Ohjelmaperustainen t&k-toiminta ammattikorkeakoulun osaamisen vahvistamisessa - esimerkkinä arviointiosaaminen

Ammattikorkeakoulut ovat laatineet T&K-työn strategiat, joiden pohjalta T&K-toimintaa suunnataan. Samalla ammattikorkeakoulut ovat täsmentäneet T&K-toimintansa painotuksia, aluepoliittista vaikuttamista, yhteistoimintaa elinkeinoelämän kanssa sekä tutkimustoimintaa tekevän henkilöstön koulutustarpeisiin vastaamista. (Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyö.) Seinäjoen ammattikorkeakoulussa (SeAMK) esimerkiksi on strategisesti valittu kolme keihäänkärkeä ja seitsemän kärkialuetta, joihin T&K-toiminta kohdistuu (Tutkimus- ja kehittämistyön strategia – 2008-2010). Kärkialueiden ja keihäänkärkien toteutumista seurataan laadullisten ja määrällisten mittareiden avulla sekä keräämällä tietoja projekti- ja palvelutietokantaan. Koska strategiatyö on jatkuvaa kehittämistä, tehdään T&K-toiminnan painopisteistä analyysia ja painopisteitä tarkennetaan saadun palautteen avulla.

Arvioinnilla tässä tarkoitetaan ohjelmien, hankkeiden, projektien, työtoiminnan, yritysten ja muiden organisaatioiden toimintaan liittyvää arviointia (ks. esim. Feinstein & Beck 2006; Long 2006; Shaw, Mowbray & Qureshi 2006; Tilley & Clarke 2006). Arviointi on soveltavaa T&K-toimintaa. Luotettava arviointi sisältää tutkimuksellisen prosessin kaikki vaiheet alkaen ongelman analysoinnista tulosten ja johtopäätösten raportointiin. Erityispiirteenä arvioinnissa pidetään kuitenkin tulosten arvottamista ja käytäntöön viemistä. Arviointi on siten kantaaottavaa ja käytäntöjä muuttamaan ja kehittämään pyrkivää T&K-toimintaa. (Ks. esim. Chelimsky 2006.)

SeAMK:n tammikuussa 2009 toteuttaman Webropol-kyselyn perusteella kaikki vastaajat ovat sitä mieltä, että arviointi soveltuu hyvin tai erinomaisesti ammattikorkeakoulujen T&K-toimintaan. Perusteluina mainittiin mm. että ammattikorkeakoulujen T&K-toiminta on käytännönläheistä ja että arvioinnin tulisi olla luonnollinen osa kaikkea T&K-toimintaa. Eräs vastaaja kiteytti asian siten, että mitään kehittämistä ei edes voi olla ilman arviointia. Projektitoimintaan arviointi on hyväksytty jo kauan oleellisena osana, osittain rahoittajien vaatimuksista. Ammattikorkeakoulujen T&K-toiminnassa arviointi tulee esille myös yritysten ja muiden organisaatioiden kehittämistyössä.

Arviointia tehdään ammattikorkeakouluissa osana T&K-toimintaa, mutta arvioinnit voivat palvella myös opetusta, työelämän kehittämistä ja laajemmin aluekehitystä. Arviointi on työelämälähtöistä, sen avulla voidaan edistää uusien tai parannettujen toimintatapojen, menetelmien ja palveluiden löytämistä, kehittämistä ja tuottamista. Esimerkiksi SeAMK:ssa tehdään yhä enemmän sosiaali- ja terveysalan arviointitutkimuksia ja -selvityksiä. Arviointi suuntautuukin SeAMK:ssa enimmäkseen sosiaali- ja terveysalan palvelujen ja työmenetelmien kehittämisen kärkialueelle. Arviointi on myös yksi SeAMK Tutkimus- ja kehittämispalvelujen palvelutuote. Myös muualla arviointi on muodostumassa selkeästi yhdeksi hyvinvointipalvelujen tutkimus- ja kehittämismuodoksi, vaikka arviointia tehdään laajasti esimerkiksi hallintotieteissä, aluetieteissä ja kasvatustieteissä.

