Menetelmiä pidetään tutkimuksen onnistumisen kannalta merkittävinä teknisinä ohjenuorina. Niiden seuraamista edellytetään ja arvioidaan kaikissa tutkimushankkeissa. Menetelmäopinnoilla on myös keskeinen sija kaikessa korkeakoulutuksessa. Menetelmäratkaisut kiinnittyvät kuitenkin vahvemmin moraaliseen kuin mekaaniseen tai tekniseen järjestykseen. Metodien seuraamista edellytetään ennen muuta seuraamisen yleensä tai tuon edellyttämisen itsensä vuoksi, ei siksi, että toimiminen täten takaisi jonkin tuosta tekemisestä erillisen saavuttamisen. Järjestys, joka siis on perustaltaan lähinnä moraalista, kuitenkin ymmärretään tai esitetään mekaaniseksi tai tekniseksi. Jäsennän tällaisen metodologisen väärintunnistamisen taustoja ja seurauksia. Tieteen normien ja metodologian perusluonteen ymmärtäminen toisella tavalla auttaa hahmottamaan tutkimusta moraalisena järjestyksenä ja tuo esiin mahdollisen uuden järjestyksen aspekteja.

Kestävä kehitys ja siihen kytkeytyvät teemat, kuten eettisyys, vastuullisuus paikallisesti ja globaalisti sekä oikeudenmukaisuus, ovat tavoitteita useissa koulutuksen strategisissa linjauksissa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Elämme parhaillaan YK:n kestävän kehityksen koulutuksen vuosikymmentä (2005–2014), johon sisältyy tavoitteena kestävän kehityksen periaatteiden integroiminen osaksi kaikkia oppimisen alueita (Decade of Education for Sustainable Development 2005–2014, 2009).

EU:ssa osana Bolognan prosessia on esitetty tavoitteeksi, että koulutus perustuisi kestävän kehityksen periaatteille (Copernicus Guidelines… 2005). Opetusministeriön asiakirjassa todetaan, että tutkinnon suorittaneilla tulisi olla perustiedot ja -taidot kestävän kehityksen mukaisesta toiminnasta (Kestävän kehityksen edistäminen koulutuksessa… 2006: 57). Julkaisussa todetaan myös, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perustoimintojen tulisi pohjautua kestävän kehityksen periaatteille (Kestävän kehityksen edistäminen koulutuksessa… 2006: 62).

Globaalin vastuun edistäminen on yksi päätavoite vuosille 2009–2015 suunnatussa Suomen korkeakoulujen kansainvälistymisstrategiassa. Strategian mukaan suomalaisten korkeakoulujen tulee käyttää tutkimustaan ja asiantuntemustaan globaalien ongelmien ratkaisemiseen ja kehitysmaiden osaamisen vahvistamiseen. Lisäksi tavoitteeksi esitetään, että korkeakoulujen toiminnan tulisi rakentua eettisesti kestävälle pohjalle ja tukea opiskelijoiden valmiuksia toimia globaalissa ympäristössä ja ymmärtää oman toiminnan globaaleja vaikutuksia (Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategia 2009: 5).

Muun muassa näiden strategisten linjausten sekä yhteiskunnan muuttuvien olojen ja työelämän tarpeiden pohjalta toteutettiin kehittämishankkeet kestävää kehitystä edistävän pedagogiikan täsmentämiseksi sekä laajemmin kestävän kehityksen ja vastuullisuuden huomioon ottamiseksi korkeakoulukentällä. Tässä artikkelissa kuvataan kehittämishankkeita keskittyen metodologisten valintojen kuvaukseen sekä tulosten esittelyyn ja hankkeiden onnistumisen reflektointiin erityisesti menetelmien näkökulmasta.

The purpose of the article is to introduce the sustainability focused Master Degree Programme in International Business Management at Faculty of Business Studies, Lahti University of Applied Sciences. The article is focusing on introducing our international Master Degree Programme and sustainability focused research done by Master Programme students. In addition to the general description of the programme, the article gives some examples of sustainable focused empirical research made by the students of the study group started in September 2008. The main stress on these studies is with descriptions of concrete business opportunities and business models for Finnish and international environment cluster companies.

Liikenteen päästöt ovat yksi suurimmista kaupunki-ilmanlaatua heikentävistä tekijöistä ja siten merkittävä ympäristöhaitta.
Metropolian ammattikorkeakoulussa suunniteltu ja kehitetty Nuuskija-auto on ainutlaatuinen huipputeknologiaa edustava liikkuva ilmanlaadun tutkimuslaboratorio. Nuuskijalla voidaan mitata pakokaasuperäisiä kaasu- ja hiukkaspäästöjä, hiukkasten kokojakaumaa sekä auton renkaan nostattamia katupölypäästöjä. Sen erikoisvahvuutena ovat online-mittaukset todellisissa liikennetilanteissa. Toisaalta helposti siirreltävänä sillä voidaan tehdä myös paikalla olevia mittauksia hot spot -alueille kuten esimerkiksi satama-alueille. Nuuskija-projektin tarkoituksena on edistää ajoneuvo- ja laivapäästöjen vähentämiseen liittyvää osaamista ja teknologiaa, mikä samalla säästää ympäristöä ja energiaa.

