Kauhajoen tapahtumat ja media

Tapio Varmola

Seinäjoen ammattikorkeakoulun yksikössä Kauhajoella tapahtui 23.9.2008 ampumavälikohtaus, jossa yhdeksän ammattikorkeakoulun opiskelijaa, yksi heidän opettajansa ja ampuja, joka oli ammattikorkeakoulun 2. vuosikurssin opiskelija, kuoli. Tapahtumasta käytetään monia ilmaisuja: se oli näkökulmasta riippuen suuronnettomuus, massamurha, tragedia tai ampumavälikohtaus.

Olin samassa rakennuksessa paikalla ja elin siis tapahtumien keskellä seuraavat kaksi päivää Kauhajoella ja sitten vuoroin Seinäjoella ja Kauhajoella noin viikon ajan. Työajastani, joka alkoi aamuisin noin klo 6 ja päättyi klo 22 noin kolmannes kului median kanssa: haastatteluihin ja keskusteluun median toimintatavoista Kauhajoella.

Kiinnostus tapahtumiin oli maailmanlaajuista. Kun kaikki alkoi 23.9. noin klo 10.40 ja poliisioperaatio oli ohi noin klo 12.40, annoin klo 14.45 lausunnon CNN:n suoraan lähetykseen, joka on tietämäni mukaan näkynyt eri puolilla maailmaa. Viikon aikana etäisin yhteydenotto tuli Uudesta Seelannista, hyvin sympaattinen haastattelu maailman toisella laidalla olevasta maasta.

Pyrin tekemään alusta lähtien medialle selväksi, että oppilaitoksen tiloista evakuoituja opiskelijoita ja opettajia ei saa haastatella ilman heidän suostumustaan. Tätä pidän yhtenä avainkysymyksenä median ja oppilaitosjohdon välisessä suhteessa tällaisessa suuronnettomuudessa. Ihmisten täytyy saada kokea surunsa yksin ja tuttujen opiskelijoiden tai työtovereiden seurassa. Kyllä mediakin tämän ymmärtää, jos pelisäännöt tehdään selväksi.

Tiedotusvastuu on sääntöjemmekin mukaan keskitetty ammattikorkeakoulun rehtorille. Ensimmäisenä tapahtumapäivänä jäi 25 viestiä vastaamatta, mutta yhtä monta puhelua tuli vastattuakin.

Kansainvälisen median suhtautumista pidän, paria poikkeusta lukuun ottamatta (Ruotsin TV4 ja Norjan televisio), asiallisena. Varsin hyvin ymmärretään, että nykyisin (jostain syystä) oppilaitokset ovat ja voivat olla tällaisten joukkomurhien areenoja missä tahansa maailmassa. Sitä pohditaan niin Saksassa kuin Iso-Britanniassa ja myös vaikkapa Etelä-Koreassa. Ja toisaalta: iltapäivä- ja bulevardilehdet ovat tyylilleen uskollisia kaikkialla – valitettavasti.

Median kiinnostus kulkee kuin aallot. Ensin esillä on tapahtumien nopea uutisointi ja sitten tapahtumia pyritään analysoimaan. Suomalainen media ”pilkkoo” tapahtuman asiantuntijat: kouluväeltä kysytään kouluasioita, poliisilta poliisiasioita. Ulkomainen media haluaa kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa. Aluksi en ottanut kantaa asekysymyksiin, mutta muutaman päivän kuluttua totesin joka haastattelussa, että käsiaseiden hallussapitoa pitäisi Suomessa rajoittaa hyvin merkittävästi.

Nyt tapahtumasta on kulunut kaksi kuukautta. Koulutyö ja opiskelu jatkuu Kauhajoella. Uutta on se, että monissa oppilaitoksissa on koettu uhkaviestejä, onneksi turhaan.

Opiskelussa, niin peruskoulussa kuin korkeakoulussakin, on kyse opettajan ja opiskelijan/oppilaan kohtaamisesta turvallisessa, rauhallisessa ympäristössä. Tätä asetelmaa Jokelan ja Kauhajoen ampujat ovat järkyttäneet. Koulutuksen asiantuntijoiden ja vastuullisen median yhteinen tehtävä pyrkiä palauttamaan luottamus kouluyhteisöihin. Siihen tarvitaan myös aitoa kansalaiskeskustelua.

Kaksi kuukautta tapahtumien jälkeen olen hyvin iloinen siitä, että kännykkäni ei soi klo 7 aamulla eikä klo 21 illalla.