Innovaatiot, osaaminen ja tietoyhteiskunta – kokemuksia ja näkemyksiä

Ville Saarikoski

Suomessa innovaatiot on nostettu kansakunnan tulevaisuuden menestyksen rakentamisen keskeiseksi keinoksi. Hallitus on laatinut kansallisen innovaatiostrategian (innovaatiostrategia 2008). Teknillinen Korkeakoulu, Kauppakorkeakoulu ja Taideteollinen Korkeakoulu yhdistetään maailman ensimmäiseksi innovaatioyliopistoksi. Myös ammattikorkeakoulut korostavat rooliaan innovaatiojärjestelmässä.

Suomessa ei pärjää ellei osaa innovaatioretoriikkaa. Tärkeämpää on mielestäni kysyä, onko Suomen nykyinen innovaatiostrategia tie tulevaisuuden menestykseen?

Innovaatiokeskustelun voi myös popularisoida kysymällä, tunnetko yhtään suomalaista keksijää? Tiedätkö kuinka keksitään? Tiedätkö, mistä lähdet etsimään tulevaisuuden menestystä? Yllättävän harva tarjoaa näihin kysymyksiin minkäänlaisia uskottavia vastauksia.

Innovaatiokeskustelua voi myös lähestyä vallan toista kautta, kysymällä milloin innovointi ei enää kannata? Milloin olisi kannattavampaa esimerkiksi vain kopioida naapurilta. Unohdamme helposti, että innovointi on vain keino päämäärään, ei itsetarkoitus.

Toisinajattelu ja uudistuminen konsensus Suomen haasteita

Suomi ei välttämättä ole maailman paras maa toisinajattelijalle. Innovaatioiden ja uuden luomisen kannalta itsenäinen ”toisin” ajattelu on kuitenkin välttämätöntä. Joskus on jopa ajateltava radikaalisti toisin kuin valtavirta (Kühn 1996).

Henkilökohtaisella tasolla, on mahtavaa kokemus ja tunne, kun kokonainen toimiala (tietoliikenne), joka on kansantaloutemme taloudellisen menestyksen keskeisin tukijalka, hylkää vanhan ajatusmallin (paradigman) ja omaksuu toimintansa keskiöön minun esittämät opit.

Ennustin, väitteeni matematiikkaan perustaen, mobiilitoimialan siirtymisen kiinteän kuukausihinnan malliin ja ennustin sähköpostin yleistymisen kännyköissä. Väitin, että tekstiviesti on kehityksen jarru. Kiinteä kuukausihinta, sähköposti ja uudet web-pohjaiset viestintävälineet leviävät koko toimialalle globaalisti ja ovat jo nyt, viisi vuotta myöhemmin, miljoonien loppukäyttäjien omaksuma toimintatapa (Rheingold 2005, Saarikoski 2006).

Muutos ei kuitenkaan ole ollut helppo, ei alalle eikä henkilökohtaisesti. On hämmentävää havaita ja kokea käytännössä, miten suomalainen yhteiskunta ja sen keskeiset instituutiot hylkäävät yksittäisen toisinajattelijan ja lukkiutuvat tukemaan vanhaa menestysreseptiään. Mitä mullistavampi ja taloudelliselta merkitykseltään vaikuttavampi ajatus, sen vankemmin erityisesti suomalainen yhteiskunta näyttää lukkiutuvan vanhaan.

Toivon, että Suomessa voi esittää valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä, vaikka ne olisi välittömiä uhkia nykyisen teollisuutemme ytimelle. Toivon, että innovaatiojärjestelmämme kykenee tämän kaltaisia valtavirran haastajia rahoittamaan. Nykyisen teollisuutemme välitön intressi ei saa olla luovuuden ja uudistumisen este.

Suomalaisia huippuosaajia ja itsenäisiä ajattelijoita neuvon verkottumaan heti alusta alkaen globaalilla tasolla.

Suomalaisilta yksilöiltä ja suomalaisilta instituutioilta vaaditaan nykytilanteessa konsensusajattelusta luopumista – ainakin hetkeksi – ja itsenäistä ajattelua, kansakuntamme menestyksen turvaamiseksi, kahdesta keskeisestä syystä.

Ensinäkin suomalainen innovaatiojärjestelmä ei välttämättä ole niin onnistunut, kun on pitkään annettu ymmärtää (Sabel, Saxenian 2008 ja Kao 2009). Toiseksi Suomi, kuten muutkin maailman taloudet, ovat siirtymässä teollisesta yhteiskunnasta tietoyhteiskunnaksi. Tässä kehityksessä Suomi ei ole pärjännyt kovin hyvin (tietoyhteiskuntamittarit).