Arviointiosaamista ei kuitenkaan ole tuotu kovin näkyvästi esille esimerkiksi ammattikorkeakoulujen T&K-toiminnan painopisteissä, vaikka sen mahdollisuudet ovat laajat ja monialaiset.

Ammattikorkeakoulujen T&K-toiminta on organisoitu eri tavoin. SeAMK:n keväällä 2008 toteuttaman Webropol-kyselyn mukaan 38 % vastanneista ilmoitti, että ammattikorkeakouluissa on yksi erillinen tutkimus- ja kehitystoiminnan yksikkö. Ammattikorkeakouluissa on useita erillisiä T&K- yksiköitä (35 % vastaajista) tai tutkimus- ja kehittämistoiminta tapahtuu ammattikorkeakoulujen koulutusyksiköissä (35% vastaajista). Lisäksi löytyi muunlaisia organisoitumistapoja (13 % vastaajista), kuten ”keskusyksikkö ja kevyt jalkauttaminen opetusyksiköihin” tai ”klusterimalli, joissa mukana eri koulutusohjelmia”. Alakohtaisista T&K-toiminnan yksiköistä on luovuttu tai ne on sulautettu osaksi yhtä T&K-yksikköä, T&K-ohjelmia, -klustereita tai strategisia alueita.

Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että T&K-toiminnan sijoittuminen erillisyksiköihin yhtäältä tehostaa T&K-projektien ja palvelujen toteuttamista, toisaalta tulokset ja hyöty jäävät yleensä heikommin hyödynnettäväksi opetuksessa kuin integroiduissa malleissa (Jaroma 2008, 3; Kallioinen, Raj & Jaroma 2008, 34-35). Integroidun mallin mahdollisuuksia ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi tutkittu, koska integrointia vasta kehitetään. SeAMK:ssa tilattuja arviointitutkimuksia ja -selvityksiä tehdään edelleen lähinnä yliopettajien ja lehtoreiden toimesta. Opiskelijat hakevat itse usein opinnäytetöiden aiheita, joihin arviointitutkimus soveltuu hyvin, mutta yhteisiä arviointiprojekteja on vain vähän. On pohdittava keinoja, miten opiskelijoiden ja opettajien yhdessä tekemiä arviointeja voidaan lisätä. Lisäksi integroidussa mallissa kehitettäviä alueita ovat vielä opiskelijoiden saamat hyödyt verrattuna muunlaisiin malleihin, aluevaikuttavuus sekä T&K-toiminnan ja opetuksen integroinnin taloudellinen vaikuttavuus. Etujen ja haittojen tarkastelua ovat hidastaneet myös kirjanpitokäytännöt, joiden avulla integroitua toimintaa voitaisiin seurata myös talouden kannalta.

SeAMK:ssa T&K-toiminta on organisoitu omaksi tulosalueekseen, jota johtaa tutkimusjohtaja. T&K-toiminta tapahtuu ammattikorkeakoulujen eri aloilla. Käytännöllisestä T&K-toiminnan toteuttamisesta vastaavat alojen T&K- ja palvelupäälliköt. Mikäli esimerkiksi ammattikorkeakoululle tulee arviointiin liittyvä tarjouspyyntö, haetaan arvioinnin toteuttamiseen ensisijaisesti opetustehtävissä työskentelevien lehtoreiden ja yliopettajien osaamista.

T&K-toimintaan suunnatut resurssit ja toiminnan volyymi on kasvanut voimakkaasti viime vuosien aikana (Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyö). Silti ammattikorkeakouluopettajien ajankäytöstä suurin osa kuluu kuitenkin edelleen opetustehtävien hoitamiseen (74 % työajasta). Tutkimustoimintaan käytetään vain 10 % ja muihin tehtäviin 16 %. Yliopettajien työajasta tutkimukseen kuluu 16 %, lehtorien työajasta 8 % ja päätoimisten tuntiopettajien työajasta 7 %. Tutkimusta on eniten kulttuurialalla sekä sosiaali-, terveys ja liikunta-alalla (yli 10 % työajasta). (Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen – 2006.) Tutkimus on vain osa ammattikorkeakoulujen T&K-toiminnasta. Kehittämistyötä on puolestaan vaikeampi määritellä kuin tutkimusta. Tammikuussa 2009 SeAMK:n tekemään Webropol-kyselyyn vastanneista 48 % ilmoitti, että suurin osa heidän työajastaan on suunnattu T&K-toimintaan. Kysely suunnattiin T&K-toimijoille, minkä vuoksi osuus on näinkin suuri. Vaikka SeAMK:n toteuttama kysely on pieni, antaa se suuntaa siitä, miten vaikea on saada kovin tarkkaa kuvaa siitä, mistä kaikesta ammattikorkeakoulujen T&K-toiminta muodostuu.

