Artikkelissa vertaillaan projektien toteutukseen liittyviä projektihallinnon käytäntöjä luovuutta koskeviin käsityksiin. Artikkelissa väitetään kriittiseen projektikirjallisuuteen vedoten, että nykyaikainen projekti ei juuri jätä tilaa luovuudelle itse projektin toteutuksen aikana. Kirjoittaja ehdottaa, että projekteja edeltävälle ja projekteja seuraavalle luovalle tyhjyydelle annettaisiin enemmän arvoa. Projektin aikaisen luovuuden edistämiseksi kirjoittaja ehdottaa projektien taustalla olevien itsestään selvyyksien perusteellisempaa pohdintaa, jotta projektikäytäntöjä voitaisiin muuttaa entistä luovemmiksi.

Googlen ja Wikipedian myötä on syntynyt illuusio tiedonhaun helppoudesta. Todellisuudessa monipuolisen tiedonhaun tekeminen on kuitenkin luovuutta ja ammattitaitoa vaativa prosessi, johon liittyy runsaasti eri vaiheita. Oikean informaation löytäminen oikeaan aikaan on keskeinen ongelma, johon onnistunut tiedonhaku kykenee vastaamaan menestyksekkäästi.
Artikkelissa pohditaan tiedonhakuprosessin keskeisimpiä vaiheita, siihen vaikuttavia tekijöitä sekä korostetaan eri tiedonhakumenetelmien osaamista ja vaihtoehtoisten lähestymistapojen tuntemuksen tärkeyttä. Lisäksi tekijä nosta esiin kysymyksen informaatiolukutaidon merkityksestä kansalaistaitona, jonka merkitys ennen muuta keskeisenä osana oppimisprosessia on korostunut entisestään.

iTunes yliopistot ovat saavuttaneet suuren suosion maailmalla. Maineikkaat Oxfordin ja Cambridgen yliopistot avasivat omat iTunes yliopistonsa viime syksynä (Paton 2008) seuraten Stanfordin, MIT ja Yalen esimerkkiä. Yliopistot ovat perustaneet Applen iTunes Storeen niin sanotun avoimen iTunes U-yliopiston. Avoimen iTunes U-yliopiston materiaalina on erilaisia video- ja audiotiedostoja, jotka voidaan ladata tietokoneeseen, mp3-soittimeen, iPodiin tai älypuhelimeen kuten iPhoneen. (Open University 2008; Reid 2008.) Stanfordin yliopistolla on iTunes-materiaalia materiaalia jo pitkälti yli tuhat tuntia. Miksi emme perustaisi myös Suomeen iTunes korkeakoulua? Suomella, suomalaisilla ammattikorkeakouluilla, yliopistoilla ja suomalaisilla opiskelijoilla on olemassa tekniset valmiudet. Tarvitaan tahtoa, tutkimusta, oppimateriaalien muokkausta ja opettajien innostamista asiaan.

Tässä artikkelissa on selvitetty millaisia kokemuksia pod- ja vodcastien käyttämisestä opetuksen tukena on erilaisissa tutkimuksissa saatu. Lisäksi on tarkasteltu mitä tarkoitetaan käsitteillä podcast, vodcast, älypuhelin, ipod ja m-oppiminen ja millaisilla teknisillä alustoilla ja välineillä m-oppimista voidaan hyödyntää. Artikkelin tarkoituksena on herättää keskustelua siitä, miten suomalaiset ammattikorkeakoulut ja yliopistot voisivat olla mukana suomalaisen iTunes korkeakoulun perustamisessa.

Viime aikoina monet suomalaiset oppilaitokset ovat ryhtyneet hyödyntämään Second Life –virtuaalimaailmaa opetuksessaan. Virtuaalitodellisuuteen perustuvia ympäristöjä, joista Second Life on yksi sovellus, pidetään yhtenä ihmisten rutiineihin ja elämäntapaan vaikuttavista keksinnöistä. Se tarjoaa teknisen alustan, jossa voidaan hyödyntää oppijalähtöisyyttä ja tehdä hyvinkin monenlaisia innovatiivisia ratkaisuja. Second Lifen kaltaiset virtuaalimaailmat tarjoavat mahdollisuuksia sellaiselle oppimiselle, mihin aiemmin ei ole ollut mahdollisuutta. Sovelluksissa oppija voi esimerkiksi liikkua Louvressa tai tutustua vieraaseen kaupunkiin virtuaalitodellisuudessa.