Strategiset innovaatiot ja kasvu

Yhteiskunnalliset murrokset tapahtuvat kovin usein kriisien ja vallankumouksien kautta. Muutos tulee valtarakenteiden ulkopuolelta Tutkimusten mukaan esim. n. 70%:ia nuorista lataa netistä edelleen sisältöjä laittomasti. Netti haastaa myös esim. Yleisradion roolin. Teknologialla on usein keskeinen rooli yhteiskuntamurroksen mahdollistamisessa.

Innovaatioita on monen tasoisia: työpaikan arkirutiinien kehittämisestä (jokainen voi innovoida), tuotteiden, liiketoimintamallien, markkinoiden ja yhteiskunnan kehittämisen tasolle asti. Innovaattori hakee jokaiselle tasolle sopivat työkalut. Vaativin taso lienee se, jolla kehittäjä pyrkii uudistamaan ja muuttamaan yhteiskuntaa ja sen pelisääntöjä.

Yhteiskuntamurroksessa kannattaa kaivaa esiin strategian oppikirjat. Kiinalaisesta maltista ja Troijan hevosesta on tässä tilanteessa opiksi. Kiinalaiset opettavat, että vahvakin vihollinen kaatuu, kun malttaa odottaa ja tarttuu tilaisuuteen vasta silloin kun ”ikkuna” – markkinamahdollisuus - vihdoin avautuu. Troijalainen strategia puolestaan kannustaa piiloutumaan nykyisiin valtarakenteisiin ja muuttamaan sisältäpäin. Yhteiskunnan ajautuminen kriisiin, kuten lamaan on uudistajalle merkki muutoksesta ja uskoa luova mahdollisuus.

Innovaatio on mielestäni strateginen, jos se vastaa strategisiin haasteisiin. Tietoyhteiskunnan innovaatioita voi lähestyä teorian kautta pyrkien ymmärtämään, miten teoria selittää ja ennustaa ympäristössämme tapahtuvaa muutosta.

Teoria luokittelee innovaatioita: radikaalit ja inkrementaalit innovaatiot, osaamista edistävät ja osaamista tuhoavat innovaatiot (Tushman ja Andersson 1986), modulaariset ja arkkitehtuuri innovaatiot (Henderson ja Clark 1990) ja tuoreimpana arvoa ylläpitävät ja arvoepäjatkuvat innovaatiot (Christensen, Bower 1996).

Osaamisemme rapautuu, tarvitsemme uutta osaamista

Tietoyhteiskuntaa rakentavan toimijan näkökulmasta Internet teknologia on teollisen aikakauden osaamista tuhoavaa innovaatio. Suomessa syntyy alle prosentti maailman huippuosaamisesta. On jopa sangen todennäköistä, että tietoyhteiskunnan vaatima osaaminen syntyy ja kehittyy muualla kuin Suomessa.

Osaamista pitäisi siirtää ulkomailta Suomeen. Yhteiskuntamme on rakennettu pätevyyksien varaan ja emme huomaa kun pätevyytemme ja osaamisemme on käymässä vanhaksi. Meidän tulisi ennen kaikkea arvostaa yksilön oppimiskykyä ja kykyä yhdessä toisten kanssa luoda uutta oppivissa verkostoissa. Huippuosaamisella ei ole mitään arvoa, keskeisintä on taito löytää ja kiivetä uusille huipuille.

Uusi osaaminen tulee kytkeä valtarakenteisiin. Sotahistorioitsija John Keegan (Keegan 2007) on tutkinut tiedon ja tiedustelun roolia sodassa ja havainnut, ettei tiedolla ole mitään merkitystä ellei se ole kytketty valtaan. Me suomalaiset emme tunnista teollisuusyhteiskunnan ja tietoyhteiskunnan rintamalinjoja. Yhteiskuntamme valtaapitävät eivät näytä kuuntelevan rintamalinjoilta saapuvaa tiedustelutietoa.

Teknologia on osa sosiaalisia rakenteitamme (Orlikowski 2001). Teknologiaa ei voi enää irrottaa erilleen yhteisöstämme ja kulttuuristamme. Olemme toistaiseksi epäonnistuneet esim. sähköisen äänestyksen ja kansalaistunnisteen toteuttamisessa, verkkolaskutus etenee meillä hitaammin kuin muissa maissa, verkkokauppojen lukumäärässä jäämme jälkeen. Nämä ovat selkeitä esimerkkejä siitä, ettemme ole kaikin puolin sisäistäneet teknologian sosiaalista luonnetta ja ettemme ole kytkeneet uutta osaamista yhteiskunnan rakenteisiin. Tulevaisuuden vientituotteet ovat yhteisöllisiä palveluita ja tätä varten meidän tulisi erityisen hyvin tuntea ne yhteisöt joihin vientiponnistelumme kohdistuvat.