Ammattikorkeakoulut ovat saavuttaneet henkilöstönsä toiminnassa tietynlaisen lakipisteen, jossa nykyisten resurssien puitteissa T&K-toimintaan suunnattua työaikaa ei voi kovin paljon enää lisätä. Yksi este on paljon puhuttu T&K-perusrahoituksen puuttuminen. Ulkopuolisen rahoituksen hakemiseen ei ole riittävästi resursseja eikä aina tarpeeksi osaamista. Arviointitoiminnan kaltaisten osaamisalueiden kehittämiseen ollaan hakemassa uusia keinoja ja väyliä, kuten integroimista opetukseen.

Arviointi ei näyttäisi olevan painopistealana kovin monessa ammattikorkeakoulussa. SeAMK:n Webropol-kyselyyn vastanneista yli puolet ilmoitti, että T&K-toiminnasta arviointiin on suunnattu työaikaa vain alle 20 %. Osassa ammattikorkeakouluista arviointia kuitenkin tehdään osana opetusta ja T&K-toimintaa. Tammikuussa 2009 tehdyn Webropol-kyselyn perusteella joissain ammattikorkeakoulussa arviointi on palvelutuote. Ulkopuolisille toimijoille, esimerkiksi yrityksille ja organisaatioille tarjotaan arviointitutkimusten tai -selvitysten tekemistä. Arviointi kuuluu myös osaksi projektitoimintaa, jolloin sitä ei eroteta erilliseksi palveluksi. Ammattikorkeakoulut tekevät hankkeisiin ja projekteihin liittyen arviointitutkimusta, jota eri osapuolet hyötyvät. Lisäksi tarjolla on arviointikoulutusta, arviointisuunnitelmien tekemistä sekä arviointikonsultaatiota.

Webropol-kyselyyn osallistuneet ammattikorkeakoulujen toimijat olivat yleisimmin olleet mukana arvioinnin suunnittelussa (67 %). Lisäksi osa oli opettanut arviointia (56 %), toiminut arviointitutkijana (48 %), ohjannut ammattikorkeakoulun toimijoita (41 %) tai ulkopuolisia toimijoita (41 %) arviointiin liittyvissä asioissa. Harvinaisempaa oli osallistuminen arvioinnin teoreettiseen tutkimukseen (7 %). Muina alueina mainittiin projektin tulosten arviointi ja julkaisutoiminnan arviointi (7 %).

Kyselyyn vastanneista 61 % oli saanut koulutusta arviointiin. Esimerkkeinä mainittiin täydennyskoulutukset, arvioinnin diploma-koulutus, projektiarviointiin liittyvät koulutukset sekä laatuun ja laatujärjestelmiin liittyvä koulutukset. Lisäksi oli osallistuttu yksittäisille koulutuspäiville ja esimerkiksi KKA:n tilaisuuksiin tai saatu arviointiin liittyvää muiden opintojen ja työkokemuksen yhteydessä.

Arviointi on esimerkki osaamisesta, joka helposti kätkeytyy muiden T&K-toimintojen alle, jollei sitä tuoda näkyvämmin esille ammattikorkeakoulun strategisissa valinnoissa. T&K-toimintaa on suunnattava entistä enemmän strategisille painopistealueille ja lisättävä strategisia painopisteitä ja kärkialueita vahvistavaa T&K-toimintaa. Yksi mahdollisuus tuoda arviointia näkyvämmäksi on kytkeä sitä enemmän osaksi opetusta.

