuminen toimintaan kuvaavat eri foorumeilla saavutettua välitöntä vaikuttavuutta.
Kansainvälisen hankeosaamisen kehitystä olisi luontevaa seurata mm. kv-hankekoulutuksen ja ohjauksen yhteyteen rakennetuilla palautemittareilla. Ne kertovat koulutukseen ja ohjaukseen osallistuvien opettajien tyytyväisyydestä suhteessa tarjottuun ohjaukseen ja koulutukseen, jota täydentäisi koko opettajakunnan palaute ohjauksen saatavuudesta ja tarjonnan osuvuudesta. Kansainvälisyyden strategian tavoitteiden suunnassa tulisi arvioida myös hanketoiminnan, koulutuksen ja työelämän yhteistyön määrää ja kohdentumista kansainvälisissä kysymyksissä.
Kansainvälisen verkottumisen profiilista kertoisivat puolestaan mm. sidosryhmä- ja partnerianalyysit. Ne edellyttävät ensinnäkin itse analyysivälineiden kehittämistä ja toiseksi sitä, että opettajilla on kiinnostusta ja mahdollisuus osallistua analyysien toteuttamiseen. Kansainvälinen tutkijavaihto sekä Suomeen ja ulkomaille suuntautuva hanketoimijoiden liikkuvuus viestii verkottumisaktiivisuudesta ja suunnasta.
Luovien tutkimusympäristöjen kehittäminen sekä tutkimus- ja kehitystyön tulosten avoin saatavuus ovat opetusministeriön mukaan avainasemassa kun kehitetään hanketoiminnan vaikuttavuutta ja laatua. Laadun varmistus (quality assurance) edellyttää koko ammattikorkeakoulun tasolla sellaisten menettelytapojen ja standardien määrittämistä, joiden avulla päästään hyvään laatuun kansainvälisessä hanketoiminnassa. Samoin tutkimuksen vaikuttavuuden viitekehys muodostuu ammattikorkeakoulussa useasta osa-alueesta. Kansainvälisen t&k:n vaikuttavuus ilmenee pitkällä aikavälillä. Toiminta kattaa laajasti mm. tutkimus- ja kehitystiedon välittämisen globaalin ympäristön, työelämän ja tieteen kehitykseen. Sen yksi indikaattori on opettajien ja muiden hanketoteuttajien osallistuminen tutkimus- ja kehitystyöhön eri puolilla maailmaa.
Lopuksi
Artikkeli on tuonut esiin kansainvälisen hanketoiminnan haasteita ammattikorkeakoulussa työskentelevän opettajan näkökulmasta. Ryhmähaastatteluissa opettajat käsittelivät mm. sosiaali- ja terveysalan ja sen eri koulutusohjelmien profiloitumista kansainvälisinä t&k -toimijoina; hankeosaamisen tukemista; verkostoitumista sekä ammattikorkeakoulun toimintaympäristön rakentamista kansainvälistä t&k -toimintaa tukevaksi.
Ammattikorkeakoulujen ensimmäinen aalto käynnisti kansallisen hanketoiminnan ja kv-vaihdot sekä niiden levittämisen. Toisessa aallossa tulevat kansainväliset hankkeet. Myös rahoitus ohjaa tähän suuntaan. Hanketoimintaa on amk:ssa toteutettu vasta muutamia vuosia, joten kansallisessakin hanketoiminnassa on vielä paljon kehitettäviä asioita. Monia käytäntöjä vasta luodaan. Kansainvälinen hanketoiminta rakentuu kansallisen t&k:n perustalle.
Valtakunnalliset kehittämishaasteet ja -strategiat sekä työelämän tarpeet ohjaavat t&k -toimintaa. Näin näyttää toimivan ainakin kansallisen tason t&k. Haastattelussa mukana olleet opettajat pohtivatkin sitä, pitäisikö ammattikorkeakouluilla olla myös niiden yhteinen, kansainvälistä hanketoimintaa suuntaava strategia sekä sen toteuttamiseen tarvittavia yhteisiä välineitä. ”Onko ammattikorkeakouluille muodostunut oma kv-profiilinsa ja mille pohjalle se on rakentunut”, kysyttiin.
AMK-Tutka hankkeen (www.amktutka.fi ) kansainvälisen tutkimus- ja kehitystyön kehittämisrengas on osaltaan ideoinut yhteisiä toimintamalleja ammattikorkeakoulujen kansainvälisen hanketyön tueksi. Kv-kehittämisrengas on kartoittanut kyselyn avulla maamme ammattikorkeakoulujen kansainvälisen hanketoiminnan profiileja sekä halukkuutta yhteiseen temaattiseen verkostotyöhön. Temaattisten kv-hankeverkostojen tavoitteena on tukea amk:n yhteisten kv-hankkeiden valmistelua, jakaa kansainvälisen verkottumisen aiheuttamaa kuormitusta, toimia tiedonvälityskanavina sekä lisätä näkyvyyttä kansainvälisillä foorumeilla. Lisäksi kv-kehittämisrengas on työstämässä englanninkielistä ammattikorkeakoulujen yhteistä portfoliota, joka osaltaan tuo opettajien toivomaa näkyvyyttä t&k -toiminnalle.
Lähteet
Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma (2006). Työhallinnon julkaisuja 371. Saatavilla eletronisessa muodossa http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/07_julkaisu/thj371.pdf [luettu 9.07.2008].
Markkanen, Kirsi & Tammisto, Soile. (2006). Immigrants at the workplace in the health care sector. They survey on multiculturalism. Publication Series B: Translation, Surveys 2/2006.
Nieminen, Suvi & Henriksson, Lea (2008). Immigrant Nurses in Finland: Political Negotiations on Occupational Membership. Teoksessa Sirpa Wrede, Lea Henriksson, Håkan Hoest, Stina Johansson and Betina Dybbroe (toim.), Care work in Crisis. Reclaiming the Nordic Ethos of Care (pp. 199 - 218). Malmö: The authors and Studentlitteratur.
SOPEMI (2006). International Migration Outlook. OECD Annual Report 2006 Edition.
Tekesin teknologiakatsaus 202/2007: Five steps for Finland’s future. Pirjo Ståhle (toim.). Helsinki: Tekes Technology Review.
Julkaisematon: Kyytiä Kansainvälistymiseen - kansainvälisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan (T&K) nykytila ja tulevaisuuden haasteet sosiaali- ja terveysalan osaamisyhteisössä (68 sivua). Kaija Matinheikki-Kokko, Arja Liinamo, Riitta Lumme, Lea-Riitta Mattila ja Salla Sipari (toim.). Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia, Kansainvälinen jaos 2007.