Teollisen yhteiskunnan vakiintuneet käytännöt (kuten kynällä allekirjoittaminen) tulee siirtää tietoyhteiskunnan sähköiseksi käytännöksi (vrt. tunnistaminen ja allekirjoittaminen). Onnistuneisiin esimerkkeihin maailmalla meidän suomalaisten tulisi nöyrästi ja hyvin tarkoin tutustua. Tulevaisuuden hiljainen tieto (Nonaka et al 1995) on hiljaista yhteisöllistä osaamista.

Tieto- ja verkostotalouden uudet lainalaisuudet

Tietotalouden verkostoteorioiden avulla perinteiset toimintatavat on haastettavissa. Internet murros ja Internet liiketoimintamalli on ymmärrettävissä verkostoteorioiden kautta. Verkostotaloudessa perinteinen verkottuminen ja teknologian (Internetin) mahdollistama verkottuminen sulautuvat toisiinsa (vrt. englannin kielen termi ”bricks and clicks”). Suomalaisessa verkostokirjallisuudessa painottuvat alihankintaverkot, arvon luominen verkostossa (Möller et al 2008), verkostostrategian luominen (Hakanen et al 2007) ja oppivat verkostot (Toiviainen 2006). Tietotalouden verkostoteoriat ovat kuitenkin suomalaisessa keskustelussa jääneet yllättävän vähälle huomiolle.

Tietotaloudessa arvonmuodostus tapahtuu verkostoissa (Tapscott 1999) ja siten verkostotalouden ymmärtäminen on nousemassa aivan keskeiseksi uusien liiketoimintamallien rakentamisessa.

Chris Andersonin kirja ”The Long Tail” vastaa kysymykseen, mitä tapahtuu kysynnälle, kun tarjonta ei ole rajoitettua. Andersonin mukaan kysyntä häviää pitkään häntään eli ihmiset haluavat myös erikoisuuksia. Häntään on syntymässä uusi markkina. Netti-ilmiön myötä yksittäisistä ihmisistä on tullut sisällöntuottajia. Syntyy uusia markkinoita, kun ihmiset voivat esim. jakaa kuviaan ja videoitaan netissä (esim. facebook) ja luoda esim. lomakuvista omia kirjoja (http://www.ifolor.fi/kirja/) tai julkaista oman kirjan (http://www.blurb.com/).

Tietotaloutta voidaan lähestyä resurssipohjaisen teorian näkökulmasta (resource based view). Tämän teorian mukaan yritykset ja myös julkinen sektori ovat perinteisesti rakentaneet lisä-arvonsa erityisesti resurssien niukkuutta hyödyntäen. Tietotaloudessa tämä asetelma muuttuu merkittävällä tavalla. Prosessointikapasiteetin ja tiedonsiirron hinta on itse asiassa jo niin halpa, että arvontuotantomalli on voimakkaasti muuttumassa ja bitit eivät enää ole niukkoja resursseja. Yritysten ja yhteisöjen on etsittävä uudenlaisia arvontuotantomalleja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että biteistä luodut välineet (sähköpostit, kalenterit, yhteisölliset alustat kuten facebook) voidaan ja jopa kannattaa antaa ilmaiseksi käyttäjille ja käyttäjät muodostuvat itse osaksi arvontuotantoprosessia (vrt. avoimet ohjelmistot). Muutos on radikaali.

Maailman johtaviin tietotalouden asiantuntijoihin kuuluva Yochai Benkler (2006) on yleistänyt havaintonsa ja toteaakin, että teknologian kehittyessä näyttää siltä, että joistakin niukoista resursseista kannattaa tehdä jokamiehen oikeuksia (Benkler 2002). Teknologian kehitys näyttää mahdollistavan niin radiotaajuuksien ”sosialisoinnin” (vrt esim wlan) kuin tekijän oikeuksien perustavaa laatua olevan muutoksen (vrt creative commons). Tietotaloudessa kannattaa muodostaa mahdollisimman laajoja yhteisöjä (esimerkiksi Facebookissa on jo 125 miljoonaa käyttäjää).

Teknologinen kehitys vie kohti uusia liiketoimintamalleja, uusia institutionaalisia rakenteita ja uutta lainsäädäntöä. Muutos ei tapahdu ilman uuden osaamisen synnyttämistä ja siihen nojautuvaa yhteiskunnallista keskustelua. Tämän keskustelun haasteellisuus näkyy populistisena esimerkiksi tv lupakeskustelussa ja tekijänoikeuskeskustelussa. Toivon huippuosaajien korkeakouluissa ja yliopistoissa sekä yhteiskunnallisten instituutioiden kuten esim. Sitran sekä rakentavan uutta tarvittavaa osaamista että osallistuvan uudella asiantuntemuksellaan tähän keskusteluun.