Opetusministeriö on nähnyt tärkeänä, että T&K-toiminta organisoidaan ammattikorkeakouluissa siten, että sillä on mahdollisimman kiinteät yhteydet opetukseen, työelämäyhteistyöhön ja aluekehitystyöhön (Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyö; Tutkimus- ja kehitystyö – 2004). Opiskelijoiden mahdollisuuksia osallistua T&K-toimintaan on pyritty parantamaan mm. lisäämällä opiskeluaikaisia työelämän kehittämistehtäviä, joista esimerkkinä opiskelijoiden osallistuminen arviointitoimintaan (esim. projektien arviointeihin osallistuminen). Kaiken kaikkiaan meneillään lukuisa joukko erilaisia kehittämistoimia, joiden tavoitteena on integroida koulutus, tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä aluekehittäminen toimivaksi kokonaisuudeksi (esim. Jaroma 2008; Kallioinen, Raj & Rantanen 2008; Kotila & Peisa 2008; Marttila 2008; Salo, Haapala & Niskanen 2008). Käytännönläheisesti pedagogisin toimenpitein ohjatussa oppimisessa hyödynnetään monialaisesti sekä tieteen että työelämän yhteisöjen tuotoksia ja verkostoja. Tavoitteena ovat pikemmin hyödyt ja uudet tuotokset kuin tieteelliset artikkelit. (Salo, Haapala & Niskanen 2008, 8.) Opetukseen integroiminen sisältää mahdollisuuksia toteuttaa entistä käytännönläheisempiä, yritysten ja muiden organisaatioiden kannalta mielekkäitä T&K-toiminnan muotoja.

Opetuksen ja T&K-toiminnan integroinnin kehittämisessä uskotaan käytännönläheisyyteen, pedagogiseen kehittämiseen, uusiin oppimisympäristöihin sekä ammattikorkeakoulun henkilöstön resurssien uudelleentarkasteluun. T&K-toiminnan integrointi opetukseen asettaa uusia haasteita T&K-osaamiselle, osaamisen jakamiselle, tiedon levittämiselle ja sille, miten tieto todella hyödyttää opetusta ja edistää aluekehittämistä. (Auvinen ym. 2008; Jaroma, Väätämöinen & Tarhonen 2008; Kallioinen, Raj & Jaroma 2008; Rissanen 2008; Varmola 2008a, 2008b.)

SeAMK:n tammikuussa 2009 tekemän Webropol-kyselyn mukaan 40-45 % koulutusohjelmista sisältää arviointiin liittyvää opetusta. Joissain arvioinnin lähestymistapa toimii opinnäytetöiden viitekehyksenä, arviointia opetetaan menetelmäopintojen yhteydessä tai osana kehittämistyön opintoja. Myös yritysten toiminnan arviointi ja suunnittelu mainittiin esimerkkinä opetukseen sisältyvistä arviointiopinnoista.

67 % vastanneista T&K-toimijoista ilmoitti, että opiskelijat ovat olleet mukana arviointitehtävissä. Esimerkkeinä arviointitehtävistä mainittiin projektien arviointi, yritysten toimintoihin liittyvät arviointitehtävät, aineistonkeruutehtävät, erilaiset harjoitustehtävät, itsearvioinnit, palautteiden keruut ja työyhteisölle suunnatut arviointikyselyt. Arviointitoiminnassa on monia erilaisia vaihtoehtoja, jotka soveltuvat osaksi opiskelijoiden oppimisprojekteja.

Arvioinnin integroiminen opetustoimintaan vahvistaa ammattikorkeakoulun arviointiosaamista. Opettaja toimii esimerkiksi välittäjänä työelämän ja opiskelijan opinnäytetyön välillä, ja ohjaa opinnäytetyötä arvioivampaan suuntaan. Työelämäyhteyksien kautta tietoisuus ammattikorkeakoulun arviointiosaamisesta lisääntyy entisestään ja myös kysyntä kasvaa. Arviointi on jollain tavoin myös helpommin lähestyttävissä oleva asia kuin esimerkiksi tutkimus, jota monet käytännön toimijat saattavat vierastaa. Yksi syy tähän lienee se, että arviointi koetaan käytännönläheisemmäksi kuin tutkimus. Yrityksiä ja muita organisaatioita kiinnostaa kehittäminen, johon he pääsevät itse osalliseksi, ei vain kohteiksi.

