Artikkelissa tarkastellaan osaamista ja sen tunnistamisen problematiikkaa. Osaamisyhteiskunnassa on noussut entistäkin tärkeämmäksi kilpailukykytekijäksi se, miten henkilöstön osaaminen organisaatiossa tunnistetaan, kuinka osaamista ylläpidetään ja kuinka sitä johdetaan. Osaaminen ei ole vain tekemisosaamista, vaan entistä enemmän tarvitaan ns. geneerisiä taitoja. Asiantuntijan on hallittava työkokonaisuus ja ymmärrettävä työssä ilmenevien eri tekijöiden merkitys. On osattava hakea tietoja ja hyödyntää mm. verkkoja ja verkostoja. Osaaminen on entistä enemmän yhteisöllistä ja työ kollaboratiivista tiimitoimintaa. Osaamisen kehittäminen edellyttää asiantuntijuuden eri puolien arviointia ja näkemyksellisyyttä tulevaisuuden osaamisvaatimuksista.

Tutkimuksen lähtökohtana on suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä tapahtuneet muutokset 1990-luvulta alkaen. Näillä on ollut vaikutuksia myös musiikin alan koulutukseen. Instrumenttipedagogien koulutus on siirtynyt konservatorioista monialaisiin ammattikorkeakouluihin. Nämä muutokset ovat tuoneet haasteita myös ammattikorkeakoulujen musiikin alan opettajien kelpoisuus- ja osaamisvaatimuksiin ja työn sisältöihin. Aiemmin saatu koulutus ei välttämättä ole antanut valmiuksia uusiin työtehtäviin. Tämän tutkimuksen keskeinen kysymys on, mitä ammattikorkeakoulujen musiikin alan opettajat kertovat työstään ja miten he rakentavat ammatillista identiteettiään koulutusjärjestelmän murroksessa. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksan musiikin alan yliopettajan ja lehtorin kerronnallisista haastatteluista. Opettajat työskentelevät eri puolilla Suomea viidessä eri ammattikorkeakoulussa. Tutkimuksen perusteella voi todeta, että musiikin alan ammattikorkeakoulutuksen rakentaminen on toteutettu eri koulutusyksiköissä hyvin eri tavoin. Tämä koskee esimerkiksi suhtautumista siirtymävaiheessa opettajien kelpoisuusvaatimuksiin, organisaatio- ja tilajärjestelyihin, opetuksen ostoon, T&K-työn määrittelyyn, työajan käyttöön ja musiikkialan koettuun arvostukseen omassa organisaatiossa. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että ei voida kovinkaan yleistäen puhua ammattikorkeakoulujen musiikin alan koulutuksesta, on erilaisia tapauksia. Musiikin alalla solistinen opetus on perustunut vuosisatojen ajan mestari-kisälli-perinteelle, jolloin opittavat taidot karttuvat useiden toistojen kautta kokeneen mestarin ohjauksessa. Opettajan ammattitaito on ollut nimenomaan tiedon ja käytännön taidon synteesiä. Uudessa ammattikorkeakoulukontekstissa säädökset määrittävät opettajien tehtävät ja työnkuvat huomattavasti laajemmiksi.

Metsävaratietojen keruu ja metsää koskevien tietojen välittäminen perhemetsänomistajille on tärkeä osa Kansallista metsäohjelmaa. Metsävaratietoja ja toimenpidesuosituksia on perinteisesti välitetty omistajille myymällä tilakohtaisia metsäsuunnitelmia. Yksityismetsien metsäsuunnittelujärjestelmää ollaan parhaillaan uudistamassa kaukokartoituksen avulla kerättyihin tietoihin pohjautuvaksi. Samalla moniarvoisen metsänomistajakunnan muuttuviin tarpeisiin pyritään vastaamaan entistä paremmin. Metsäsuunnittelijoiden ottaminen mukaan työn muutoksen suunnitteluun on mitä parhainta tukea muutostilanteen hallintaan. Artikkeli esittelee kehittävään työntutkimukseen perustuvia metsäsuunnittelun kehittämisajatuksia.

