Kun korvantaustoja kuumottaa

Tiedonhankintaa työelämässä

Hellevi Hakala, Kaisa Puttonen

Kasvatus ja opetus ovat oppilaitosten ydintä ja opetuksen ”tuotteina” saadaan osaajia työelämään. Jotta ammattikorkeakoulusektorilla lopputulos olisi mahdollisimman hyvä, työelämän ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö on tiivistynyt viime vuosina. Tällä yritetään varmistaa, että valmistuneiden siirtyminen formaalin koulutuksen toimintamallista työelämän toimintakulttuuriin olisi mahdollisemman saumatonta. Käytännössä suurin osa työssä tarvittavista taidoista opitaan kuitenkin työpaikoilla ammattitaidon sisältöjen vaihtuessa jatkuvasti työelämän nopeiden muutosten myötä. Tämän vuoksi työntekijöillä pitäisi olla yleisiä ammatillisia avaintaitoja, joita voidaan soveltaa erilaisissa työtehtävissä. Keskeinen ammatillisen osaamisen alue on informaation hallintataidot. Informaation hallinnasta puhuttaessa ajatellaan helposti tiedonhallinnan teknisiä rakenteita ja laitteita, mutta ilman inhimillistä panostusta ja osaamista tiedolla ei ole organisaatioille merkitystä.

Informaatiolukutaidon opetus nyt

Informaatiolukutaidon opetusta on kehitetty Suomessa koko 2000-luku yliopistovetoisesti. On tehty paljon hyvää ja tärkeää työtä, jonka tuloksena on syntynyt mm. yhteinen informaatiolukutaidon opintosuunnitelma. Myös ammattikorkeakoulusektorilla on panostettu informaatiolukutaidon opetuksen kehittämiseen. Informaatiolukutaidon ydinaines-analyysi valmistui keväällä 2007. Kehittämistyön tuloksena on saatu informaatikoiden käyttöön hyviä työkaluja, joiden avulla on voitu kehittää omaa informaatiolukutaidon opetusta ja markkinoida asiaa omassa kehysorganisaatiossa.

Ammattikorkeakoulujen kirjastot tarjoavat informaatiolukutaidon opetusta lähinnä opiskelussa tarvittaviin tietoresursseihin. AMK-kirjastojen valtakunnallisen kyselyn (2008) mukaan opiskelijat arvostavat kirjastojen informaatiolukutaidon opetusta ja se edistää heidän oppimisprosessiaan. Kolikon toinen puoli, formaalin koulutuksen tiedonlähteiden hallinta, on jo hyvällä mallilla. Entä kolikon toinen puoli, työelämän tiedonlähteet ja siellä ammattilaiselta vaadittava informaatiolukutaito? Tieto on organisaatiolle kilpailukykyyn vaikuttavaa aineetonta pääomaa ja innovaatioiden perusainesta. Osaava tiedonhallitsija on yksi organisaation avainresursseista.

Informaatio on ymmärrettävä, tulkittava, arvioitava, analysoitava ja jalostettava käyttökelpoiseen muotoon, jotta se edistää organisaatioiden toimintoja. Tähän työhön osallistuu erilaisia tiedon käsittelijöitä. Työpaikoilla tarvitaan

1. spesialisteja, joilla on syvällinen ymmärrys jostain erikoisalasta

2. generalisteja, joilla on kokonaisymmärrys laajalta alueelta

3. tulkkeja eli ammattialojen rajat ylittäviä moniosaajia

4. mentoreina toimivia neuvojia

5. monimediaympäristössä liikkuvia viestinviejiä

6. tietosisältöjen rakentajia ja suunnittelijoita

7. uuteen rohkaisevia innostajia

(Kauhanen-Simanainen, 2002)

Opetustyön myötä olemme saaneet kokemusperäistä tietoa siitä, kuinka hyvin nykyinen standardeihin perustuva informaatiolukutaidon määrittely toimii erilaisissa oppimisympäristöissä. Informaatiolukutaidon määritelmät ja osaamisvaatimukset korostavat tällä hetkellä yksilökeskeistä teknistä osaamista. Opetus keskittyy lähinnä tiedonhaun tekniikkaan ja välineisiin. Vaikka tiedonhankinnan ja –käytön prosessin lopputuloksena sekä opettajat että kirjastoalan ammattilaiset odottavat oppijalta tietoa syntetisoivaa lopputulosta ja syväoppimista tukevaa kriittistä analysointia, emme käytännössä opeta heille kovin paljon näitä asioita. Olisiko meidän aika ottaa uusi askel informaatiolukutaidon opetuksessa ja määrittelyssä, ja laajentaa myös omaa näkemystä tiedosta tekstipohjaisen tiedonkäsityksen ulkopuolelle?

