Artikkelissa sovelletaan Living Lab -konseptia ammattikorkeakouluissa menossa olevaan pedagogiseen kehitykseen, jossa tavoitteena on muun muassa integroida ammattikorkeakoulujen kolme yhteiskunnallista tehtävää, koulutus, tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä aluekehittäminen, toimivaksi kokonaisuudeksi. Toimintaympäristön muutokset edellyttävät korkeakouluilta kehittämistyötä, jonka pedagogista ”Seinäjoen mallia” tässä hahmotellaan. Kansallisesti tunnetuimpia uusia opetussuunnitelmien mallinnuksia ammattikorkeakoulusektorilla ovat Laurean esillä tuomat Learning by Developing -mallin (LbD), integratiivisen oppimisympäristön ja juonneopetussuunnitelman ideat. Kun tarkastellaan sitä, mitä Living Lab -pedagogiikalla (LLP) voidaan tarkoittaa ja miten se on sovellettavissa ammattikorkeakouluihin, tulee yhä vallalla olevaa laitosoppimisen idea arvioinnin kohteeksi. Oppimisen kannalta osin epätarkoituksenmukaiseksi osoitettavasta, mutta turvallisesta laitosoppimisympäristöistä on vaikea luopua sekä tunnesyistä että kokonaisjärjestelmän toiminnan näkökulmista. LLP haastaa muiden aikalaistrendien ohella ammattikorkeakoulut uudistumaan niiden tarjoamien palveluiden ja institutionaalisen toimintamallin osalta. Uudistukset tulee tehdä innovatiivisesti, kriittiseen ja reflektiiviseen analyysiin perustuen sekä yksilöä motivoiden ja projektien yhteiskunnallisia sääntöjä noudattaen, mutta rohkeasti ja eettisesti kestävällä tavalla. Seinäjoen ammattikorkeakoulu on uudistanut sekä pedagogisen että T&K -strategiansa ja rakentaa parhaillaan Living Lab -perustaista käyttäjälähtöistä opetustarjontaa. Tällä tavoitellaan alueen tarpeiden mukaista, entistä vaikuttavampaa opetusta ja T&K -toimintaa.

Työn tekemisen muodot, paikat ja ajat ovat muuttuneet. Yhä useamman työpaikkaa eivät rajaa yhden työpisteen seinät, tuttu työtiimi ja tuttu talo tai kaupunki. Lentokenttien palvelupöydät, bussipenkit, lentokoneen istuimet, asiakasorganisaatioiden ”pistäytymispaikat” ja hotellihuoneiden työpöydät rakentavat nykytyön ympäristöä. Työtä tehdään hajaantuneissa verkostoissa, joissa kommunikaatio jäsenten kesken ja työn johtaminen tapahtuu virtuaalisesti (Andriessen & Vartiainen 2006, 3-12).

Muuttuvat tavat tehdä työtä haastavat esimiehen ja alaisen suhteen ja osaamisen. Lisääntyvä mobiili työ (esim. Vartiainen 2006, 22-24; Gareis, Lilischkis. & Mentrup 2006, 45-67) tarjoaa mielenkiintoisen alustan tämän problematiikan jäsentämiselle. Artikkelissa kuvataan niitä esimiestyön muuttuneita haasteita, joita yritysten henkilöstöhallinnon edustajat nostivat esille Turun ammattikorkeakoulun johtamassa modernin työn esimies- ja alaistoiminnan valmennusohjelmaa kehittävässä projektissa (TYKES). Artikkelin perustana on seitsemän valmennuskonseptia kehittävän kokouksen keskusteluaineisto niiltä osin, kun osallistujat käsittelevät mobiilin työn esimiestyölle asettamia haasteita.

Artikkelissa kuvataan ensin mobiiliin työhön ja sen kompleksisuuden arviointiin liittyviä käsitteitä. Sen jälkeen keskitytään tarkastelemaan kolmea kompleksisuustekijää, matkustamista, monipaikkaista työtä ja työaikaa esimiestyön haasteena, siinä valossa, jossa asiantuntijafoorumiin osallistuneet henkilöstöhallinnon edustajat nostivat niitä esille.

Työelämästä on tullut palautetta opiskelijoiden ammatillisesta osaamisesta. On kysytty, että mitä te oikein siellä oppilaitoksessa oikein opetatte? Ammatillisessa peruskoulutuksessa opetetaan työelämän työprosesseja ja tavoitteena on opiskelijan työllistyminen alan töihin. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi työssäoppimiseen on liitetty ammattiosaamisen näytöt, joissa työelämä pääsee mukaan opiskelijan osaamisen arviointiin. Ammatillista koulutusta ei enää läpäise pelkällä hyvällä asenteella, sillä ammattiosaamisen näytöissä opiskelija näyttää keskeisten ammatillisten työprosessien hallintaa.

Olen pohtinut työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamisen mahdollisuuksia työelämässä kirjoittaessani opinnäytetyötäni Haaga-Helian ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon Palveluliiketoiminnan koulutusohjelmassa. Työskentelen koulutuspäällikkönä Koulutuskeskus Salpauksessa. Opinnäytetyöni kuvaa Koulutuskeskus Salpauksen catering- ja hotelli- ja ravintola-alan opettajien keskuudessa tehtyä ammattiosaamisen näyttöjen kehittämistyötä. Tämän artikkelin tarkoituksena on lyhyesti kuvata miten ammattiosaamisen näytöt muuttavat ja tehostavat työelämän kanssa tehtävää yhteistyötä.