Suosittelen tutustumista tietotalouden verkostoteorioihin ja arvonluontia tietoyhteiskunnan keskeisen ilmiön – internetin ilmaisuuden – ympärille hyödyntäen esim. arvoepäjatkuvia innovaatioita (Christensen 1996, Anthony et al 2008, Christensen at al 2008, Christensen et al 2009, Iiyoshi, Kumar 2008). Välineet muutoksen ymmärtämiseen ja toteuttamiseen ovat olemassa.

Lähteet

Anderson, Chris, The Long Tail – Why the Future of Business, is Selling Less of More, 2006

Anderson, Philip, Tushman, Michael L., Technological Discontinuities and Dominant

Designs: A Cyclical Model of Technological Change, Administrative Science Quarterly, Vol. 35, 1990

Anthony, Johnson, Sinfield ja Altman - Innovators guide to growth, 2008, http://www.innovatorsguidetogrowth.com/

Benkler, Yochai, Some Economics of Wireless Communications, Harvard Journal of Law and Technology Volume 16, Number 1 Fall 2002

Benkler, Yochai, The Wealth of Networks: How Social Production Transforms Markets and Freedom 2006

Christensen, Clayton, Bower, Joseph, Customer Power, Strategic Investment, and the Failure

of Leading Firms, Strategic Management Journal, Vol. 17, No. 3, Mar., 1996

Christensen, Clayton, Johnson, Curtis W., Horn, Michael B., Disrupting Class: How Disruptive Innovation Will Change the Way the World Learns 2008

Christensen, Clayton, Grossman, Jerome, Hwang, Joseph, The Innovator´s Prescription, 2009

Hakanen, Matti, Heinonen, Upi, Sipilä Petri, Verkostostrategiat, menesty yhteistyössä, 2007

Henderson, Rebecca, Clark, Kim, Architectural Innovation: The Reconfiguration of Existing Product Technologies and the Failure of Established Firms, Journal article by Rebecca M. Henderson, Kim B. Clark; Administrative Science Quarterly, Vol. 35, 1990

Iiyoshi, Toru, Kumar, M.S. Vijay, Opening up Education, The Collective Advancement of Education through Open Technology, Open Content, and Open Knowledge, 2008

Innovaatiot ammattikorkeakoulussa, http://www.jamk.fi/tutustu/arenenvuosikokous/etusivu

Innovaatioyliopisto, http://fi.wikipedia.org/wiki/Innovaatioyliopisto

Kao, John, Tapping the World´s Innovation Hot Spot´s, Harvard Business Review 3/2009

Kansallinen innovaatiostrategia www.innovaatiostrategia.fi http://www.innovaatiostrategia.fi/files/download/Kansallinen_innovaatiostrategia_12062008.pdf

Keegan John, John Keegan: Sodan tiedustelu. Ajatus kirjat, 2007. Suomentanut Simo Liikanen.

Kühn, Thomas, The Structure of Scientific Revolutions, 3rd edition, 1996 http://en.wikipedia.org/wiki/The_Structure_of_Scientific_Revolutions

Möller, Kristian, Rajala, Arto, Svahn, Senja, Teknologiainfo Teknova Oy, 3 p. 2009

Nonaka, Ikujiro, Takeuchi, Hirotaka, The Knowledge creating company. How Japanese Companies Create the Dynamics of Innovation. Oxford: Oxford University Press, 1995

Orlikowski, WJ; Barley SR, Technology and institutions: what can research on information technology and research on organizations learn from each other? MIS Quarterly, 25(2), pp 145-165, June 2001

Rheingold Howard, Email scale free networks and the mobile internet (2005), http://www.thefeaturearchives.com/topic/Networks/Email__Scale-Free_Networks__and_the_Mobile_Internet.html

Saarikoski, Ville, Secrets of success for going Mobile, Published in: Ed Peelen, Customer Relationship Management, FT Prentice Hall, pp 137-139 2004, First published on the Financial times web site 9.6.2004

Saarikoski, Ville, The Odyssey of the Mobile Internet, the emergence of a networking atribute in a multidisciplinary study, Oulu University 2006

Tapscott, Don (ed), Creating Value in a Network Economy, 1999

Sabel, Charles and Saxenian, AnnaLee, A Fugitive Success, Finland´s Economic Future, Sitra report 80 (2008)  http://www.sitra.fi/fi/Julkaisut/suomen_taloudellinen_tulevaisuus_katoaako_menestys.htm

Tietoyhteiskuntamittarit, http://www.stat.fi/artikkelit/2008/art_2008-05-30_003.html?s=0)

Toiviainen Hanna, Verkostoaatteesta kumppanuuden arkeen - Monitasoinen oppiminen

pienyritysverkostossa 2006

Tushman, M.L. and Anderson, P., Technological discontinuties and organizational

environments, Administrative Science Quarterly, 31 (1986), 439-65.