T&K-toiminnan ja opetuksen integroimisen seuraamiseksi ei toistaiseksi ole kovin yhdenmukaisia tilastointikäytäntöjä. Tätäkin suurempana haasteena on T&K-toiminnan ja opetuksen integroinnin alueellisen ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaaminen. Haasteisiin on mahdollisuus paneutua kehittämällä ohjelmaperustaista T&K-toimintaa ja yhtenäistämällä toiminnan vaikuttavuuden mittaamisen ja arvioinnin käytäntöjä.

T&K-toimintaa suunnataan ammattikorkeakouluissa strategisesti. Strategioiden muodostamisessa alueelliset erityistarpeet ja –osaaminen ovat tunnetusti olleet merkittävässä asemassa (ks. esim. Tarnanen, Wrange & Raivo 2007; Antikainen, Hauta-aho & Yrjönen 2008). T&K-toiminnan painopisteitä ohjaavat myös muut tekijät, kuten Opetusministeriön asettamat tuloksellisuusmittarit ja Tilastokeskuksen seurantajärjestelmät. Ammattikorkeakoulujen aluevaikuttavuutta arvioidaan OPM:n taholta ja ”huippuyksiköitä” palkitaan määrävuosin. Alueellista ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta on tutkittu ammattikorkeakoulukohtaisesti (esim. Tarnanen, Wrange & Raivo 2007; Antikainen, Hauta-aho & Yrjönen 2008). Valtakunnallisessa AMKtutka-hankkeessa kehitetään T&K-toiminnan käsitteellistä perustaa ja mittareita (Jaroma 2008). Keskeisten T&K-toiminnan alueiden muodostaminen ja niiden vaikuttavuuden mittaaminen on kuitenkin edelleen haasteena. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla korkeakouluopetuksen ja tutkimuksen kehittämistä koskevan selvityksen mukaan koulutus ja tutkimus on profiloitava entistä selvemmin valituille painopistealueille alueen omien koulutuksen ja tutkimuksen osaamisresurssien sekä yritystoiminnan elinkeinorakenteen ja julkisen vallan vaatimien osaamistarpeiden mukaisesti (Framille Seinäjoelta 2008, 3).

Yksi mahdollisuus on ammattikorkeakoulun T&K-toiminnan ohjelmaperustainen kehittäminen yhdessä strategisesti merkittävien T&K-toimijoiden kanssa (Haapala 2009). Tällöin ammattikorkeakoulun T&K-toiminnan keskeisistä painopistealueista nostetaan 2-3 vuoden jaksoiksi temaattisia monialaisia ohjelma-alueita, joihin nivotaan opetus, T&K-toiminta ja vaikuttavuuden mittaaminen. Ohjelman tulisi sisältää sellaisia T&K-toiminnan muotoja, jotka tukevat ja edistävät kyseisen ohjelma-alueen osaamisen keskittymistä: verkostoja, T&K-projekteja, -palveluita sekä opetusta ja T&K-toimintaa integroivien pedagogisten mallien ja ympäristöjen kehittämistä. Lisäksi ohjelma voi sisältää osaamisen keskittymistä edistäviä verkostoja ja julkaisutoimintaa. Tällä tavoin ammattikorkeakoulun osaamispääomaa voitaisiin rakentaa Kansallisen innovaatiostrategian (2008, 14, 28) suosittelemalla tavalla kumuloituen strategisesti tärkeiden T&K-toiminnan osa-alueiden ympärille. (Kuvio 1, katso LIITE.)

Kuviossa esitetyt ohjelmat tukevat alueellisiin vahvuuksiin perustuvia strategisia osaamiskeskittymiä. Ohjelmaperustaiseen T&K-toiminnan tulee olla yhdenmukaisesti mitattavaa ja arvioitavaa. T&K-toiminnan mittareita tulee kehittää ohjelmien vaikuttavuuden arvioimiseksi niin, että myös toiminnan yhteiskunnallista ja alueellista vaikuttavuutta voidaan arvioida nykyistä paremmin. Tämä edellyttää vahvaa yhteistyön ja –toiminnan organisoitumista alueen korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, yritysten ja kuntien toimijoiden kesken. Ammattikorkeakoulun T&K-strategian kehittämisessä ja uusien ohjelma-alueiden määrittelyssä vaikuttavuustiedolla on oleellinen merkitys.