Informaatiolukutaidosta informaatiomaisemaan

Näkökulman laajentamiseksi olisi tärkeää käsitteellistää informaatiolukutaito myös työelämäkontekstista käsin. Keskeisiä kysymyksiä uudessa määrittelyssä ovat:

1. Mitä merkitsee yksilölle olla informaatiolukutaitoinen koulutuskontekstin ulkopuolella?

2. Millaisia informaatioprosesseja ja –strategioita työelämässä tarvitaan?

3. Miten nykyinen koulutuskeskeinen käsitys informaatiolukutaidosta on siirrettävissä erilaisiin työpaikkojen informaatiokäytäntöihin?

Annemaree Lloyd (2006, 2008) on tutkinut informaatiolukutaitoa ja tiedonhankintaa työelämäkontekstissa. Hänen mukaansa on tärkeää huomioida tiedon prosessoinnin konteksti ja laajentaa käsitys tiedosta koskemaan myös sosiaalisen vuorovaikutuksen ja fyysisen kokemuksen kautta syntyneeseen tietoon. Lloyd puhuu informaatiomaisemasta, jossa yksilö voi kokonaisvaltaisesti tunnistaa tiedontarpeensa ja hyödyntää tekstipohjaisia, sosiaalisia ja fyysisiä tiedonlähteitä. Lloydin mukaan työelämän tiedonhankintaa kuvaavat tiedon kontekstuaalisuus, erilaiset ammattispesifit informaatiokäytänteet, tiedon tilannesidonnaisuus ja tiedon muodostuminen yhteisöllisenä prosessina.

Tutkiessaan palomiesten tiedonhankintaa ja prosessointia, Lloyd havaitsi kolme eri vaihetta ammatillisen asiantuntijuuden kehittymisessä. Näissä vaiheissa tieto ja tiedon lähteet hahmottuivat eri tavalla. Noviisivaiheessa tekstipohjainen tieto opettaa toimimaan ammattiin kuuluvalla tavalla, käsitteellistää ammattikuvaa ja auttaa ymmärtämään ammattiin liittyvät säännöt ja säädökset. Todellinen oppiminen ammattiin tapahtuu kuitenkin kokemuksen kautta. Muodollinen koulutus valmistaa oppijan ammattiin, mutta ammatin sisäistäminen tapahtuu sosiaalisen ja kokemuksellisen (fyysisen) tiedon avulla. Ammatin ydinosaaminen siirtyy mestarilta oppipojalle erilaisten tarinoiden ja vanhojen tapahtumien kuvausten avulla, siis vuorovaikutuksessa työyhteisön jäsenten kesken. Tämän hiljaisen tiedon käsitteellistämisessä ja näkyväksi tekemisessä juuri vuorovaikutusosaaminen on keskeistä niin käytännön ammateissa kuin asiantuntijaorganisaatiossakin. Keskustelujen avulla hiljaista tietoa jäsennetään ja artikuloidaan eteenpäin.

Kokemuksellinen tieto, tilannekohtainen aistein havaittu fyysinen tieto antaa viimeisen silauksen sille ammattiin liittyvälle syvälliselle ymmärrykselle, joka eksperteillä on omasta työstään. Keho yhdistää kokemuksellisen ja käsitteellisen (teoreettisen) tiedon ja sen seurauksena syntyy syvällistä ammatillista asiantuntijuutta. Näin oppipojasta tulee mestari, jonka informaatiomaisemassa tekstuaalinen, sosiaalinen ja fyysinen tieto ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

Monimuotoiset informaatioympäristöt

Kun tarkastelemme informaatiolukutaitoa työympäristöissä, meidän tulisi siis huomioida tiedon kontekstuaalisuus, erilaiset informaatiokäytänteet, erilaiset tavat päästä käsiksi tietoon, tiedon tilannesidonnaisuus ja asiantuntijatiedon vuorovaikutuksellinen luonne. Nykyiset käytänteet lähestyvät informaatiolukutaitoa annettujen kansainvälisten standardien kautta, mutta näyttää siltä, että näin muotoiltuna informaatiolukutaidon määrittely jää liian suppeaksi. Standardit korostavat tiedonhaun teknistä suoritusta, jolloin tiedon hankinnan ja käytön sosiokulttuurinen ulottuvuus jää huomiotta. Nykyinen malli toimii akateemisessa maailmassa, joskaan se ei huomioi eri tieteenalojen tapaa käyttää tietoa ja rakentaa uutta tietoa.