Ammattikorkeakoulukentällä kuhisee (Puustinen 2010). Kevään 2010 aikana opetusministeriön ja ammattikorkeakoulujen väliset sopimusneuvottelut johtavat rakenteelliseen uudistukseen. Erikoistuminen ja profiloituminen ovat avainsanoja laadittaessa vuoteen 2015 suuntaavia strategioita. Toiminnan keskiössä on tuottaa laaja-alaista osaamista sekä tukea opiskelijoiden yksilöllistä ammatillista kasvuprosessia (Ammattikorkeakoululaki… 2003). Tehtävä edellyttää, että ammattikorkeakoulut kykenevät ennakoimaan työelämän osaamistarpeita, mutta yhä enenevässä määrin korkeakoulusektorin tulee osallistua maailmanlaajuisiin ilmastotalkoisiin ja kestävää kehitystä edistävään työhön, jolla lisätään oikeudenmukaisuutta, vähennetään ympäristökuormitusta, saavutetaan energiatehokkuutta ja edistetään hyvinvointia. Toisin sanoen ammattikorkeakouluilta edellytetään laajaa ympäristövastuuta, johon kuuluu oman toiminnan lähtökohtien kyseenalaistaminen ja ympäristövaikutusten vähentäminen mutta myös sosiaalinen vastuu (Pietikäinen 2008).

Viime vuosina myös ammattikorkeakouluissa on haettu käytännön sisältöä uusillekin käsitteille, kuten kestävä kehitys, yhteiskuntavastuu ja sosiaalinen vastuu, joita käytetään usein päällekkäin. Korkeakoulujen vastuullisuudelle on muun muassa määritetty 23 tavoitetta, joissa korostuvat organisaation vastuullisuutta tunnustava arvomaailma ja strategia. Vastuullisuuden edistämiseksi on korkeakoulujen yhteistyönä luotu kehittämis- ja seurantaindikaattorit sekä kysymyslistat itsearviointiin. Arvioinnissa noudatetaan Korkeakoulujen arviointineuvoston laadunvarmistusperiaatteita, ja se soveltuu myös Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategian (2009) toteutumisen arviointiin. Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategia (2009, 11) laajentaa ympäristövastuun globaaliksi.

Tavoitteet ovat siis laajat ja abstraktit, mutta käytännössä ne saavutetaan työyhteisön yhteisillä pienillä teoilla. Yksi keskeinen ongelma käytännön ympäristötyössä onkin, miten organisaation kaikki toimijat saadaan mukaan toteuttamaan usein teoreettiselta näyttävää ympäristöstrategiaa. Yksi keino opettajien ja opiskelijoiden sitouttamiseen on, että heidät osallistetaan ammattikorkeakoulun vastuullisen toiminnan tekijöinä johdonmukaisesti myös strategioiden ja ohjelmien laatimiseen. Linjakkaat rakenteelliset päätökset tarvitsevat usein aika suoraviivaista ”ylhäältä alas” -johdettua suunnittelua, mutta vastuullisen toiminnan aktivoiminen asiantuntijaorganisaatiossa taas edellyttää onnistunutta yhteistyötä organisaatioiden kaikkien tasojen välillä. Tässä artikkelissa tarkastellaan ammattikorkeakoulujen ympäristövastuullista toimintaa ja arvioidaan sen toteuttamiseen ja edistämiseen liittyviä haasteita erityisesti osallistumisen näkökulmasta. Esimerkkinä käytetään Oulun seudun ammattikorkeakoulun Luonnonvara-alan yksikön ympäristöohjelmaprosessia.

Vuorovaikutuksen vierasperäinen vastine kommunikaatio tarkoittaa yhdessä tekemisen lähtökohtaa – ja suomenkielinen ilmaisu sitä, miten yhteiseksi tekeminen käytännössä toteutuu. Sanoihin kätkeytyy vahva eettinen vire: sanojen tarkoittaman toiminnan ideaali merkitys. On kuitenkin paljon tilanteita, jotka eivät ole kommunikaatiota tai vuorovaikutusta, vaikka niitä siksi kutsutaan.

Tarkastelen, miten löytää sellaisia yhdessä tekemisen periaatteita, joiden avulla kommunikaatio ja vuorovaikutus sekä keskustelu ja dialogi mahdollistuvat vaikkapa eri alojen asiantuntijoiden välillä. Hyvän yhteistoiminnan perusteita etsiskelen pohtimalla Aristoteleen hyve-etiikan perusajatuksia, vapaan keskustelun ilmiöitä, H. P. Gricen keskustelumaksiimeja ja Jürgen Habermasin herruudettoman dialogin ideaa. Lopuksi hahmottelen näkemystä tavoiteltavasta kommunikaation hyveestä sekä ihmisten välistä vuorovaikutusta haittaavista paheista.

Mielikuvamme siitä, mitä eri käsitteet sisällöllisesti tarkoittavat, voivat vaikeuttaa uuden oppimista. Tapamme ymmärtää ja tulkita eri asioita nivoutuu aiempiin kokemuksiimme. Ammattikorkeakoulun lehtorin, pedagogin tehtävänkuva sisältää haasteita, joista vähäisin ei ole se, miten mahdollistaa positiivisia ensivaikutelmia uusista opiskeltavista asioista. Kansalaistoimintaa ja nuorisotyötä opiskelevien tulevien yhteisöpedagogien näkemykset, kokemukset ja toiveet opinnoille ovat hyvin heterogeenisia. Esimerkiksi yhteiskunnallisista kysymyksistä puhuttaessa, kuten politiikasta tai aktiivisesta kansalaisuudesta, ristiinpuhumisen mahdollisuus on suuri. Tämä on pedagogille haaste ja mahdollisuus.