SeAMK:ssa on lähdetty tukemaan jo kahden strategisen osaamiskeskittymän muodostumista, joista ensimmäinen keskittyy elintarvikeosaamisen ja toinen arviointiosaamisen ympärille (Haapala 2009). Arviointiosaamisen keskittymää on rakennettu yhteistyössä alueen toimijoiden¹ verkostoitumisena (Kivipelto & Vuorenmaa 2008). Verkostoitumisen tavoitteena on edistää arviointitoimijoiden tunnettuutta ja saavutettavuutta alueellisesti, valtakunnallisesti ja myös kansainvälisesti. Kuvion 1 mukaisesti verkosto voisi toimia myös arviointiin suunnatun kehittämisohjelman yhtenä toimintamuotona rakentaen arviointiin liittyvää osaamiskeskittymää.

Pohjanmaan maakuntien alueella arviointiverkosto toimii toistaiseksi vapaaehtoisuusperiaatteella, jolloin eri toimijat voivat tulla mukaan ja myös irrottautua verkostosta ilman sitoumuksia. Tällä hetkellä verkostoa rakennetaan siihen liittyvien toimijoiden omien resurssien turvin. Resurssien käytöstä sovitaan verkoston tapaamisissa. Seminaarien ja asiantuntijavaihtojen toteuttamiseen haetaan tapauskohtaisesti erillisrahoitusta. Koska verkosto ei ole virallisesti organisoitunut, edustaa se rahoitusta haettaessa toimijoiden joukkoa, ei yhtä organisaatiota. Verkoston avulla saadaan muodostettua yhteinen tahto tai visio siitä, millaisia projekteja haetaan, mutta eri tahot voivat lähteä mukaan vain sellaisiin projekteihin, jotka kiinnostavat tai hyödyntävät heitä.

Verkosto pyrkii antamaan panoksensa mm. alueella toimivien arviointiosaajien kouluttamiseen. Lähiaikojen suunnitelmissa on alueellisen arviointiseminaarin ja arviointiin keskittyvän PD-koulutuksen toteuttaminen. Tulevaisuuden visiona on, että arviointiverkosto parantaa alueen arviointitoimijoiden valtakunnallista ja kansainvälistä verkostoitumista työpajojen, seminaarien ja kansainvälisten asiantuntijavaihtojen avulla. Verkoston nettisivut on avattu osoitteeseen www.seamk.fi (Tutkimus- ja kehittäminen).

Verkoston avulla tiivis vuorovaikutus ja eri alojen arviointitoiminnan tunnistaminen laajentaa myös opetukseen integroimisen mahdollisuuksia. Arviointi (esim. arviointitutkimus tai –selvitys) on mukana jo useassa, erityisesti sosiaali- ja terveysalan opinnäytetyössä ja harjoittelussa. Teoreettisissa opinnoissa arviointi tulee esiin lähinnä projektiopintoihin liittyen. Lisäksi SeAMK:ssa on käynnistetty opetuksen ja T&K-toiminnan integroimiseksi toimia, joiden myötä kehitetään T&K-pedagogiikkaa ja hyviä käytäntöjä. Parhaillaan on työn alla T&K-toiminnan ja opetuksen integroimisen taloudellisen seurannan kehittäminen. Haasteena on eri oppilaitosten (ammattikorkeakoulut, yliopistot) yhteiset arviointia ja opetusta integroivat toiminnot, joita arviointiverkosto voi osaltaan myös edistää.