Työelämän tarpeisiin standardit eivät näyttäisi soveltuvan kovin hyvin. Siksi informaatiolukutaito tulisi käsitteenä määritellä laajemmin ja siirtyä tekniikasta prosesseihin. Lukemalla ei synny hyvää näyttelijää tai kokkia, ei edes innovatiivista talouselämän kehittäjää. Informaatiolukutaidon opetuksessa tulisi pyrkiä tiedostamaan erilaiset oppimisympäristöt ja oppimisen tavat. Ohjaajilla pitäisi olla todellista tietoa työelämän arjesta. Esimerkiksi tiedonlähde on ymmärrettävä laajasti, se voi olla esimerkiksi vuorovaikutteinen asiantuntijoiden keskustelufoorumi tai blogi, tiedotusvälineiden kuvaa, tekstiä ja ääntä sisältävä sivusto tai taiteellisen työn dvd-taltiointi. Kuinka voimme tukea informaatiolukutaidon asiantuntijoina oppijan tiedonhankinnan ja –käsittelyn prosessien osaamista siten että opitut taidot olisivat käyttökelpoisia erilaisissa työ- ja arkielämän informaatioympäristöissä? Tähän ei pelkkä tekniikan osaaminen riitä.

Sheila Webber (2003) peilaa yksilön informaatiolukutaidon kokemuksia erilaisissa konteksteissa ja elämäntilanteissa, jolloin tiedontarpeen kokemukset näyttäytyvät hyvin erilaisina. Muodollisen koulutuksen puitteissa korostuu informaatiolukutaidon välineellisyys suhteessa opintomenestykseen. Työpaikoilla informaatiolukutaito on osaamispääomaa, jolla on merkitystä organisaation tietojohtamiseen ja kilpailukykyyn. Informaatiolukutaidon merkitystä työelämässä voidaan mitata arvioimalla sitä, millaisia kustannuksia syntyy kun tiedon etsimiseen menee kohtuuttomasti aikaa, kun ei osata täsmentää tiedontarvetta, kun toimitaan väärän tiedon pohjalta tai muut tietävät ensin. Työpaikalla informaatiolukutaito kiinnittyy tiedon hankinnan lisäksi hyvin paljon tiedon vuorovaikutteiseen vaihtoon ja yhteisen ymmärryksen syntymiseen.

Kansalaisena yksilön informaatiolukutaito kiinnittyy arkipäivän tilanteisiin: harrastuksiin, lastenkasvatukseen, terveyteen jne., jolloin tiedontarvetta luonnehtii tietty käytännöllisyys. Informaatiolukutaito ei ole pelkästään opiskelua tai työelämää varten, vaan elinikäistä oppimista varten. Vuorovaikutus ja yhteisöllisyys kuuluvat arkeen, ja ovat jo luonteva osa yksilön elämää. Yhteisöllinen toimintamalli siirtyy arkikulttuurista työkulttuureihin ja tietotekninen yhteiskuntamme tarjoaa uudentyyppisiä toimintaympäristöjä. Tietoyhteiskunnan kansalaisella on siis oltava tietynlaiset perusvalmiudet, ja työelämässä niiden on vastattava ammatin osaamisvaatimuksia.

Myös yksilön kulttuurinen ympäristö vaikuttaa käsityksiin omista tiedontarpeista ja tiedonhankinnan tapoihin. Erilaisilla ihmisillä on erilaisia tarpeita erilaisissa konteksteissa ja siksi Webber kysyykin, onko muodollisen koulutuksen piirissä saatu informaatiolukutaidon osaaminen siirrettävissä muille elämän alueille? Hänen mielestään standardikeskeinen lähestymistapa ei palvele vaihtelevia tiedonprosessoinnin tarpeita.

Hiljainen tieto ja ongelmanratkaisutaidot

Ammatillisen asiantuntijan pitää arjessa osallistua ympäristössään oleviin erilaisiin dialogeihin ja verkostoihin hiljaisen tiedon vuorovaikutteisen jakamisen vuoksi. Näin informaatiolukutaito rakentuu yhteisöllisesti ryhmissä ja organisaatioissa. Samantapaista tiedonprosessointia ja ongelmanratkaisua toteuttaa ongelmalähtöinen oppiminen (PBL) ja tutkiva oppiminen, jotka ovat tulleet voimakkaasti ammattikorkeakoulujen pedagogiseen toimintaan. Perusajatuksena on, että opiskelun lähtökohtana ovat työelämän todelliset tilanteet ja todellisuudesta johdetut ongelmat. Ongelmien ratkaiseminen pitkälti yhteisöllisesti on oppimisen ytimessä. Siksi informaatiolukutaidon opetustakin tulisi kehittää tästä näkökulmasta.