Artikkelissa pohditaan virtuaalimaailmassa tapahtuvan oppimisen eroja luokkahuoneeseen, oppimisympäristöihin ja blogeihin. Virtuaalimaailmojen keskeisiä vahvuuksia ovat ennen muuta voimakas läsnäolontunne, luovuus, saavutettavuus ja autenttiset tilanteet. Jotta Second Lifeen ja muihin vastaaviin ratkaisuihin perustuvaa oppimista voitaisiin kehittää, tulee opettajille antaa tilaa kehittää oppijakeskeisiä, ongelmalähtöisiä ja yhteisöllisiä malleja Second Lifeen. Tämä edellyttää myös opettajilta riittäviä taitoja ja valmiuksia.

Viimeaikaisessa kehittämistoiminnassa on korostettu käyttäjien ja toimijoiden osallistumisen merkitystä. Palveluiden ja tuotteiden käyttäjät osallistuvat yhä enemmän kehittämistoimintaan. Laajemmasta näkökulmasta käsin kehittämisen keskeisinä toimijoina voidaan nähdä myös kaikki ne, joita kehittäminen tavalla tai toisella koskettaa.

Käyttäjä- ja toimijalähtöinen kehittäminen voidaan ymmärtää monella eri tavalla. Tässä artikkelissa korostetaan kuitenkin, että käyttäjien ja toimijoiden osallistuminen kohdentuu kahdelle eri tasolle: konkreettiseen toimintaan sekä sitä suunnittelevaan ja arvioivaan diskurssiin. Käyttäjät ja toimijat ovat keskeisessä roolissa siis myös kehittämistoiminnan analyysissa. Tässä mielessä käyttäjä- ja toimijalähtöisyys merkitsee myös kehittämislogiikan uudelleenarviointia. Enää ei riitä perinteinen rationaalinen kehittämiskonsepti, jossa asiantuntijat ja johtajat ”tietävät etukäteen” mitä tehdään. Käyttäjillä ja toimijoilla on keskeinen rooli kaikissa kehittämisprosessin vaiheissa. Artikkeli päätetään käyttäjä- ja toimijalähtöisen kehittämisen metodologisiin kysymyksiin, joihin myös pyritään esittämään alustavia vastauksia.

Arkikielessämme tiedolla on vahva, käytännöllinen merkitys. Tieto viittaa tien tuntemiseen: tiedon avulla löydämme perille. Tällainen asenne on havaittavissa myös tieto-opin perinteessä. Platon pohtii tiedon ja toden uskomuksen välistä eroa painottamalla tiedon pysyvyyttä ja luotettavuutta ongelmanratkaisussa. Tieteellisen tiedon yhteys arkielämäämme ja sen ongelmien ratkaisuun tuntuu kuitenkin karanneen yhä kauemmas. Tällainen käsitys voidaan perustella tarkastelemalla erityisesti perustutkimusta, missä tavoitellaan tietoa ensisijaisesti tiedon itsensä vuoksi, riippumatta saavutetun tiedon käytännöllisestä merkityksestä. (Niiniluoto 1997) Kuitenkin samanlainen asenne on läsnä kaikessa akateemisessa tutkimuksessa.

Tieteellisen tutkimuksen tekeminen on tieteenalan sisäistä työtä. Tutkimus tapahtuu tiedeyhteisön piirissä; tieteellinen keskustelu on saman alan tutkijoiden keskinäistä keskustelua, mikä tapahtuu pääasiassa kirjallisessa muodossa alan erikoislehdissä. Osallistuminen tällaiseen keskusteluun edellyttää ammattimaista tutkimustyötä, aktiivista toimintaa osana tiedeyhteisöä. Erikoislehdissä keskustelu liittyy tutkimuksen erityiskysymysten tarkasteluun, tutkimuksen erityiskysymysten yksityiskohtaiseen läpikäyntiin. Tämä on olennainen osa tieteen sisäistä keskustelua. Osallistuakseen tieteenalan sisäiseen keskusteluun tutkijan on tunnettava sekä tieteenalan erityistiedot että taidot, miten tietoa hankitaan, perustellaan ja kritikoidaan. Tiedon hankinta, perustelu ja kritiikki ovat myös konkreettista, eksperimentaalista työtä, jossa kokeiden ja havaintojen tekemisen taito on keskeisessä asemassa. (Niiniluoto 2003, Mutanen 2008a)