Artikkelissa tarkastellaan kaupallisen alan ylemmän korkeakoulutuksen tuottamaa osaamista. Osaamista lähestytään sekä työnantajien että koulutuksista valmistuneiden näkökulmista. Työnantajakyselyn tulokset tuovat esiin kuinka työelämän edustajat arvioivat korkeasti koulutetuille tarkoitetuissa työtehtävissä vaadittavaa osaamista ja uusiutumisen tarvetta, sekä sitä mikä on eri tutkintojen muodollinen asema organisaatioissa. Työelämään siirtyneiden tradenomi (ylempi AMK) -tutkinnon ja kauppatieteiden maisteri -tutkinnon suorittaneiden haastattelujen analyysi nostaa esiin valmistuneiden määrittelyt koulutuksen avulla saamastaan osaamisesta.

Tässä artikkelissa sosioemotionaalisen sähköpostiviestintätutkimuksen kohteena on yksi sähköpostiviestiketju kokonaisuutena ja viestiketjun alullepanijan haastattelu. Tutkijalla oli mahdollisuus olla osana keskustelua, joskin idea tutkia aihetta ja muodostaa viesteistä tutkimusaineisto tuli vasta jälkikäteen. Käsitteellisinä lähestymis- ja analysointityökaluina artikkelissa hyödynnetään verkostoviestinnän, suostuttelun, lahjan ja normin käsitteitä sosioemotionaalisen sähköpostiviestinnän kehyksessä. Nokkalan ensimmäisestä viestistä lähtien vuorovaikutus leimautui sähköpostihuumorin osa-alueelle. Keskustelun erikoisuutena oli keskustelijoiden taipumus käyttää vastaa kaikille -toimintoa. Nokkala käytti vastaa kaikille -toimintoa persoonallisella tavalla kiittäessään saamistaan lahjoista. Ensimmäisellä suostutteluviestillä oli 52 vastaanottajaa ja vastauksia tuli yhteensä 29 kappaletta. Näistä 24 huomioi syntymäpäiväasian, mutta 5 ei huomioinut. Aineeton ajatus (25) tai neuvo (2) oli tavallisin lahja, samoin kuin juonelliset tarinat eli lähettäjien itse tekemät teokset (22). Meta-tasolle, joko viestintäprosessin tai Jari Nokkalan tyypillisenä toimintana, vastineensa nosti 5 vastaajaa. Huumoria käytettiin sanktiona siten, että sekä palkinto että rangaistus olivat mahdollisia tulkintoja samoihin viesteihin. Sisällön ohella viesteissä on mukana niin lähettäjän yksilöllisiä sosioemotionaalisia tarpeita kuin liiketoiminnallisesti potentiaaleja merkityksellisiä imagoviestinnän ja maineen rakentamisen elementtejä.

Työelämän muutoksen hallitseva piirre on varmojen työtehtävien ja työurien pilkkoutuminen epäjatkuvuuksiksi. Sellaiset työn uudet muodot, kuten mobiili monipaikkainen työ ja hajautettu virtuaalinen työ valtaavat alaa perinteisiltä kestäviltä ja paikkaan sidotuilta työsuhteita. Työelämän muutos epäjatkuvuuksiksi edellyttää koulutukselta ja oppimiselta uudenlaista orientaatiota.  ”Postmodernin” maailman epäjatkuva moni-identtisyys edellyttää panostamista yleissivistykseen. Paikan hajoaminen virtuaalisiksi tiloiksi edellyttää oppimisen vastaavaa ymmärtämistä eri laatuisissa tiloissa tapahtuvaksi. Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Kansainvälisen liiketoiminnan ja kulttuurin toimiala vastaa näihin haasteisiin Oppimisen ja osaamisen ekosysteemiksi nimetyllä konseptilla, jossa koulutusta, eli oppimisen ekosysteemiä, sulautetaan yhteen yritysmaailman innovaatioiden ekosysteemin kanssa. Keskeinen väline on osaamisperusteisen opetussuunnitelman modulointi siten, että jokaiseen opetusmoduuliin kiinnitetään mukaan autenttinen työelämästä tuleva kehityshanke.