Työpaikkoja voi luonnehtia myös oppimisympäristöiksi, joissa selvitetään asioita ja rakennetaan toimivia ratkaisuja ongelmiin. Käytännön työelämässä menetelmät ovat samat kuin opiskeltaessa: PBL:n periaatteiden mukaisesti hyödynnetään erilaisia apuvälineitä, tulkitaan informaatiota ja toimitaan vuorovaikutuksessa. Hiljainen tieto ja osaaminen ei riitä, oleellista on kuinka hyödynnämme näitä tietoja ja taitoja ongelmien ratkaisemisessa. Päivi Hakkarainen (2008) tutki informaatiolukutaitoa PBL-menetelmää soveltavassa Lapin yliopiston ”Digitaalinen video” -opintojaksolla. Keskeinen tulos on, että puitteiden tarjoaminen tiedonhankinnalle ei riitä, vaan että informaatiolukutaidon kehittyminen edellyttää tavoitteellista, oppimisprosessiin integroitua informaatiolukutaidon ohjausta ja opetusta. Myös ohjauksen oikea ajoitus suhteessa ongelmanratkaisuprosessin vaiheisiin on oleellista.

Lopuksi

Laajennettu tiedonkäsitys ja erilaisten informaatioympäristöjen tuntemus asettaa aivan uusia haasteita informaatiolukutaidon opetukselle. Meidän tulisi siirtyä pois tekstikeskeisestä ajattelusta ja yrittää luoda prosesseja, joiden avulla voidaan käsitteellistää myös sosiaalisesti ja fyysisesti tuotettua tietoa – tämä ei ole helppoa. Oppijoille pitäisi syntyä ”informaatiotietoisuus” jota voi hyödyntää myös työpaikoilla. Opetuksen tulisi tukea sellaisten prosessien hallintaa, jotka mahdollistavat tiedonhankinnan ja -tuottamisen hyvinkin moninaisissa ympäristöissä. Seuraavassa informaatiolukutaidon edistämisen vaiheessa voisimme kysyä itseltämme kuinka hyvin pystymme ammattitaidollamme edistämään taiteellisen prosessin tai työelämälähtöisen projektin yhteydessä syntyneen kokemuksellisen tiedon käsitteellistämistä. Tunnemmeko tarpeeksi hyvin ne muodollisen koulutuksen ulkopuolella olevat ympäristöt, joissa oppijat toimivat. Jos informaatiolukutaidon opetuksessa kyetään ohjaamaan opiskelijoita niihin aineistoihin ja työskentelytapoihin, joita he tarvitsevat siirtyessään työelämään, informaatiolukutaidon opetus edistää nykyistä syvällisemmin ammatillisen asiantuntijuuden avaintaitoja.

Lähteet

Hakkarainen, P. 2008. PBL informaatiolukutaidon yhteisöllisenä tukena ja näkyväksi tekijänä. Teoksessa: Eero Sormunen ja Esa Poikela (toim.): Informaatio, informaatiolukutaito ja oppiminen. Tampere: Tampereen yliopistopaino.

Heikkilä, K. 2006. Työssä oppiminen yksilön ja oppimisympäristöjen välisenä vuorovaikutuksena. Aikuiskasvatus 2, 144-147.

Jokinen, M. 2006. Tietoyhteiskunnan kansalaisen on oltava taitava viestijä. Hyvinvointikatsaus 1, 33-36.

Kauhanen-Simanainen A. & Karivalo, M. 2002. Corporate literacy. Yrityksen uusi lukutaito. Helsinki: Edita.

Limberg, L. 2008. Critical features of information practices for learning purposes. Lecture at WebSeal Summer School on Information Literacy and Learning Research, 25.8.2008, University of Tampere, Finland.

Lloyd, A. & Somerville, M. 2006. Working information. Journal of workplace learning, 3, 186-198.

Lloyd, A. 2008. Drawing from others. Ways of knowing about information literacy performance. Lecture at WebSeal Summer School on Information Literacy and Learning Research, 25.8.2008, University of Tampere, Finland.

Lönnqvist, A. 2008. Mikä on tiedon arvo?. Tietoasiantuntija 2, 6-7.

Portimojärvi, T. 2007. Tiedonhankinta on osa ongelmaperustaista oppimista. Tietoasiantuntija 4, 18-19.

Salmela, P. 2008. Hiljainen ja rakenteellistettu tieto asiantuntijaorganisaation toiminnan kehittämisessä. Informaatiotutkimus 2, 46-53.

Saatavissa: http://ojs.tsv.fi/index.php/inf/article/view/609

Stenström, M-L. 2008. Koulutus ja työelämä muutoksessa. Aikuiskasvatus 2, 128-134.

Wai-Yi Cheuk, B. & Andersen, A. 2002. Information literacy in the workplace: issues, best practices and challenges. Unesco. White Paper prepared for UNESCO.

Saatavissa: http://www.nclis.gov/libinter/infolitconf&meet/papers/cheuk-fullpaper.pdf

Webber, S. 2003. An international information literacy certificate: opportunity or dead-end? Paper presented at the IFLA Conference, 1-9 August, Berlin.

Saatavissa: http://dis.shef.ac.uk/literacy/webber-ifla2003.pdf