Kansalaistoimintaa kehittämässä

Pia Lundbom

Helmikuun alussa, 5.-6.2.2009 järjestettiin ensimmäiset valtakunnalliset kansalaisyhteiskunnan tutkimus- ja kehittämispäivät (t&k) Jyväskylässä. Seminaarin järjestivät ammattikorkeakoulujen yhteinen, Humanistisen ammattikorkeakoulun koordinoima kansalaistoiminnan kehittämishanke, Jyväskylän yliopiston Kansalaisyhteiskunnan asiantuntijuuden maisteriohjelma sekä Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Kansalaistoiminnan opetus, tutkimus ja kehittäminen ammattikorkeakouluissa –hankkeen toiminnoissa on keväästä 2006 saakka pyritty muun muassa tekemään näkyväksi ammattikorkeakoulujen ja kansalaisjärjestöjen yhteistyötä, luomaan keskustelun foorumeita esimerkiksi erilaisten keskusteluseminaarien muodossa sekä pohtimaan, mikä ylipäätänsä on ja voi olla ammattikorkeakoulujen rooli kansalaistoiminnan ja aktiivisen kansalaisuuden edistämisen saralla.

Korkeakoulujen toiminnoissa kansalaisuus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus on ollut viime vuosien aikana yksi pohdittavana ollut teema. Edellisellä hallituskaudella käynnissä ollut Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma (alkoi 2003) pureutui aktiivisen kansalaisuuden, kansalaisyhteiskunnan toiminnan, kansalaisten yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja edustuksellisen demokratian toimivuuden edistämiseen. Politiikkaohjelmaan liittyen käynnistettiin erilaisia toimia ja hankkeita, joiden avulla haluttiin muun muassa nostaa esille aktiiviseksi kansalaiseksi kasvamisen teemaa. Korkeakouluissa tartuttiin teeman tarkasteluun myös eri tavoin - kaikki korkeakoulut osallistuivat Korkeakouluopiskelija yhteiskunnallisena toimijana -arviointiin. (Lundbom & Eskelinen 2008.)

Aloitimme tutkimus- ja kehittämispäivien suunnittelun loppuvuodesta 2007. Ajatuksena ja optimistisena arvionamme oli, että päiville osallistuisi noin 200 kansalaistoimintateemasta kiinnostunutta henkilöä. Tapahtumaan osallistui lähes kolmesataa alan tutkijaa, kehittäjää, opetushenkilöstön ja hallinnon edustajaa, opiskelijaa ja kansalaisjärjestöissä toimivaa. Kysyntä ylitti odotuksemme ja ennakkoarviomme. Kaksipäiväisen tapahtuman ohjelmassa oli sekä yleisesitelmiä että työryhmätyöskentelyä. Tutkimus - ja kehittämispäivien funktiona oli tarkastella kansalaisyhteiskunnan tutkimusta ja kehittämistä monialaisesti ja moniäänisesti. Päivät on tarkoitus järjestää joka toinen vuosi, vuorotellen tiede - ja ammattikorkeakoulun vetovastuulla. Tämänkertaiset päivät olivat ammattikorkeakoulutoimijoiden organisointivastuulla. Tapahtumaa rahoittivat Keski-Suomen liitto ja oikeusministeriön demokratiayksikkö.

Päivien suunnittelussa kävimme keskustelua ajankohtaisista kansalaisyhteiskunnan haasteista ja näkökulmista. Kansalaisten osallistumisesta ja aktiivisen kansalaisen roolista sekä mahdollisuuksista ollaan oltu viime vuosina hyvin huolissaan eri toimijoiden piirissä. Mitä käy demokratialle, jos politiikka ja yhteiskunnallinen keskustelu karkaavat osan kansalaisten ulottumattomiin – tai jos osa kansalaisista jättäytyy yhteisten asioiden hoitamisen ulkopuolelle? Päivien pääpuhujista professori Lars Trägårdh, Tukholman Ersta Sköndal University Collegesta käsitteli Pohjoismaisen kansalaisyhteiskunnan erityispiirteitä. Tietyllä tavalla pohjoismainen kansalaisyhteiskunta on ollut menestystekijä kansainvälisesti ottaen, eikä ole syytä etsiä mitään vaihtoehtoa pohjoismaiselle kansalaisyhteiskunnalle. Jyväskylän yliopiston kansalaistoiminnan ja -yhteiskunnan tutkimuksen professori Martti Siisiäinen käsitteli puolestaan kansalaisyhteiskunnan teorioita ja kansalaisyhteiskunnan nykytilaa. Suomalainen kansalaisosallistuminen on ollut varsin yhdistysvetoista ja siten yhdistyksiä tutkimalla voidaan ymmärtää myös laajemmin suomalaista kansalaisyhteiskuntaa. Siisiäinen toi esille, että 1990-luvulta lähtien suomalaisesta yhteiskunnasta puhuttaessa on noussut hyvinvointivaltion ja kollektiivisten rakenteiden ja toimijoiden sijasta yksilöt ja ”mahdollistava valtio”. Sakari Möttönen tarkasteli kunnan ja järjestöjen yhteistyön eri malleja ja lähtökohtia (ks. myös Möttönen & Niemelä). Jussi Simpura kyseenalaisti ja haastoi miettimään sitä, onko suomalainen kansalaisyhteiskunta läpivaltiollistunut. Simpura viittasi kansalaisjärjestöjen taloudelliseen riippuvuuteen valtiosta. Kati Mäkeläinen korosti toimintaa ja toiminnallisuuden palauttamista kansalaisyhteiskuntaan ja kansalaisyhteiskunnan elävyydessä.

Tutkimus – ja kehittämispäivien kolmessatoista (13) työryhmässä käsiteltiin muun muassa vapaaehtoistoiminnan haasteita ja toimijuuksia sekä eri-ikäisten henkilöiden vaikuttamismahdollisuuksia. Alustusten kautta konkretisoitui monialainen ja monipuolinen kansalaistoiminnan kenttä. Tiede - ja ammattikorkeakouluille kansalaisyhteiskunnan nykytila ja tulevaisuus avaavat kiinnostavia tutkimus että kehittämisnäkökulmia. Samalla on kuitenkin tarvetta lisäpohdinnalle, millaista osaamista korkeakoulujen on tarpeen ja mahdollista tuottaa muuttuvan kansalaisyhteiskunnan tarpeisiin. Yhteiselle kansalaisyhteiskunnan tutkijoiden, kehittäjien ja toimijoiden foorumille on olemassa selkeää tilausta.

Lähteet:

Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali. Abstraktit 5.-6. http://kans.jyu.fi/valtakunnallinen-kansalaisyhteiskunnan-tutkimus-ja-kehittamisseminaari-5-6-2.2009

Lundbom, Pia & Eskelinen, Teppo (2008) Kansalaistoiminta ja sivistys. Nummela, Friman, Lampinen ja Volanen (toim.) Ammattikorkeakoulut ja sivistys. Opetusministeriön julkaisuja 2008:34. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2008/liitteet/opm34.pdf?lang=fi

Möttönen, Sakari & Niemelä, Jorma: Kunta ja kolmas sektori. Yhteistyön uudet muodot. Jyväskylä: PS-kustannus.2005.