Arviointiosaamisen kehittäminen Pohjanmaan maakuntien alueella on vasta aluillaan, mutta verkostosta saadut kokemukset auttavat pohtimaan ohjelmaperustaisen T&K-toiminnan mahdollisuuksia ja haasteita. Ohjelmaperustainen T&K-toiminta on mielekästä sellaisilla monialaisilla T&K-toiminnan alueilla, joilla on laajasti tunnustettua osaamista ja kysyntää. Alueellisten toimijoiden lisäksi tarvitaan hyviä kansallisia ja kansainvälisiä verkostoja ja strategisesti merkittäviä yhteistyökumppaneita, jotka sitoutuvat tämänkaltaisen osaamisen edistämiseen. Verkostojen ohella osaamiskeskittymien rakentaminen edellyttää myös muita toimia, kuten kuntien, yritysten, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteistä näkemystä tavoiteltavasta aluevaikuttavuudesta ja sen arvioimisen menettelytavoista. SeAMK:ssa on lähdetty kehittämään T&K-toiminnan strategisia linjauksia tämän suuntaisesti, joten edellytykset ohjelmaperustaisen T&K-toiminnan toteuttamiseen ja vaikuttavuuden arvioinnin kehittämiseen ovat olemassa.

Antikainen, E.-L.; Hauta-aho, H. & Yrjönen, M. (2008) Ammattikorkeakoulu yhteiskunnallisena toimijana. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Sarja B. Projektiraportit ja selvitykset 9. Helsinki.

Auvinen, P.; Grönroos, E.; Hilli, Y.; Hirvonen, E.; Hyrkkänen, U. & Mäntylä, R. (2008) Ammattikorkeakoulun henkilöstön tutkimus- ja kehittämistoiminnan osaaminen. Teoksessa: Jaroma, A. (toim.) Virtaa verkostosta. Tutkimus- ja kehitystyö osana amattikorkeakoulujen tehtävää, AMKtutka, kehittämisverkosto yhteisellä asialla. Mikkelin ammattikorkeakoulu. A: Tutkimuksia ja raportteja 36, 43–86.

Chelimsky, E. (2006) The Purposes of Evaluation in a Democratic Society. Teoksessa: Shaw, I. F.; Greene, J. C. & Mark, M. M. (eds.) The SAGE Handbook of Evaluation. London, Thousand Oaks & New Delhi: SAGE Publications, 33–55.

Feinstein, O. & Beck, T. (2006) Evaluation of Development Interventions and Humanitarian Action. Teoksessa: Shaw, I. F.; Greene, J. C & Mark, M. M. (eds.) The SAGE Handbook of Evaluation. London, Thousand Oaks & New Delhi: SAGE Publications, 536–558.

Haapala, H. (2009) Seinäjoen ammattikorkeakoulun T&K-toiminnan strateginen suuntaaminen. Muistiinpanot ja suullinen tiedonanto 12.2.2009.

Jaroma, A. (2008) AMKtutka – Ammattikorkeakoulujen yhteinen kehittämisverkosto. Teoksessa: Jaroma, A. (toim.) Virtaa verkostosta. Tutkimus- ja kehitystyö osana amattikorkeakoulujen tehtävää, AMKtutka, kehittämisverkosto yhteisellä asialla. Mikkelin ammattikorkeakoulu. A: Tutkimuksia ja raportteja 36, 1–19.

Jaroma, A.; Väätämöinen, R. & Tarhonen, T. (2008) T&K-toiminnan ja opetuksen rajapinnoilla – kysely ammattikorkeakoulun johdolle. Teoksessa: Kotila, H.; Mutanen, A. & Kakkonen, M.-L. (toim.) Opetuksen ja tutkimuksen kiasma.Helsinki: Edita, 36–52.

Kallioinen, O.; Raj, K. & Jaroma, A. (2008) Pohdintaa ammattikorkeakoulujen T&K-toiminnan luonteesta. Teoksessa: Jaroma, A. (toim.) Virtaa verkostosta. Tutkimus- ja kehitystyö osana amattikorkeakoulujen tehtävää, AMKtutka, kehittämisverkosto yhteisellä asialla. Mikkelin ammattikorkeakoulu. A: Tutkimuksia ja raportteja 36, 31–41.

Kallioinen, O.; Raj, K. & Rantanen, T. (2008) Kehittämispohjainen oppiminen uuden osaamisen ja tiedon tuottajana sekä työelämän kehittäjänä. Teoksessa: Kotila, H.; Mutanen, A. & Kakkonen, M.-L. (toim.) Opetuksen ja tutkimuksen kiasma. Helsinki: Edita, 246–262.

Kansallinen innovaatiostrategia (2008) Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. http://www.innovaatiostrategia.fi/files/download/Kansallinen_innovaatiostrategia_12062008.pdf

Kivipelto, M. & Vuorenmaa, M. (2008) Pohjanmaan arviointiverkosto. Toimintasuunnitelma. Luonnos. Päiv. 5.2.2009. http://www.seamk.fi/?Deptid=4135

Kivipelto, M.; Haapala, H. & Jaakkola, I. (2009) Seinäjoen ammattikorkeakoulun T&K-toiminnan strategia-asiakirjat.

Kotila, H. & Peisa, S. (2008) Toteutuuko oppimista ja työelämää kehittävä kumppanuus? – Retoriikkaa ja orastavia ratkaisuja. Teoksessa: Kotila, H.; Mutanen, A. & Kakkonen, M.-L. (toim.) Opetuksen ja tutkimuksen kiasma. Helsinki: Edita, 55–70.

Long, A. (2006) Evaluation of Health Services: Reflections on Practice. Teoksessa: Shaw, I. F.; Greene, J. C. & Mark, M. M. (eds.) The SAGE Handbook of Evaluation. London, Thousand Oaks & New Delhi: SAGE Publications, 461–485.

Marttila, L. (2008) Ammattikorkeakoulu yrityksen yhteistyökumppanina. Teoksessa: Kotila, H.; Mutanen, A. & Kakkonen, M.-L. (toim.) Opetuksen ja tutkimuksen kiasma. Helsinki: Edita, 71–89.

Rissanen, R. (2008) Tutkimus- ja kehitystyön ja opetuksen liitto – Näkökulmia ammattikorkeakoulun perustehtävistä. Teoksessa: Kotila, H.; Mutanen, A. & Kakkonen, M.-L. (toim.) Opetuksen ja tutkimuksen kiasma. Helsinki: Edita, 11–22.

Shaw, I.; Mowbray, C.T. & Qureshi, H. (2006) Social Work and the Human Services. Teoksessa: Shaw, I. F.; Greene, J. C. & Mark, M. M. (eds.) The SAGE Handbook of Evaluation. London, Thousand Oaks & New Delhi: SAGE Publications, 486–511.

Tarnanen, T.; Wrange, K. & Raivo, P. (2007) Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun aluevaikuttavuus. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja C: Tiedotteita, 29. Joensuu.

Tilley, N. & Clarke, A. (2006) Evaluation in Criminal Justice. Teoksessa: Shaw, I. F.; Greene, J. C. & Mark, M. M. (eds.) The SAGE Handbook of Evaluation. London, Thousand Oaks & New Delhi: SAGE Publications, 512–535.

Tutkimus- ja kehittämistyön strategia ja toimintasuunnitelma 2008–2010. Seinäjoen ammattikorkeakoulu.

Varmola, T. (2008a) Verkostoituminen ja yhteistyö ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminnassa. Teoksessa: Jaroma, A. (toim.) Virtaa verkostosta. Tutkimus- ja kehitystyö osana amattikorkeakoulujen tehtävää, AMKtutka, kehittämisverkosto yhteisellä asialla. Mikkelin ammattikorkeakoulu. A: Tutkimuksia ja raportteja 36, 21–29.

Varmola, T. (2008b) Askel askeleelta: Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan rooli tietointensiivisessä kansantaloudessa. Teoksessa: Kotila, H.; Mutanen, A. & Kakkonen, M.-L. (toim.) Opetuksen ja tutkimuksen kiasma. Helsinki: Edita, 23–35.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen ajankäyttötutkimus (2006) Tiede, teknologia ja tietoyhteiskunta. Helsinki: Tilastokeskus.

1 Verkoston valmistelussa on ollut mukana mm. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Vaasan yksikön, Seinäjoen ammattikorkeakoulun, Pohjanmaan liiton, Pohjanmaan maakuntien sosiaalialan osaamiskeskus SONet BOTNIA:n, Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymän, Levón-instituutin, Vaasan keskussairaalan, Vaasan yliopiston, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin, Etelä-Pohjanmaan sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen, Åbo Akademin sekä BoWer-hankkeen (Pohjanmaan hyvinvointitutkimuksen ja osaamisen keskittymä) edustajia.